Vappu

Tän nimeltä mainitsemattoman taudin aiheuttamat kiellot, karanteenit ja ohjeet muutti monet Vappujuhlinnat. Perinteitä jouduttiin muuttaan monen harmisk.

Ehkä tästä jotain pysyvääkin jää tulevaisuuteen...
- on se sit hyvää tai huonoa.

Meillä Vapun juhlinta oli sen verran erilainen, että oltiin aatto-iltapäivällä ystäväpariskunnan terassilla skumpalla ja jatkettiin iltaa omalla terassilla .Onneksemme kelit salli ulkoilma terdeilyn.

Meri lepäs melkein peilityynenä, ja aurinko paisto. Vaatetta kyllä piti olla hyvin päällä ja filtitki oli varmuudeks saatavilla.

Iltaa kohden meri tyynty ihan täysin. Sai taas kuvata niin uskomattoman ihania ennen näkemättömiä ilta-aurinko kuvia ;)

Laskeva aurinko valasee meidän pihapiirin niin lämpimästi <3

Vappupäiväks luvattiin sadetta. Mä jo suunnittelin päiväohjelman sen mukasesti. Ensin pihan siivoiluja ja kun sade alkaa, maalailen sisällä. No, sitä sadetta sai sit odottaa. Rupes oleen ympäristö siistinä ja vettä vaan ei kuulunu. Ei auttanu muu, ku mennä tupaan ja ottaa maalisuti esille.

Tuola aikasemmassa postauksessa kirjotinki mun lipastoprojektista. Se oli tarkotus saada valmiiks ja sainki:

TÄSTÄ SIIS LÄHDETTIIN...

...JA TÄLLÄNEN TULI

Vanha sai uuden elämän!
- älkää häiriintykö, vaikka toi kuva on vähä vinksallaan. Koitin sitä vähä oikasta, mutten sit kuiteskaan riittävästi.

Nyt tulee oikeen kalajuttu ja tää ei oo mikään -vale. valokuva todistaa.

Isäntä on kova kalamiäs. Itseasias se haki ittensä ammattikalastajaks kaikkien muitten "ammattien" lisäks. Taas tietty oli verkot meres ja tuli sit kunnon saalis ja sen kuuli myös lähinaapurusto:

Kyllä tolla saaliilla on helppo hymyillä! Painoa siis 4.84kg, mittarin kuva on vähä kans sarjassa 
"epäonnistunu kuvaus".

Tietää, mitä tulevan viikon syö...
- kalaa!

Ei me silti koko kalaa ite syödä. Pualet meni kalakaverille, isännän veljelle.

Näillä mennään.

t: anne

Sisustus hommeleita

Vihdoin mä sain inspiraation kirjottaa, tai oikeestaan tehdä jotain, mistä kirjottaa.

- Meillä kun noi ulkohommelit on lähes tulkoon tehty, ni on aika taas tehdä jotain sisällä. Ku kolme piäntä kohdetta (katto, lattia ja seinät) on saatu kuntoon, vois tehdä pientä tuunailua.

Tarkemmin, antaa uus mahdollisuus vanhoille maalaamalla.

Meillä on firmassa Frenchic Paint-kalkkimaalien edustus. Niitä kun asiakkaille kehun lähes päivittäin, lunastin myös itelle purkin käyttöön. Valittin mökille sopivan värin, millä tuunaan vanhoja mööpeleitä.

Tää oli tällänen tarjoilupöytä, ihan pelkällä puupinnalla. Pinta on ollu vähän "tahmee" ja tiätysti se imi itteensä kaiken, mitä siihen sattu lirahtaa. En käsitelly tota millään, aloin vaan sutiin maalia pintaan.

Kerta sutiminen riitti, hyvin peitti. Ehkä vedän vielä kanteen toisen kerroksen...

Siinä työni tulosta ihaillessa, ajatus lähti liikkeelle. Maali kun oli niin riittosaa ja sitä purkissa oli...paljon

- seuraava suunnitelma synty ku salama.

Tää lipasto ei oikeen oo istunu tossa tuvaan nurkassa ja olen aatellu heivaavani ton juhannuskokkoon.

Ei muuta ku maalia pintaan:

Ovet pois, teipit lasien reunoihin ja suti heiluun. Kahteen kertaan vedin noi ovet.

Pitihän sitä mallailla, miltä näyttää...

- ja hyvältä se.

Ens viikon loppuna jatkan ku päästään taas mökille. Eli toi koko kaappi tulee saamaan maalipinnan, ettei se tollaseks jää.

Koko kevään, tai oikeestaan koko kuluneen talvikauden on merellä käyny kovat puhurit. Nytki ku perjantaina mentiin mökille, oli sellaset allot, ettei olla hetkiin koettu.

Hiukan tuuli tyveni yöllä ja lauantaina jälleen tuuleksi. Lauantai-iltana saatiin taas kokee aivan miäletön auringonlasku, sinistä, punasta, oranssia, tummaa pumpulipilvee...

Valokuva ei tiätysti näytä todellisuutta, mutta hyvä ku eds suunta-antavasti. Tätä kesti piänen hetken...

- piti oikeen juasta mökistä, että ehti kuvaan :D

Pyydän nöyrimmästi kuvien laatua anteeks, mun pitäis vissiin putsata noi linssit.

Jatkuu seuraavassa numerossa, vai miten se meni.

t: anne

Kesän alku

Niin vaihtu toukokuu kesäkuuks ja pitäis alkaa oleen kesäiset kelit. No, täälä länsirannikolla ne kesäkelit ny ei tuu ihan silleen ku sisäsuames.

Alkukesästä taitaa olla jokapualella noi kesälintujen muuttopuuhat ja lajinjatkumiset suunnilleen samoihin aikoihin...

Muutama hellepäivä ollaan saatu kokee tässä kevään aikana. Eka oli jo huhtikuulla ja jokunen päivä ollu toukokuulla. Nyt on äitienpäivän jälkeen ollu melko kalsaa, jopa vähän yäpakkasiaki.

Nää kelit ei silti oo vaikuttanu meidän mökkeilyelämään. Ollaan oltu liki 30 päivänä mökillä veneilykaudella. 
Viime viikko oli melko tuulista... 
- meinas välillä lentää tukka päästä, ku ovesta ulos lähti. Sit on tuuli tyvenny ja alkanu sade. Sade onki tehny hyvää kasvustolle niin maalla ku merelläki. Meillä on omenapuut niin komias kukas, ettei oo hetkiis ollukka:

Pölyttäjistä vaan ny taitaa olla pulaa. Kaks pörriäistä on menny kukasta kukkaan. On niillä melkonen savotta, jos meinaavat saada joka kukan käytyä läpi.

Mulla on mökillä ollu jokusen kerran kasvilava, tai yrttilava paremminki. Viime kesänä sain viaraan lavaan...
- tai paremminki rosvon. Mettähiiri vei multa melkosen puskan korianteria. Pupujussille on kelvannu jokkuset kukkasen taimet ja viime talvena peura oli puputtanu mun timjamini. Tästä suivaantuneena tehtiin päätös kasvatuksen suhteen. 
Isäntä tilas meille kunnollisen yrttikasvihuaneen. Piti olla helppo koota, mutta meni siinä melkein yks kokonainen päivä, että saatiin kasaan. Mutta, nyt saa kasvit olla rauhas nelijalkasilta:

Omenapuihin ei peurat oo kajonnu, sillä niiden ympärillä kulkee kävelukongit. Peurat ei talvella astunu niille, kiärsivät vaan ja jäi sit omenapuun oksat saamatta. Meidän onneks.

Viikonloppuna jälleen tuuleksi ja sateli, ei silti aivan kauheesti. Lämpötilat vaan on ollu melko alhasia. Pukeutumiskysymyshän se on, että mökillä tarkenee.
Tänään sit viimein oli aurinkoinen ja tyyni aamu. Siitä sai hetken nauttii, mutta sit tuli aikas sankka merisumu. Lämpötila laski muutan asteen heti alkuun ja miäli ei tehny vesille:

Siältä se alko nouseen ja hetkenpäästä näytti tältä:

Meni se viäki sakeemmaks, mutten viittiny karata ulos montaa kertaa kuvaileen. Tuttuni sanoja lainatakseni...
- ensin hävis Ruatsi, sitte Venäjä ja nyt hävis kaikki saaret meidän edestä :D

Me lähettiin kotiin ja kuinkas muuten, sää selkis ja lämpeni. Noo, eiköhän noita lämpösiä tuu viä tälle kesälle, vastahan se alko.

Näissä tunnelmissa...

t: anne

Lomalla vol 2

Phu Quoc.

Sinne lennettiin paikallisella lentoyhtiön koneella ja lento Ho Chi Minh Cuty:stä kesti vajaan tunnin. Lämmin henkäys tuli heti kentällä vastaan.

Bussimatka hotellille kesti vajaan vartin. Hotelli Amarin Resort oli siis lähellä kenttää. Toisaalta, siä oli kaikki "lähellä" kenttää, sillä koko saari ei ole iso. Pituutta on 50 km ja leveimmältä kohtaa saari on 25 km.

Hotelli oli vasta pari vuatta vanha, mutta jos rehellinen oon, aika rönssisessä kunnossa jo. Tai ehkä tehty kiireellä ja hualimattomasti. Yleiset tilat oli ihan ok, mutta huoneet sit ei niinkään. 
Huoneet oli isot ja mekin oltiin varattu huone meren pualelta. No juu... oli se meren pualella, mutta

Laitetaas vähä kuvia, niistä voin sit kertoo tarkemmin.

Sänky oli aivan valtava! 240 levee. Kaks tällästä piäntä ihmistä meinas mennä hukkaan tossa :)

Sisustus oli pelkistetty, perus hotellihuane. Erikoisuus oli toi kylppäri. Suihkusta oli ikkuna huaneeseen. Tai siis koko kylppäristä. Sikseen ihan kiva, että sai luannonvaloo ku istu pytyllä :D

Pistorasioita jouduttiin vähä hakeen, mutta ku siirsi tyynyjä, johan neki löyty. Siinä ne oli sulas sovus ilmastointilaitteen ohjurin kans.

Mainittin, että oltiin varattu ja myäs maksettu merinäköalasta. Juu, olihan se sitä, mutta...

Kuten kuvat kertoo, meidän partsin edessä oli ravintolan katto. Sinne ei ollu yleistä kulkua, mutta ekana yänä siä nuariso kohelsi ja metelöi, ihan kunnolla. Tästä tehtiinki ilmotus seuraavan aamuna.

 Ihmisillä ku on kaikenmaailmta tapoja, ni tualaki tuli se todettua. Partsilta viskataan roskat, tupakan natsat ja mitä roskaa sit keksiiki alas. Ei ollu kiva katella moista sotkua silmissään. 

No, tästä huaneen sijainnista oltais voitu kyllä valittaa, mutta ku ollaan suamalisia rauhallisia lomamatkalaisia, ei sitä ny joka asiasta viittis, ku kuiteski se meri tualta katon takaa näky. 
Me käytiin sit matkaseuralaisten partsilla kylässä ja kuvattiin siältä auringonlaskua.

Hotellin aamiainen oli monipualinen, sai kyllä syödäkseen ihan melkein mitä vaan. Henkilökunta oli ystävällistä, ainoo vika oli kielitaidottomuus. Eli oikeestaan koko saarella (eikä myäskään osattu Ho Chi Minh Cityssäkään) ei osata englantia, ku hotellien respoissa ja ihan muutamassa ravintolassa jotenkuten. Taksitkaan ei ymmärrä. Otettiin yhtenä päivänä taksi ja käytiin eteläisessä osassa saarta retkeilemässä ja kuski oli nuari. Se oli kuiteski asiansa päälle perehtyny, ku oli ladannu translaiterin kännykkäänsä ja siten osas kertoo meille matkan nähtävyyksistä. Ja muutenki saatiin kommunikoitua sen avulla odotusajat ja sen sellaset. 

Se miten siä saa selitettyä taksille mihin haluaa, kannattaa varata respasta taksi ja kertoo niille, sit ne kerto kuskille, mihin ollaan menossa ja sit ku tulee takas hotellille, otettiin oppaan suasittelusta hotellin käyntikortit ja niitä vilauttamalla taksi osas oikeeseen hotelliin.

Hotellia iltavalossa ja vähän rantaaki. Allasalueelta rantaan oli siis lyhyt matka. Se oli ihan vieressä, pari askelta ja siinä.

Tää kuva on meidän partsilta sivulle kattoen...

Phu Quoc on siis Siaminlahdella, aivan Kambodzan rannikon edustalla. Meri oli lempee. Vaikka palmut heilu tuulessa, meri ei käyny. Loivaa maininkia oli ja sellasta pientä aaltoo tuli rannantuntumaan.
Phu Quoc on vasta nuari lomakohde. Tarina kertoo, että 1990 saarella oli vasta kaks hotellia, jokka oli hyvin vaatimattomia. Niistä vaan toiseen sai mennä ulkomaalaisia matkailijoita.

Eli se on varmaanki suurin syy kiälitaidottomuuteen saarella.

Tässä yleistä tiatoutta. Seuraavaan laitan jotain nähtävyyksistä, missä käytiin. Siihen asti Moi.

t: anne

Joulukuu

Niin, siinä tää vuasi vetelee viimesiään.

Vähä jo saatiin nauttia valkosesta maasta ja jäistäkin, vaikkei ne jäät ny kovin kestäviä täälä länsirannikolla ollu.

Mutta, joulukuu...
- monelle tulee se himo laitta joulu esille jo heti alkukuusta alkaen. Mä en kuulu tähän ihmisryhmään viäläkään.

Haastetta kyllä lisää se, ku meiltä kaupalta ostetaan kaikkee askartelutavaraa ja kerrotaan suunnitelmista ja jopa koitetaan meikäläiseltä kysyy neuvoja jouluaskarteluihin. Mulla kun on toi peukku keskellä kämmentä askarteluja ajatellen.

Tai no...
- jos on oikeen helppo, yksinkertanen, nopee ja tiätysti "ei niin jouluinen" juttu, ni mikäettei.

Tästä voin laittaa todistusaineistoo:

Tää siis On tosi helppo ja nopee.

Te jotka tälläsiä ootte tehny, tiedätte ja te jotka epäilette...
- tähden tein noin 5:ssä minuutissa.

Tarvikkeet: 7 paperipussia, liimapuikko ja sakset. Yhdet teko-ohjeet löytyy ainaski youtubesta täältä.
Ei muuta ku askarteleen ;)

Tänä vuanna meillä on nuorison kanssa sovitusti taas "förskottijoulu". Se on niinku jokatoinen vuasi. Ovat varsinaisen joulun omissa jutuissaan. Vähä on sit munki pitäny laittaa teemaan sopivaa esille.
Kuusta en aatellu laittaa, mutta tonttu varmaan ilmestyy nurkkaan päivystään.

Onhan täs jo jotain ;)

Mennääs toiseen asiaan...

- eli mökille! Tuliko ylläri :D

Mökki on ny "rospuuttoteloilla", jos näin voi sanoo. Viimenen reissu ku päästiin veneellä saareen, oli jo koettelemus. Ei oikeestaan muuten, mutta jäät alko tekeen temppujaan. Perjantaina oli viä tosi hyvät kelit mennä, mutta yällä oli ollu 10 pakkasta ja tuuletonta. Käytiin lauantaina rikkomas jäitä sisälahdella pariin kertaan ja sunnuntaina sit oli kotiinlähtö ja paatin nosto. Koko sisälahti oli taas jäätyny ja vois sanoo, että oltiin viimeset veneilijät sinä viikonloppuna.

Parin päivän päästä oli jo meidän rikkomat väylätki jäätyny...

Sillon oli tosi komia kuutamo. Koitin ottaa "jännityskuvia"

Nää kelit oli siis marraskuun lopulla.

Mutta, sen verran viä palaan joulukuun juttuihin, että...

Katoin tässä päivällä 7 jaksoo putkeen telkkarista Aikuisen naisen joulukalenteria. Aivan huippu!!!

Ootteko muut löytäny tän kalenterin?

Viä olis reilu pari viikkooo tätä pimenevää aikaa ja sit alkaa päivä jälleen piteneen. Sitä odotelles.

t: anne