Kevättä se on...

Välin tulee rakeita ja räntää, sitten taas paistaa aurinko:)

Jouluruusu ei ole moksiskaan sään vaihteluista.

Leskenlehdet, nuo pikkuauringot ovat ilmestyneet ojanpientareille.

Krookukset ovat jo kaikkensa antaneet, silkinhohtoiset kukinnot kaartuvat maata kohden.

Nyt matalat kevätkaihonkukat vuorostaan kukkivat sinisen ja lilan väreissä.

Vappua kohti mennään...:)

Viherpeippo

Eikös tuon kameran jo voisi vaihtaa haravaan...:D

On harkinnassa :)
                                                              

Krookukset...

Tänään aukesi ensimmäiset krookuksen nuput.

3D tulostin...

Ei pysy tämä mummo nykytekniikan mukana :))

Kirjastossa käydessä näin tällaisia hauskan näköisiä olentoja lasikaapissa:)

Tämä robotti niitä siinä vieressä rakenteli...huh, huh.)

Näiden päälle sentään vielä ymmärrän, kevään ensimmäinen kukkakärpänen :D

Sieluni hymyt -haaste...

 Kaisa Reetta haastoi listaamaan asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Sieluni hymyt -haasteen on polkaissut käyntiin Iltatähden syttyessä -blogia kirjoittava Pearl Clover.  Haaste menee tähän tapaan:

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)"

Kyllähän näitä onnelliseksi tekeviä asioita löytyy, niin pieniä kuin isojakin. Tässä muutamia minun iloni aiheita:

-  Kun talven jälkeen on taas mitä kuvata!!

-  Ja ylipäätään, kun löysin tämän kuvausharrastuksen jokunen vuosi sitten. Kivasti täyttää eläkepäiviäni.

 -  Auringon lämpö ja kahvihetki terassilla.

 -  Brunbergin  kauralakritsit, ovat niin mahdottoman hyviä:)

 -  Ymmärtäväinen puoliso.

- Ihana poikamme ja hänen vaimonsa. Yhdessäolo lapsenlasten kanssa, heidän iloiset naurunsa ja pienten kätösten halit.<3

- Ystävät ja siskoni joiden kanssa voin jakaa niin ilot kuin surutkin.

-  Tuleva syksyn matka, jonka teemme jälleen hyvän ystäväni ja hänen miehensä kanssa.

- Suunnaton ilo, onni ja helpotus, kun maaliskuun alussa varmistui, että sairastamani marfan syndrooma (joka viime vuoden puolella geenitutkimuksissa minulla todettiin olevan)  EI ole periytynyt pojallemme, eikä näin ollen myöskään siirry hänen lapsilleenkaan.  Mahdollisuus olisi ollut 50%.

Kyllä taas (ainakin hetken aikaa) muistan arvostaa pieniäkin onnen hetkiä.

 Lämmin kiitos Kaisa Reetta tästä haasteesta!<3

Haasteen lennätän seuraaviin blogeihin:

Minttulin kuvailuja,
Mirjam-Matilda,
Kylätiellä ja
Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja.

Toki, kuka vaan voi tämän haasteen napata suoraan lennosta!

Päivän väri oli keltainen...

Kimppu keltaisia krookuksia.

Kimalaisia oli tänään enemmänkin liikenteessä, kaikilla keltaista pölyä turkissaan.

Sitruunaperhonenkin janosi keltaista makeaa...

Mukulaleinikki avasi ensimmäiset kukkansa.

Mielenkiintoista luettavaa...

Tänään hain postista arvontavoittoni, Pasi Lepola blogissaan Lepolandian Majakka järjesti jokin aika sitten arvonnan, jossa onnellinen voittaja sai valita haluamansa kirjan viiden joukosta.

Olin valinnut kirjan Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja.

Lisäksi paketissa oli hauska printti t-paita.  Ehkä en kuitenkaan haluaisi, että lapsenlapseni lentäisi Marssiin :)

Kiitos Pasille ja arvonnan suloiselle onnettarelle, joka nimeni pussukasta nosti ja niin ihanasti lausui nimeni, siinähän oikein liikuttui.
                                                               ***

Eilen sitten saatiin tänne se ei toivottu lumisade.

Rinteessä olevat krookukset olivat jonkun aikaa lumen alla...

kunnes aurinko ilmestyi ja pikkuhiljaa sulatteli vasta satanutta lunta.
Enempää ei nyt tarvitsisi tulla, kohtahan sitä siirrytään kesäaikaan:)
 

Kevätkukkia...

Ensimmäinen sinivuokko, tämä on kyllä enemmänkin "lila vuokko"

Kevättähden nuppuja on kovastikin, mutta auenneita ei kovinkaan montaa.
Molemmat kukkivat talon seinustalla pensasaidan alla, kukille paikka on suojaisa ja aurinkoinen, kuvaajalle hankala.:)

Uusia krookuksia nousee kuin sieniä sateella.

Mukavaa viikonloppua! Lupaavat viilenevää, eli otetaan taas myssyt ja toppatakit käyttöön :))

Eilen ja tänään...

Eilen sain ensimmäisen kärpäsen kuviin:)

Ensin varovasti kaukaa napattu kuva...

sitten jo pääsin lähituntumaan, näin on ötökkäkausi avattu :-0

Tämän päivän metsälenkiltä ei oikein löytynyt mitään kuvattavaa...lumet ovat hävinneet, paitsi tallatuilta poluilta, jotka olivat aika liukkaat.

Nyt on keltaistakin väriä pihamaalla.:)

Aurinko herättelee...

Krookukset nostavat päätään vinhaa vauhtia...

Silmut pullistuvat...

Elämää mullan pinnalla.

Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa!

Kuka kumma tuijottaa?

Tämän pottunenäisen partasuun huomasin eilen pätkäistyn vaahterapuun tyvessä.  
Enpä tiedä onko kääpä vai lahottajasieni, mutta hauskan näköinen ukko :)

 Varpusella on pesänrakennus puuhat käynnissä, poikaset saavatkin oikein untuvapedin.

Punarinnan kuoroharjoitukset typistyi yksinlauluun, eivät lähteneet kaverit mukaan...

ja niin kauniisti kun minä lauloin...

Tänään puhalsi kylmä pohjoistuuli, kerrospukeutuminen oli tarpeen.

Täydenkuun aika...

Siellähän se taas taivaalla kumottaa ja valvottaa :)

Sinnikkäästi valoa kohti...

lumen ja jääsohjon alta.

Ensimmäiset krookukset