Syyskukat ja intialaiset pensaspavut

Kesä on kääntynyt syksyyn. Kasvimaata tuli kuvattua kesällä, mutta blogiin asti kuvat eivät päässeet. Pitää sitten syksyn ja talven mittaan palailla muistoissa ja kuvissa takaisin menneeseen kesään. Toisaalta juuri talvella kesäkuvien katselu onkin niin ihanaa :)

Syksyn huomaa tulleen siitäkin, että loppukesän kukat kukkivat. Omat auringonkukat eivät vieläkään kuki. Taisi kylmä kesä ja liian tiheä rivi kampittaa niiden kasvua. Onneksi paikallinen viljelijä tarjoaa näitä miniaurinkoja.

Omalla pihalla 'jackmanii' kärhön ja kultapallon yhdistelmä on yhtä sykähdyttävä joka vuosi. Kumpikin tarvitsee köynnöstukea, sillä kärhö kiipeää sitä pitkin ja kultapallo ei pysy pystyssä ilman sidontaa. Muodostuva väriyhdistelmä on mielestäni kaunis.

Pensaspapupenkissä minulle uusi 'Menveille de Piemonte' yllätti positiivisesti. Se kasvoi kahta muuta lajiketta paremmin ja oli hauskan näköinenkin. Tosin siemenpussin kuvassa se oli keltaisempi.

Petyin, kun keittelin sitä ensimmäistä kertaa. Jo heti ensimmäisten keittominuuttien aikana papu menetti värinsä. Siitä itse asiassa tuli keittämisen jälkeen rumempaa kuin vihreästä sukulaisestaaan. Kun vihreä pensaspapu haalistuu keittäessä, niin se kuitenkin pysyy vihreänä. Tästä pavusta tuli likaisen läikikästä :(

Maku oli kuitenkin hyvä. 'Merveille de Piemonte' on leikkopapua ja siinä on hyvä koostumus. Väriähän nämä pavut kaipaavat ja siitä sain idean ryydittää niitä kurkumalla. Ja kun laittaa kurkumaa, niin voi käyttää muitakin intialaisia mausteita ja näin syntyi intialaiset pensaspavut resepti.

INTIALAISET PENSASPAVUT

 300 g pensaspapuja/salkopapuja

rypsiöljyä

1/2 tl kokonaista korianteria

1/2 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa

1/2 tl kurkumaa

1/2 tl paprikajauhoa

1/2 tl garam masalaa

hiven cayennepippuria

(tuoretta korianteria)

suolaa

1. Siisti pavut ja keitä väljässä vedessä 10 min. Valuta.

2. Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista siinä rouhittua korianteria ja jeeraa kunnes alkavat tuoksumaan eli noin minuutti. Lisää korianteri ja suolaa lukuunottamatta muut mausteen ja paista niitä hetki. 

3. Lisää mausteöljyyn pavut ja kääntele niitä, jotta mausteet tarttuvat niihin kauttaaltaan. Toisaalta sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, sillä keitetyt pavut muussaantuvat helposti. Lisää lopuksi korianteri ja suola.

Intialaisten mausteiden myötä pavut sai väriä ja mukavasti makua. Tuore korianteri ei ole välttämätön tähän reseptiin, mutta se tuo mukavasti makua ja väriä. Alunperin lisäsin sitä, kun sitä silloin löytyi hylättynä jääkaapista...

Bon Apetit! :)

Mustilan atsleat

Kävin Mustilan arboretumissa yleisöopastuksella. Aikaisemmin olin katsellut siellä kasveja opasvihkon avulla. Viime vuoden käynnistä tein postauksenkin. Voin suositella yleisöopastusta, sillä sen hoitaneella metsänhoitajalla oli todella paljon ja mielenkiintoista kerrottavaa. Koska opas itse hoitaa aluetta, niin hänen havaintonsa oli omakohtaisia.

Kahvila ja lipunmyynti on idyllisessä riihitalossa keskellä puita. Puupuistosta saa jo maistiaisen heti ensiaskelilla. Taimimyymälä toimii samassa pihapiirissä.

Lähdin retkellä kesäkuun alussa, sillä halusin nähdä alppiruusut kukassa. Kukkivat pensaat olivatkin komeita. Monet niistä olivat 2-3 metriä korkeita.

Alppiruusut on istutettu Mustilassa puiden suojaan. Ne kuulemma pärjäävät avoimellakin paikalla, jos vain muistaa suojata ne. Opas kuitenkin muistutti, että aina välillä tulee todella kylmä talvi. Puiden suojassa olevat alppiruusut säilyvät paremmin hengissä erittäin kylmistä pakkasista. 

Opastuskierroksella saimme tietoa monista kasveista. Yksi kiinnostavimmista oli mielestäni kiinanlaikkuköynnös (kasvaa kuistilla). Se voisi tehdä pieniä kiivin makuisia hedelmiä, jos vierekkäin olisi hede- ja emikasvi tai se olisi kaksikotinen. Valkoiset laikut ovat vain hedekukkaköynnöksissä, joten useimmissa puutarhoissa on vain hedekukkaa eikä siksi ollenkaan marjoja. 

Menin alppiruusuja katsomaan, mutta ihastuin atsleoihin. Ensinnäkin alppiruusut ei tuoksu, mutta atsleoiden tuoksu huumasi niiden läheisyydessä. Yllä olevassa kuvassa juuri nuuhkitaan kyseistä  tuoksua ;) Toiseksi alppiruusuissa ei ole keltaista väriä. Mustilassa oli risteyttämällä saatu hennon keltainen kukka, mutta väri oli tosiaan niin hento, ettei sitä saanut kameralla tallennettua. Keltainen ei ole lempivärini, mutta kyllä se mukavasti piristää joukossa.

Pääpolulta kannattaa ehdottomasti poiketa atsleoiden laaksoon. Polun pätkä ei ole pitkä, mutta kukkaloisto oli hurmaava. Monen väriset pensaat muodostavat ihanan värikylläisyyden.