Kotimaista, lits ja läts

Piti laittaa tuommoinen otsikko, edellisen jälkeen se kuvaa hyvin muutosta. Hyvinhän täällä Suomessa onkin lotissut. Annabassa kuulemma ovat kärsineet vesipulasta, joten mukavaa, että olen edelleen täällä  valuvien vesihanojen äärellä. Lämpötilojen puolesta tuntuu aivan algerialaiselta talvelta -  silloin kun se ylipäätään on tullakseen.


Mitäs täällä sitten on puuhailtu?  Ainakin kaikkea muuta kuin tietokoneen ääressä istumista. Niinä harvoina poutapäivinä on tietysti... mitäs muutakaan kuin...

                                                          ... panostettu vesisotaan.

Siellä sun täällä hyyryläisenä  kiertäessäni olen tietysti myös nauttinut luonnosta. Mukavinta se on silloin kun luontoilun voi yhdistää taiteeseen - ja kahvilaan.  Algeriassa sellaista ei juurikaan tapahdu, joten olen kiertänyt suomalaisia patsaspuistoja ja näyttelyitä - ja kahviloita.

Alpo Jaakolan patsaspuistossa Loimaalla Haapojen nainen.

 Olavi Lanun puisto Lahdessa, Harmaa tammikuu. ( Kyllähän tammikuussa jo syliä kaipaakin.)

Tiirinkosken tehtaalla Tiiriössä, Hämeenlinnan lähistöllä, voi ihastella vaikka lampaita tai jos on sisustuksesta kiinnostunut niin voi käydä ostoksilla aivan ihanassa life style -myymälässä. Siitä on TÄÄLLÄ -klik- loistava kuvaus kuvineen.  Kannattaa poiketa!

Siellä on myös maittava vohvelibaari, njam, jos nälkä yllättää. 

Eräässä salolaisessa sisustusliikkeessä (Bizzarre) osui silmään vanhan päästävedettävän sängyn uusiokäyttö istuimina. Ihana! Ja kuulemma ne tästäkin muodosta saa vielä kasattua kokonaiseksi vuoteeksi tarpeen vaatiessa.

Tampereen uusi Torni oli myös käyntilistalla.  Arkkitehtuurisesti se näyttää aika sekavan tekniseltä, kuin jättikokoinen piirilevy, mutta maisemat huipulta ovat hulppeat.

Entinen kämppänikin näkyy siinä heti etualalla tuossa harmaassa kerrostalossa.  Muuten on aseman seutu muuttunut paljon niiltä ajoilta, tuskin olisin osannut enää työpaikalleni mennä - vaan eipä ihme, rakennukset on jo purettu, ei ollut Tullintoriakaan vielä 70-luvulla. 

Vertailun vuoksi halusin käydä Helsingin Tornissakin kaffella, matalampi on, mutta kattonäkymät upeita.  Tämä on SusuPetalin ottama kuva,  hän toimi oppaanani citykävelyllä. Kiitos vaan Susu kaikesta!  Yksi niitä harvoja aurinkoisia päiviä, vaan tuuli oli niiiiin kylmä. 

Jos Tampere niin sitten Turkukin. Täällä ei käyty torneissa vaan taidenäyttelyissä.  Terho Sakin suihkukaivoveistos on tässä, tosi huonosta kulmasta kuvattuna.

Art goes Logomo, nykytaiteen ryhmänäyttely. Siellä oli monenlaista tyyliä. Tässä vasemmalla Leena Nion viivataidetta ja oikealla Fabian Marcaccion Ghost paintant.  Hänen outoja materiaalivalintojaan voi klikata katsomaan TÄNNE.

Yksityiskohta Nion työstä.  Niinpä vain yksinkertaisillakin viivoilla voi saada hienoa jälkeä. Niolla on muuten mosaiikkiateljee Jokelassa (klikatkaa katsomaan),  En ole käynyt, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta kohteelta. 

Wäinö Aaltosen museossa on meneillään Jacob Hashimoton uskomaton näyttely Gas giants and encertain atmospheres. 

Sitä ei voi sanoin kuvat eikä oikein valokuvatakaan, se pitää nähdä. Näyttely on siellä vielä 24.9. asti, menkää ihmeessä katsomaan. 

Hänen työnsä koostuvat  lukemattomista pienistä osista, jotka riippuvat ohuissa langoissa monessa kerroksessa. On siinä ollut näpertämistä ja että vielä saa ne kuljetettua paikasta toiseen ja kiinnitettyä näytteille. Jotkut työt kävisivät modernista ryijystä, vaan miten saisi pölyt ikinä puhdistettua.

Kesän Suomi-herkkuihin kuuluu ehdottomasti kirjasto. Pääasiassa luen jännityskirjallisuutta ja runoja. Tänä kesänä minulle lykättiin käteen rakkaustarina, jota en iki maailmassa olisi itse lainannut. Ja mikä vahinko olisikaan ollut!  Jan-Philipp Sendkerin kirja Sydämenlyönneissä ikuisuus oli aivan upea tarina Burmasta juuriaan etsivän amerikkalaisnaisen elämästä, tai paremminkin hänen vanhempiensa rakkaustarina.  Ja siihen on ilmestynyt jatko-osakin Sydämen ääntä ei voi unohtaa jo viime talvena, nyt lähden sitä metsästämään.

Kuvassa Raision kirjasto, jonka fasadia koristaa Tiina Vainion Ajan rajat. Mahtava kivipolku kuuluu osana teokseen, n. 8000 valkoista luonnonkiveä ja mustaa noppakiveä. Kaunis!

Taidetta edelleen. Juhani Perälän värikkäitä töitä kävin ihastelemassa Jokioisten Tietotalolla.  Joulukuussa niitä voi katsella myös Järvenpään kirjastossa.

Paraisten ideariihessä kävin nautiskelemassa muuten vaan.  Siellä sielu lepää kellarin viinejä nautiskellen ja rökrutassa meren aaltoja kuunnellen.  Ideoita pursuaa ympärillä ja kirjahyllystä löytyy aina iltalukemista...

No niin, kesä alkaa olla kokolailla paketissa. Vielä pääsen juhlimaan sukulaistytön häitä ja syyskuun lopussa häämöttääkin jo  horisontissa Algeria.

Oikein mukavaa syksyä kaikille! 

Suomi-lomailua

Hups, onpa tullut pidettyä blogilomaa ja lähes tulkoon nettilomaakin. Mitä nyt viranomaisten kanssa pakkopullaa on tarvinnut yrittää.  Sen jo ehdin todeta, että puhelimella on turha yrittää mihinkään, kaikkein vähiten verotoimistoon, nopeimmin selviää käymällä paikan päällä - eikä sittenkään tuloksista voi olla varma.  Plussaa kuitenkin poliisille, passin uusiminen ei helpompaa voisi olla. Postikin on niin tarkka, että vaikka postiosoitteeni olen antanut niin epäillä pitää sitäkin. Onneksi saman sukunimisiä on Suomessa vain kolmessa osoitteessa, niiden kesken sitten arpoivat minun postini.
Ai niin, ja jos ei omista älypuhelinta Suomessa nii.... mitäh, eikö sulla ole appseja, ei sitä tai tätä - ei kuulkaa ole, olen aika out älyn suhteen.  Mutta opin sentään käyttämään lippuautomaattia.

Ja mihin se loma sitten onkaan hurahtanut? Helsingissäkään en ole ehtinyt käydä, vaikka se tuossa vieressä onkin. Onneksi on kuvia, että muistaa mitä on tullut tehtyä....

Luontoiltu on ainakin Tuusulan Ruotsinkylässä...

 

metsä löytyi helposta...

´Paratiisikin lopulta. Oli kyllä hyvin kätketty.

 Toinen luontoretki suuntasi Nurmijärven Nukariin, seuraten kaunista koskenjuoksua,

Vanhantammenkoski, jos oikein muistan. 

Tässä kävellään jo vähän kauempana, Vääksyn kanavan reunamilla.

ja jatketaan Pulkkilanharjua pitkin...

Sysmään asti. Vain toteamaan, että sysmäläiset eivät tiedä missä heidän Pyhän Olavin kirkkonsa sijaitsee, vaikka se on ollut paikallaan jo 600 vuotta. Hänkin, joka luuli tietävänsä, neuvoi päinvastaiseen suuntaan.Melkein sitä luuli  jo seonneensa savolaisiin kiemuroihin. 

Sysmästä pääsi sutjakasti Hartolan kuningaskuntaan.Siellä on oikein kuninkaallinen linnakin.

Linna on tosin hotellina. Ja alunperin se on ollut Ekon kartanon navetta, kauniisti uudistettu. Linnan pihalla odottelee prinssiään peltitöistään tunnetun taiteilija Joakin Sederholmin Istuva tyttö. 

 Jos vielä ymmärrän näitä numeroita, niin Linnan ensimmäinen kivi on muurattu 1776 ja viimeinen 1990.  Meniköhän oikein?

Hartolassakin on kauniita luontopolkuja, vaikka riippusiltaa Tainionvirran yli (tällä polulla tavattiin sattumalta Linnan omistajakin)...

 

 ja kaarisillan kautta takaisin. Vettähän ei Suomesta puutu, upeita koskimaisemia täälläkin. 

Lisää vettä, tällä kertaa etelämpänä.  Salossa markkinoilla.  

Kesän huimin kokemus Sipoossa Talman kiipeilypuistossa.  Voi miksi näitä ei ollu minun nuoruudessani!  Nyt jouduin jännäämään pikkunaperon pärjäämistä niska kenossa, kolmannella tasollakin natikan pää vielä kesti mutta pituus ei enää riittänyt ja pelastuspartiotakin tarvittiin. Hui sentään! 

Fyysistä urheilua tämäkin. Varastojen lajittelua kierrätykseen ja kaatopaikalle. Kolmen talon jäämistöt jälkipolville setvittäväksi, hupia vielä ensi kesäksikin. Olisi viisasta aloittaa omien tavaroidenkin setviminen jo nyt kun vielä on suht voimissaan. 

Vanhojen valokuvien läpi käymistä 30-luvulta lähtien. Onneksi alussa ei vielä paljoa kuvattu, uudempina aikoina sitäkin enemmän. . 

Huh. Lepoa ja nautintoa Järvenpään Rantapuistossa, Tämä kuuluu ehdottomasti kesään. Maiskis!

Ja nyt olenkin jo kotona Algeriassa, missä kesä jatkaa vielä kulkuaan. Vihreydestä ei tietoakaan, happea saa haukkomalla haukkoa,  tulee ihan ikävä suomalaista raikasta ja helposti hengitettävää ilmaa. Palailen nettimaailmaan vähitellen ja toivottavasti intoa riittää bloggailuunkin, ainakin blogikierrokselle lähden lähiaikoina katsomaan mitä te muut olette tällä välin puuhanneet.

Oikein mukavaa syksyä sinne!

Vielä elossa

Aika noloa pitää joulutervehdystä läpi kesän, vaikka kohtahan taas onkin uusi joulu. Jos nyt kuitenkin saisi aikaan uuden postauksen vanhan eteen. Pääsiäinen mennä hurahti ohi, mutta vappua ja juhannusta ehtii vielä toivotella sitä ennen. Aika on katoava käsite, ja viime aikoina se on tuntunut katoavan hurjaa vauhtia.

 Sydäntalvi kului Suomen pakkasissa. Äitini maallinen aika loppui ja isänikin jouduin hyvästelemään palvelutalon asukkaaksi, hän menetti kaiken kerralla, puolisonsa, kotinsa ja terveytensä.  Siitä jäi jotenkin tyhjä olo itsellekin. Asuntoakin piti tyhjentää, siinä tuli ajatelleeksi paitsi yhden aikakauden loppua myös tavaran merkitystä ihmisen elämässä. Niin turhaa kaikki,  kuitenkin niin monessa esineessä elää jonkinlainen muisto, mutta loppujen lopuksi paras muisto elää kuitenkin sydämen sopukoissa.  Ja elämä jatkuu.

 Maaliskuussa aurinko jo pilkisti pilven takaa ja kevätjää kutsui. Vetten päällä kävely saa ajattelemaan kaikenlaisia asioita. Muun muassa ilmastonmuutosta. Jos vaikka menisikin niin päin, että Välimeri jäätyisi - loppuisi rupuisten paattien liikennöinti. Suomellekin voisi tulla hyvät potkukelkkamarkkinat tälle suunnalle. Vempeleen pitäisi tietysti olla osittain sähkökäyttöinen, täällä kun ei olla kauhean aktiivisia potkimaan muuta kuin palloa.

Eikä muutenkaan. Meillä koiratkin syö maaten... 

Nurmikko? Kukkapenkki? 

Persikkapuu sentään jaksaa kukkia.

Vielä Suomi-kuvia

Paras aamukahvipaikka. Istua kalliolla muki kädessä ja kuunnella meren loiskeita Paraisten saaristossa. Thank you so very much!

Porvoossa on onnistuttu rakentamaan uutta vanhaan mielikuvaani sopivaksi.  Yksi mukavimmista kesäkaupungeista, siellä on aina kiva käydä kahvilla.

Forssan Lamminrantaa kesäiltana. Täällä sitä on joskus nuorena polskittu, vesi oli tietysti paljon lämpimämpää siihen aikaan ja hyppytelineissäkin oli kolme kerrosta, rohkeimmille katto neljäntenä. En kuulunut niihin.

Lamminrannan tuntumassa voi myös pestä ja mankeloida mattoja. Onkohan tämmöisiä paikkoja ollenkaan muualla kuin Suomessa vai onko ihan kotimainen erikoisuus?

Vettä ei Suomesta puutu. Tämä on Tuusulanjärven toinen pää eli Järvenpäässä ollaan.

Järvenpäässä koristellaan aitoja erilaisin kukkatelinein joka vuosi. Edellisten vuosien saappaiden ja kassien jälkeen oli tänä vuonna vuorossa polkupyörät.

Tuusulanjärven keskipaikkeilla on Sarvikallio, tuttu monista Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin maalauksista. Tyydytti vähän korkean paikan kaipuutani.


Vielä tähän loppuun Helsinki-kuvia. Ole yrittänyt joka kesä tutustua johonkin kaupungin kolkkaan, yleensä kun tulee pyörittyä vain   rautatieaseman ja Stockan välissä. Sinnekin näytän aina eksyvän juuri mielenosoitusten aikaan....

Tänä kesänä sain tutustua Kumpulan ja Käpylän seutuihin paljasjalkaisen kumpulalaisen opastuksella, kiitokset Raili ja Markus!

Tuli tutuksi Olympiakylä, Kisakylä, Puu-Käpylä ja siirtolapuutarha. Puu-Käpylä on kokonaisuudessaan arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema 1920-luvulla. Todella viehättävä ja monivivahteinen alue, jonka jälkeen ihmettelee vain, miksi Suomessa nykyään rakennetaan kaikki kaupunkikorttelit niin yksitoikkoisen samanlaisiksi, talot toinen toistensa kopioiksi. No, Välikangas kävikin ottamassa vaikutteita Italiasta..

Pupulla on lokoisat oltavat Kumpulan rehevien siirtolapuutarhojen kätköissä. 

 

 Kosken kohina on varmaan jäänyt korviini soimaan varhaislapsuudesta, sillä edelleenkin pysähdyn jokaisen solisevan puron partaalla. Tämä peräti 3 metrin putous löytyi Pitäjämäeltä Strömbergin puistosta ja taitaa olla pääkaupungin ainoa luonnonmukainen ryöpsähdys.  Putouksen reunaa voi loikkia kivipaasia pitkin kosken yli....

 

...tuosta noin...hop hop ja hop, en pudonnut. Puiston laidalla on Kalevalakorun tehdas, jonka myymälässä myydään...hm... myynnistä poistettuja koruja - alennettuun hintaan, joten käytin tarjouksen hyväkseni :)

Tämä taas on Vantaanjoen suulla oleva Vanhankaupunginkosken läntinen haara eli voimalaitoksen pato.

 

Ja tässä sen itäisen haaran kalaportaat. Tarkkasilmäinen voi bongata onkivan Snadi broidinkin.

 

Tässä ihaillaan samaista maisemaa vastarannalta Verkatehtaanpuistosta Katariina Saksilaisen kanssa.  Katariina oli Kustaa Vaasan ensimmäinen vaimo ja siis Ruotsin kuningatar 1531-35, kunnes menehtyi lapsivuoteeseen 22-vuotiaana. 

 Samalla reissulla käytiin tutustumassa myös Arabianrannan arkkitehtuuriin... 

Näitä betoniporsaita näyttää sikiävän vähän joka paikkaan. 

 

Jees, vihdoin perillä, kotona!   

Täällä jatkuu kesä, sähköt katkeilee, vesi samoin,  nettiyhteydet sentään sain kiertoteitse toimimaan.

Ja niinkin kävi kuten usein ennenkin...

Toisen polven mamu, santarmien sukua. Toivottavasti on saanut hyvää perimää ja kasvaa hyväksi vartijaksemme.