Sykähdyttävin lahja

Kyllä nuo omat lapset ovat vaan niin taitavia ja kekseliäitä meidän vanhempien ilahduttamisessa - joulun sykähdyttävin lahja kuoriutui nimittäin heidän yhteisestä paketistaan.

Lapset olivat tehneet valokuvakirjan Hugon pentuajoista tähän päivään saakka.



Mistä ihmeestä olivatkaan ideansa napanneet, mutta osui ja upposi oikein kunnolla, sillä pakettia avatessa taisin ihan  huudahtaa ilosta ja jotenkin silmätkin kostuivat.



Tämä siis monestakin syystä: lahja vaan oli niin yllättävä ja ihana, ja lahjan antajat olivat nähneet niin paljon aikaa ja vaivaa yllätyksen eteen. En ollut osannut toivoa tällaista lahjaa ja silti tämä oli joulun paras<3

Kirjassa oli myös paljon vesikoiran kesämuistoja...




...mökki - ja venereissuilta....

...sekä tulvillaan iloa, hellyyttä ja hyvää mieltä.

Tästä taitaa myös pystyä päättelemään sen, että Hugo on todellakin valloittanut oman paikkansa meidän kaikkien sydämestä ♥

"Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä
huoneisiin" 

- Risto Rasa -

"In the evening, the dog comes
Home.
When he curls up in his spot
And falls asleep,
His heart's-warmth starts spreading
Into the rooms." 

- Risto Rasa -

Kiitos ja halaukset rakkaille lapsilleni ♥
 

Unelmien toteutumisen hetkiä uuteen vuoteen 2019

"Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, 

tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat 
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat"

Unelmien toteutumisen hetkiä uuteen vuoteen 2019 <3

halauksin

Ketunleipäkeittoa

Villivihannesvillitys on täällä nostanut päätään. 

Viime viikonloppuna tytär ilmoitti haluavansa mökille kerämään nokkosia ja ketunleipiä ja yhdessähän niitä sitten saatiin kerättyä pussikaupalla. 

Ketunleipiä on aina välillä maisteltu suoraan luonnosta, mutta en ole koskaan ennen kerännyt niitä ruuanlaittoa varten.

Ketunleivät voi pakastaa ihan suoraan tuoreeltaan ja käyttää pakkastesta tarvitsemansa määrän kerrallaan.

Tänään oli omassa koekeittiössä testailussa ketunleipäkeitto. Kehittelin oman reseptin, jossa oli vain viittä ainesosaa:

 1 l vettä

1 nippu kevätsipulia

7 vähän isompaa perunaa

1 pkt  Koskenlaskija viherpippuri sulatejuustoa

2 kourallista ketunleipiä

Kuullotin silputut sipulin vaaleat osat kattilan pohjassa, lisäsin veden, sulatejuuston ja kuoritut perunat pilkottuina. Keittelin, kunnes perunat olivat kypsiä ja lisäsin renkaiksi pilkotut sipulinvarret ja soseutin keiton. Lopuksi lisäsin ketunleivät ja soseutin uudestaan. 

Laitoin tarkoituksella reseptiini sulatejuustoa, sillä ketunleipä sisältää runsaasti oksaalihappoa, ja sen kanssa täytyy nauttia jotain kalsiumpitoista. Juuston voi tietenkin korvata vaikka ruokakermalla. Tuon oksaalihapon vuoksi suuria määriä tätä villivihannesta ei tuosta kalsiumlisästä huolimatta voi kuitenkaan kerrallaan syödä.

Kuten kuvasta näkyy, lehdet muuttuvat kuumassa rusehtaviksi. Niitä ei kannatakaan keittää, vaan lisätä ihan vasta loppuvaiheessa.

Tarjoiluun kannattaa säästää sipulinvarsia, ketunleivän lehtiä ja vaikka kukkiakin koristeeksi ja mausteeksi. Muuta maustettahan en keittoon lisännytkään - sulatejuuston mukana tullut suola ja viherpippuri riittivät mainiosti. Ketunleipähän itsessään maistuu jotenkin suolaiselta.

Kananmunan puolikas sopii myös keiton lisukkeeksi. 

Villiyrttejä kannattaa hyödyntää ja napata vitamiinit luonnosta talteen. Keittokokeiluni sai perheeltä hyvät arvosanat - teen tätä toistekin:) 

Nyt lähdetään innolla venettä puunaamaan, jotta päästäisiin merelle nauttimaan näistä ihanista kesäkeleistä♥  

"Kun kesäinen olo valtaa mielesi
... älä häiritse sitä..."

Uskaltaisitkohan maistaa?

Meillä on käynyt kuluneen talven aikana visiitillä erilaisia kokoonpanoja ystäviä ja sukulaisia.  On ollut kiva kattaa ja tarjota pieniä herkkuja - kotikin on pysynyt siistimpänä kutsujen innoittamien siivouksien myötä.

Kaikille vieraillemme olemme tarjonneet yllätysmaistiaiset, joita suurin osa onkin innolla maistellut. 

Maistelun kohteena on ollut lapsilta joululahja, jonka kortissa luki Samu Sirkan joulutervehdys, ja paketin sisältä löytyi pussillinen paahdettuja suomalaisia kotisirkkoja.

Tämä oli tavallaan toivelahja, sillä olen jo jonkun aikaa kohistanut, että pitäisihän noita uutuuksia saada maistaa.

Tästä on nyt sitten tullut hauska maistelun ja keskustelun aihe illanviettoihimme - kaikille vieraillemme maistiaiskokemus on ollut ensimmäinen. Yhdelle porukalle tarjosimme myös kaupan hyllyltä löytyneitä sirkkanakkeja coctailpaloina.

Olen yllättynyt ennakkoluulottomuudesta, jolla ystävämme ovat popsineet sirkkoja -  visiitillä käynyt mummukaksikko taisi olla määrällisesti yksi innokkaimmista maistelijoista.

Yhdessäolon hetkistä on jäänyt mukavia muistoja. 

Siihen liittyen kuvailin tähän postaukseen Mamma Roosassa omalla tekstillä teettämiäni pellavakankaisia ruokaliinoja. Mahtavaa, että on mahdollista saada itse suunniteltuja yksilöllisiä tuotteita - kiitos Terhille onnistuneesta toteutuksesta<3

 Pellavaliinoja olen käyttänyt pullon ympärille sidottuna niin, että hetkissä mukana olevat huomaavat myös tekstin, joka pitää niin paikkansa:

Time together is my favourite time<3

halauksin

Pieni piparisaari

Loppiaista juhlistamme yleensä popsimalla loputkin jouluherkut. No niitä ei useinkaan ole jäljellä muuta kuin piparitalo. Sen syöminen ja kuusen uloskantaminen ovat joulusta luopumisen viimeisiä puuhia. 

Tänä vuonna(kin) piparitalomme on tyttäreni luomus. Sen erikoisuus on sokerimassan testailu katon ja nurkkalautojen somisteena. Näppärän näköisesti ne siihen ilmestyivät ja lopusta massasta muovautui pihalle lumiukko.

 Tytär asetteli pipariluomuksensa hauskasti isolle metallitarjottimelle, jonka pintaan talo heijastuu vähän kuin veden tai jään pintaan.

Piparisaaressa asuvan lumiukon hatuksi tytär valitsi konvehtirasiasta parhaimman mallin, jonka hän koversi tyhjäksi. 

Tästä puuhasta tuli niin lapsuuden omassa mielessäni valtavan kokoiset konvehtirasiat, jotka olivat kauniissa rasioissa täynnä ihanan mallisia herkkuja.  

Isosiskoni oli pienenä allerginen suklaalle  joten meillä oli ihan mahtava työnjako: koversimme konvehtien sisustat siskolle ja minä sain syödä kuoret. Teimme kuorista pikkuruisia suklaisia huonekaluja ja keksimme kaikenlaisia kivoja leikkejä.

Pikkusisarelle terkkuja, että olit näiden lapsuusmuistojen aikana vielä liian pieni osallistuakseen tällaisiin herkutteluleikkeihin:)

Tämän talon purkuhetkien jälkeen alkaakin taas kevennetympi herkkukausi, johon minulla top kolmosessa keikkuvat vihersmoothie, tyrmimehulla ja pellavarouheella maustettu luonnonjugurtti ja tuoresalaatit.

 Onnellista uutta vuotta - toteuttakoon se unelmiamme tullessaan sekä suokoon tilaa uusille ihanille haaveille♥ 

loppiashalauksin

DIY venepöytä keittiötason jämäpalasta

Veneemme ulkotilan pöytä oli tehty lasikuidusta, joka vuosien saatossa oli kolhiintunut, ja siinä olevat muoviset mukitelineet rikkoutuneet. Se tuntui myös liian suurelta ja sen ääreen oli hankala istuutua ahtauden vuoksi. Siispä uutta hankkimaan. 

Veneliikkeiden valmiiden teak pöytälevyjen hinnat osoittautuivat olevan 150-200 euron luokkaa, joten itse tekeminen tuli tietenkin myös harkittavaksi. 

Tässä kohtaa mieleeni tuli keittiötasomme tiskipöydän aukon suuruinen jämäpala, joka oli säästetty mahdollisia tulevia nikkarointeja varten. Sehän on suoraan sopivan kokoinen venepöytä - ei kylläkään teakia, mutta kuumakäsiteltyä koivua, josta teaköljykäsittelyn jälkeen tuli juuri sopivan oloinen.

Kuvassa käsittely on tehty muutamaan kertaan, ja öljyä lisätään vielä muutaman kerran ja sen jälkeen tarvittaessa. 

Pöytälevy vaati vain hieman kulmien tasoittamista ja hiomista  ja pöydänjalan osien siirtämista vanhasta pöydästä tähän uuteen.

Käytännössä siis ilmainen pöytä, joka on jo useamman kertaa testattu hyvin toimivaksi.

Pöydän alle ja avotilan käytävään on hankittu harmaat matot.

Avotilan mattoina olivat aiemmin ruskeat. Ostin rullatavarana harmaata terassimattoa ja leikkasin sopivan kokoiset palat - tämä oli kylläkin jo viime kesänän hommia.

Kuvissa näkyvät pahviset lasinaluset ovat joskus tulleet venelehden kylkiäisinä. Otin niistä värikopioita, joista aion tehdä samanlaisia vaikka puukiekkoon liimattuna.

Hmmm, siis taas lisää hommia "to do" -listalle. olen kyllä kova keksimään itselleni hommia :)

No jotain ihan valmiina kaupasta ostettuakin sentään paattiin on hankittu - nimittäin viime kesänä tämä Muurlan merellinen tarjotin, jossa on Tommy Tabermanin ihana mietelause.

"Joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään
tietää, että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima"
Tommy Taberman

Seuraavaksi taidankin fillaroida kangaskauppaan, sillä paatin vihreät fendarien suojat pitäisi vielä uusia ja ommella paremmin sävyihin sopiviksi:)

Kesähalauksin

Uniikkeja lahjoja Taruliinasta

Vanhassa Raumassa kierrellessä pääsee ihanaan joulutunnelmaan. Kivoja pikkuputiikkeja vanhoissa puutaloissa, ja tälläiselle esteetikolle oikea onnela. 

Yksi tutustumisen arvoisista putiikeista on Taruliina, joka on pullollaan  sydämellä suunniteltuja ja rakkaudella valmistettuja kotimaisia, ekologisia, laadukkaita käyttö-, lahja- ja sisustustuotteita sekä uniikkeja kierrätysmateriaalituotteita. Nuo tuotevalikoiman periaatteet osuvat yksiin omaan arvomaailmaani.

Nappasin muutamia kuvia siellä käydessäni.  

Putiikissa on ihastuttavan iloisen sävyisiä tuotteita, mutta kamerani hakeutui kummasti tähän SisustEllenille tyypilliseen värimaailmaan :) Putiikissa kannaattaakin itse käydä tutustumassa valikoimiin ja klikata lisätietoa tästä, KLIK!

Täältä ehtii kääräisemään vielä jouluksi kivoja paketteja monenlaiseen makuun. 

Itse jäin pisimmäksi aikaa pyörimään Joel Jyringin tuotteiden ympärille, Taruliinassa oli kahta erilaista kalenteria...

... sykähdyttäviä kortteja... 

... ja tunnelmallisia joulukortteja.

Omaan kassiini pääsi tällä kertaa  uusi seinäkalenteri, josta nappasin muutaman kuvan tännekin - olen niin ihastunut näihin Joel Jyringin kuviin ja mietelauseisiin. 

Muutama kortti minulla on jo entuudestaan, mutta tämä höyhenkortin nappasin tällä kertaa mukaani.

 Kiitos Taruliinalle jouluisesta käynnistä ja yhteistyöstä ♥

halauksin