Seitit sateessa

Maanantai.
Sade on rummutellut tasaiseen tahtiin jo aamusta asti.
Sisällä hämärän hyssy vaatii valoja päälle keskellä päivää.

Pitkäjalkaiset lukit koitaa kohmeisin kintuin hiipiä huojuen sisätiloihin, aina kun ulko-ovea raottaa.
Seittejä punovat hämähäkit ovat vuoranneet kuusen oksat ohuin seitein. Ei niitä edes huomaa, kuin tälläisinä kohmean koleina ja pisaroiden täyteisinä aamuna, kun rihman ohuet seititkin saavat omintakeisen vesikuorrutuksen.

Osassa maata on tänään annettu jo kelivaroituskin lumen- ja räntäsateen vuoksi.
Syyslomatkin ovat alkaneet.
Hiljalleen kai talvikin sitten tekee tuloaan.

Minä vain istun, kirjoitan ja katselen sadetta ikkunasta. Ihan tuntuu kuin kaamos olisi hidastanut toimintojani...niin varmaan onkin.

Sateen jälkeen 2

Sadepäivän unet

Koko sunnuntain on satanut vettä.
Olen viettänyt laiskaa päivää. Tälläistä päivää en ollutkaan aikoihin viettänyt. En edes muista milloin viimeksi. Otin jopa pienet päiväunet sateen rauhallista ropinaa kuunnellessa. Ja voi, kuinka ne olikaan makeimmat unet aikoihin! Olin unohtanut, miten nukkuminenkin voi ollakin niin ihanaa. Yöunet ovat tainneet jotenkin muuttua suorittamiseksi, kun eivät ne näin päivätirsojen makoisilta tunnu.

Tirsojen lisäksi olen antanut ajatusten virtailla omia uomiaan ja huomannut, että muistikirjaani on päivän mittaan huomaamatta kertynyt monta sivua uusia ideoita ja asioita, joiden toteutukseen toivottavasti löydän joskus myös kiiretöntä aikaa.

Luovuus ja uusien ideoiden syttyminen, se totisesti vaatii välillä täysin tyhjää ja toimetonta aikaa ja olotilaa. Tilaa ylipäätään.