Mitäs sitten kun?

Et olekaan enää yrittäjä.

Sinulla ei ole enää omaa liikettä, et toteuta unelmaasi. 

Kun et enää ole suositun blogin kirjoittaja. 

Sitten kun et enää jaksa ommella, kun itseasiassa et ole ommellut edes suoraa ommelta kohta kahteen vuoteen. 

Kun uusimmat lasten uutuudet, Mini Rodinin mallistot ja dropit sitä ja tätä menettää täysin merkityksensä.

Mitäs sitten kun et ole enää naimissa, oletkin eronnut. 

Et asukaan enää Tammisaaressa vaan olet taas Karjaalla. 

Mitäs sitten kun et selviä päivääkään ilman päiväunia.

Kodin imurointiin voi mennä osissa muutama päivä. 

Mitäs sitten kun et voi tehdä kaikkea sitä mitä haluat ja joudut levätä joka välissä. 

Kun joudut tehdä asioita sen perusteella mitä jaksat eikä mitä haluat. 

Mitäs sitten kun kivutonta päivää ei enää ole. 

Kun lääkärisi ei näe enää paluuta työelämään ja yritetään ylläpitää nykyistä kuntoa. 

Mitäs sitten?

Sitä pysähtyy. Hengittää. 

Välillä itkee tuuleen ja nauraa kun maidot löytyy lattialta. 

Kerran sieltä löytyi murotkin ja sanoin lapsille, että lusikat käteen, aamupala on lattialla. 

Huumorilla pääsee pitkälle, niin ja punaisella huulipunalla. 

Ja joskus pitää sanoa vaan vittu. 

Puhtaasti niin. 

Pitää tuntea, elää läpi olotilat ja hyväksyä missä mennään. 

Joskus toimii se, että sitä vaan toimii. 

Ei mieti liikaa. 

On hetkiä kun ulkoistaa vaikeutensa eikä sisäistä niitä. Toimii vaan. 

Koska aina ei voi edes hyväksyä. 

Ja kun voi, päästää irti. 

Ja oikeasti, pannukakku toimii aina. 

Ja kynttilät.

Salmiakki ja suklaa. 

Hyvät leffat ja ystävät. 

Rakkaus.

Tuulen humina puissa, auringon lämpö kasvoilla. 

Kaunis mekko ja kiharat. 

Kahvi. 

Pitää muistaa elää. 

Kun on tämä elämä. 

Kaunis jokatapauksessa. 

Hei meitä hymyilyttää!

Elämän pieniä ihania iloja on tämä päivä ollut täynnä. 

Aurinko paistaa ja sain nauttia rannalla olosta poikien kanssa.

Bob Marley soi "Don't worry, be happy" aurinko paahtoi ja me rouskutimme poppareita. 

Mietin miten iloinen olen, että olemme kaikki onnellisia ja voimme hyvin. 

Pienet asiat, kuten tuoksuva syreenin oksa eteisessä, tuovat hymyn huulille ja ilon arkeen. 

Ne pitää vain huomata ja osata nauttia niistä. 

Elämä on niin täynnä huolia ja murhetta. On hyvä yrittää unohtaa niitä välillä ja vain nauttia. 

Iloa on ympärillä aina!

Eikä saa unohtaa unelmoida!

Voi olla turhamainenkin välillä ja antaa oman naiseuden pursuilla yli, jos ei muuten niin unelmissa. 

Minä haaveilen Minna Parikan sydänkengistä edelleen. 

Jo kuvan katsominen saa mielen vaaleanpunaiseksi. 

Mikä toi hymyn tänään huulillesi?

Rakkaus eron jälkeen?

Moni miettii eron jälkeen, että milloin on "sopivaa" alkaa tapailla uusia.
Entä milloin seurustella?
Milloin lapset voivat tavata tämän henkilön?
Miten läheiset suhtautuu?

Kun oikeasti pitää miettiä MITÄ SINÄ HALUAT JA TUNNET?
Muiden mielipiteillä ei ole tässä kohtaa mitään merkitystä.
Ei ole olemassa mitään protokollaa siihen missä vaiheessa voi treffailla saati sitten seurustella.

Minäkin sain hassuja ohjeita sen jälkeen kun kerroin että eroamme.
Yksi neuvoi että 2-3vuotta eron virallistamisen jälkeen on sopivaa aloittaa uusi vakavampi suhde.
Kolme vuotta!!!!???

Miten kukaan voi tietää milloin pari on päättänyt erota.
Miten kauan eroa on käsitelty sydämessä yksin, saati sitten kaksin seinien sisällä.
Mistä alkaen se "odotusaika" sitten pitäisi laskea?
Ei mistään jos minulta kysytään.

Yksi tarvitsee  toista ihmistä fyysisesti toinen henkisesti ja yksi molempien vuoksi.
Kun taas joku haluaa olla yksin pitkän aikaa.
Kaikki vaihtoehdot ovat oikeita, kun tekee niin mikä itsestä sydämessä tuntuu hyvälle.

Meni oma aikansa, että ymmärsin miten olin vuosia jo ollut onneton.
Miten me molemmat olimme.
Se päivä kun tajusin, että olen onnellinen erosta oli vapauttava.
Kun ymmärsin, miten hyvä asia se oli meille molemmille ja että jatkoimme elämää ystävinä.
Edessä oli treffailun aloittaminen 16 vuoden jälkeen.
Voit arvata miten hoomoilasena olin sen asian äärellä alkuun...

Minä aloin treffailemaan viime keväänä.
Nettitreffailusta voisi kirjoittaa oikeasti ihan kirjankin, miten hullua ja myös hauskaa se on.
Kaikkea sinne mahtuu.
Monet naurut olen saanut viestejä lukiessani. 

Itse en koskaan antanut treffikumppanien tavata lapsiani. 

Halusin, että suhteessa on jotain vakavampaa, ennenkuin lapset tulevat osaksi sitä. 

Se oli minun valintani ja koin sen oikeaksi meille.

Treffailua kesti oman aikansa.

Tuona aikana opin paljon itsestäni naisena. Kuka olen nyt ja mitä haluan. 

Enhän minä ollut ikinä aikuisena edes käynyt treffeillä!

Oli avartavaa tavata uusia ihmisiä. 

Ei treffailu ole pelottavaa kun siihen suhtautuu rennosti ilman suurempia odotuksia.

TO BE CONTINUED

Hukassa

Olen täällä.

Ehkä hiukan hukassa tosin.

En tiedä mitä sinulle kirjoittaa, minkä kuvan näyttää tai millä ilahduttaa.

En tiedä mitä blogini enää on tai onko sitä.

Olisiko aika lopettaa?

Vai jatkaa ihan uudella?

Vai mitä....

Olen hukassa blogini suhteen.

Elämäni on muuttunut niin paljon.

Se ei ole enää iloista elämää keltaisessa talossa.

Se on elämää eron jälkeen kaupungissa.

Elämää sen jälkeen, kun jalkani taas kantavatkin, mutta minne?

Olen entinen yrittäjä.

Pitkään sairaana ollut.

Edelleen olen sairas, mutta pärjään jo arjen yksin lasteni kanssa, selviän.

Mutta mihin minä kuulun?

Mitä minä olen?

Identiteetti katoaa hiukan eron jälkeen.

Sen jälkeen kun ei olekaan enää niin sairas, mutta ei tervekään.

Yrittäjyyteen en voi enää palata, mutta mihin seuraavaksi?

Töihin? Mihin ja miten?

Opiskelemaan?

Minne ja mitä?

Olen hiukan hukassa.

Mutta se ei ole siltikään paha tilanne, olla hukassa.

Joskus elämä vain muuttuu niin rajusti, että joutuu ikäänkuin kellumaan.

Olemaan tilassa, missä ei tiedä vielä mitä tapahtuu.

Päivät kuluu, viikot ja kuukaudet.

Olo on välillä levoton, välillä levollinen.

Muita hukassa olijoita?

Minä pienenen

Keväällä kun mun kunto antoi vihdoin, parin vuoden jälkeen myöden urheilemiseen, on tapahtunut paljon. 

Paino on tippunut nyt 15kg. 

Senttejä lähtenyt reippaasti!

On vuosia vanhoja takkeja, mitkä on sopivia jälleen. 

Vaatteita mihin hukun. 

Mutta mahtavinta on kunnon koheneminen!

Lihaskunto on parantunut roimasti ja kroppa muuttunut. 

Olo on energinen useammin ja peilistä katsoo onnellisempi minä. 

Tämän aamuinen kuva vatsasta saa hymyn huulille. 

Lenkit on jo 7km pituisia monta kertaa viikossa ja pystyn jo uimaan kilometrin kerrallaan. 

Nuo yhdessä 3-5 kertaa viikossa ovat muokanneet kroppaa hyvää tahtia. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti omalta tuntuvaa kroppaa. 

Motivaatio vaan kasvaa tehdessä!

Ramsholmen

Luonto on niin kaunis syksyllä, kun värit kylpevät auringossa. 

Ympäristö on kuin herkkä maalaus. 

Itse en saa mistään niin paljon iloa ja voimaa kuin luonnosta. 

Kävelen näissä maisemissa monta kertaa viikossa. 

Jos on pienikin huoli, jää se kyllä merenrannalle. 

Oon oppinut eron myötä luottamaan tulevaan, siihen että kyllä elämä kantaa. 

On tapahtunut uskomattomia asiota ja tulee varmasti tapahtumaan, kun luon polkuani uudelleen....

Mitä sinun syksyysi kuuluu? 

Sateen jälkeen

Eilen oli kova sade illalla. 

Alkoi juuri kun lähdin Nellan kanssa pitkälle lenkillemme.

Toki olisin voinut kääntyä korttelin jälkeen takaisin kotiin, mutta päätin kävellä sateesa. 

Mitä sainkaan nähdä sateen jälkeen?

Kauneuden, rauhan, pysäyttävän luonnon. 

Jos olisin mennyt kotiin, olisi jäänyt näkemättä tämä. 

Eikä olisi näitä kuvia teillekään. 

Minä jäin miettimään tuota, ylipäätään kokonaisuutta. 

Olen ollut pitkään jo vähän hakoteillä blogin suhteen. 

Vähän elämänkin. 

Lipunut ja kellunut.

Antanut mielen ja elämän viedä. 

Sadetta on riittänyt mut myös senjälkeistä  kauneutta. 

Jos ei välillä kävele sateessa, ei voi nähdä sitä mitä on sen jälkeen. 

Jatkan lipumista, oman polun löytämistä. 

Kuljen edelleenkin ajottain sateessa, mutta tiedän mitä sen jälkeen on nähtävissä. 

Myrskyn jälkeen on todellakin poutasää!

Ps. Kuvat ovat täysin käsittelemättömiä puhelimella otettuja. 

Lenkillä

Minulle luonto on äärimmäisen tärkeä. 

Siellä voi rentoutua, nollata päänsä. 

Jättää huolet ja murheet meren ääreen tai lenkkipolulle. 

Oon saanut nauttia kuntoni kohenemisesta viimeiset kuukaudet. 

Olen ollut hämmästynyt miten vointini on parantunut joka kuukausi. 

Vuosi sitten asetin tavoitteeksi pystyä uimaan matkaa uimahallissa normaalissa altaassa. 

Kehoni ei sietänyt kylmää vettä, vaan hermosto sekosi siitä aina. 

Treenasin fysioterapeutin kanssa viikottain terapia-altaassa koko vuoden. 

Eilen minä uin 500m uimahallissa!!!

Olin intoa täynnä ja vesi tuntui hyvälle. 

Vesi on elementtini, uinhan nuorena kilpaakin.

Nostan matkaa nyt vähitellen ja käyntikertoja hallissa.

Tänään minä lähdin Nellan kanssa lenkille.

Kävellen tietenkin. 

Olen lisännyt matkaa koko ajan vuoden aikana tasaisesti. 

Tänään pystyin nauttien kävellä 6,5km!!!!!

Minä!!!

On voittaja fiilis. Täysin. 

Kyllä tämä tästä. 

Pitää vaan uskoa ja tehdä parhaansa!

Köpis on ihana!

Olin viime viikolla lomalla köpiksessä. 

Aina ihanan iloinen, lämmin, värikäs ja hauska kaupunki.

Veneilyajelut on ehdottomasti paras tapa tutustua kaupunkiin. 

Minulle sattui täydelliset lomasäät niin veneily hyvän juoman kera oli ihan täydellinen vaihtoehto. 

Frihamnissa kannattaa syödä vaikka on hiukan kalliimpaa siellä. 

Ruoka oli taivaallisen hyvää kahdessa eri ravintolassa. 

Muutenkin Tanskassa kannattaa nauttia kahviloista ja ravintoloista. 

Ne on kaupungin parasta antia muutenkin.

Suosittelen! 

Ps. Ei edes kannata miettiä pummilla kulkemista junissa!!!!

Ero

Mistähän sitä aloittaisi....

Ystävät ja läheiset ovat tienneet jo hetken. 

On aika kertoa myös teille rakkaat lukijat. 

Minä ja M olemme eronneet. 

Se on syy miksi muutin Tammisaareen talvella, en vain halunnut asiaa avata tuolloin enempää. 

Ero ei ole aina tragedia. 

Meidän kohdalla eroa on vuosia harkittu, molemmat asiaa pohtineet omalla tahollaan. 

Olemme M kanssa hyvin läheisiä edelleen. 

Emme ole koskaan riidelleet, emmekä aio aloittaa sitä nytkään. 

Olemme olleet liian kauan kuin sisko ja veli.

Jatkammekin elämää ystävinä.

Näin voimme olla hyviä vanhempia lapsillemme, jotka asuvat kanssani. 

Olemme viikottain tekemisissä ja haluan pitää rakkaimman ystäväni elämässäni.

Itse olen nyt onnellisempi kuin vuosiin. 

Niin on myös M.

Voimme olla parempia vanhempia näin.

Elämää ei voi kukaan ennustaa.

Pitää aina elää sydämen ääntä kuunnellen ja tehdä parhaansa.

Elämä kantaa kyllä, niin kliseistä kuin se onkin. 

Aluksi voi koskea, kuten yleensä vaikeat päätökset, mutta kun pelko väistyy, on näkymä erilainen.

Olen nyt onnellinen.

Elämä jatkuu kohti uusia seikkailuita...

Ekaluokkalainen

Sinne se lähti, mun "vauvani" kouluun.

Miten tää 7v on vaan hujahtanut jonnekin?

Hän oli mun pieni, Lillen. 

Ja nyt jo koulussa. 

Minulla ei silti ollut tunteet pinnassa. 

Ei itkettänyt vaan olin iloisen ylpeä reippaasta pojastani. 

Hyvin se koulussa tulee pärjäämään. 

Ei enää murehduta oppiminen tai puhe. 

Mun erityiseni on kehittynyt hurjasti ja ympärillä hyvä tuki, niin koulutaival alkaa varmasti hyvin. 

Mites muiden koulutaipaleet alkoivat?

Huh hei!

Onpa kuumaa.

Nyt on vihdoin kesän parhaat kelit ja tietenkin juuri silloin, kun koulut alkavat. 

On nautinnolliset rantakelit ja niistä nautin nyt täysillä. 

Oli ihanaa tänään laittaa päälleni Bodenin uimapuku, mikä odottanut vuoden kaapissa.

Tänään se mahtui päälle, kyllä hymyilytti. 

Monilla alkoi koulut tänään, meillä Tammisaaressa alkaa onneksi vasta keskiviikkona.

Olen ollut aika hiljakseen pidemmän aikaa.

Elämässä on tapahtunut paljon, niistä lisää syksyn mittaan. 

Palailen taas vähitellen blogin pariin.

Nyt paistaa aurinko, kroppa kiittää ja hymyilyttää. 

Oletko vielä matkassa mukana?

Ps. Tulossa ihana arvontakin piakkoin....

Hyvä fiilis

Minulla on nyt hyvä olla. 

Ja se kyllä näkyy, niin silmistä kuin kropastakin. 

Oon jatkanut Bikini Body Mommy haastetta. Jäljellä alle 30 päivää. 

Toki välissä päiviä jolloin on jäänyt väliin, mutta olen edistynyt koko ajan. 

Näen sen kropasta ja vaatteista ja puntarista. 

Viime syksystä on nyt lähtenyt se 10kg. 

Senttejä hurjasti ympäri kehoa. 

Ja mikä parasta on lihaksia tullut lisää ja kehon malli on kivasti muuttunut. 

Onhan minulla urakkaa tässä vielä, mutta nyt on hyvä suunta kaikinpuolin. 

Tällä linjalla aion jatkaa koko vuoden. 

Lisään mukaan uintia ja ehkä kuntosaliakin. 

Mitäs sinulle kuuluu?