Joko Hailuotoon päästään jäätietä?

Tuollaista on usein kyselty viimeaikoina.
No, ei vielä. Urakoitsijan tiedotteen mukaan 'jäätä on liian vähän ja lunta liian paljon'. Jäätien avaus-ja tasoituskoneet on senverran painavia, ettei niillä ole vielä asiaa jäälle. Mainittiin tiedotteessa, että jäätä pitäisi olla ainakin 5cm lisää...

Tästä pitäisi olla jäälle meno. Ei autolla pääse tästä, moottorikelkalla on kuljettu. Ehkä tuossa rannalla on isoillakin koneilla liikuttu.

On siellä jäätien alkua. Tämä pieni lahti pengerryksen kainalossa on hyvin matalaa; usein hietikko näkyy kun vesi on alhaalla. Kaiteen takana näkyy aurattua vallitusta, jonka tarkoituksena on estää ja pysäyttää juoksevan lumen tuloa tielle. Täällähän ilma on aina liikkeessä!

Konearsenaalia on jo valmiina lauttarannassa. Paatti ei kuulu tähän asiaan.

Mitä ihmettä! Onko siellä auto?

Ehkä kävi vain katsomassa, pääsisikö. Kaarsi kuitenkin lauttajonon perään.

Lautta lähestyi rantaa, sumuimen meri. Jäitä väylällä, mutta hyvin päästiin.

Mantereen puolella katseltiin, näkyisikö jäällä tien merkkejä, tuosta ihanasta koivusta vasemmalle, siellä pitäisi olla...Ei näy.

Ei merkkiäkään jäätiestä! Varmaan onkin niin, ettei tuonne ole voitu mennä vielä koneilla. - Mutta ihastuttava huurrekukkien ranta. Pakkasta lähes 20 astetta. Nyt tulee jäätä lisää ne puuttuvat sentit!

Lautta kulkee läpi talven, raskasta liikennettä varten. Toissa talvena jäätietä ei voitu ollenkaan avata. Viime vuonna tosin jäälle päästiin autolla jo helmikuun ensimmäisenä päivänä. Joskus jäätietä on huristeltu jo ennen vuodenvaihdetta. Ei ole veljeksiä, talvet.

Merenkulkua talvipakkasessa. Laivaväylässä valtamerialus Ouluun menossa. Oulun satamassa näyttää tänä aamuna olevan hollantilainen Ambassadeur ja venäläläinen Inzhenner Plavinsky. Kumpikohan tuo on?

Merisilta paukuttaa jäälohkareiden seassa kuin tyhjää vaan!

Jäätien paikka on tuolla sivustalla. Pakkaset lujittaa jäätä, mutta armoton on keli kuvaajan sormille...

Täytyy ihailla suomalaista tarmoa ja osaamista. Niin täällä vaan hirmupakkasissa pidetään läpi talven täysi höyry päällä!

Talvi kiristää otettaan

Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.

Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.

Kotiranta etääntyy.

Valo lisääntyy!

Jouluna päivän pituus oli 3 ja puoli tuntia. Nyt noin 10 tuntia. Sen huomaa, varsinkin illalla. Vaikka aurinko laskee puoli kuudelta, vielä seitsemän maissa ulkona näkee ihan hyvin liikkua.

Aurinko nousee puoli kahdeksan tienoilla ja pian se jo kultaa suuren kuusen latvan.

Pian valo yltää pihakuusten yläoksiin ja lahokoivun latvukseen. 

Auringonpaiste on ollut kuitenkin harvinaista viime viikkoina. Pilvistä, tuiskua ja lumikinoksia!

Kevyttä pakkaslunta on palloina puiden oksilla, tolppien päissä, kaikenlaisen ulkotavaran katteena.

Vaikka ollaan lähellä meren rantaa, lumi pysyy pienissäkin oksissa. Kovia tuulia ei ole ollut.

Puutarhaa vartioi pallopäiden rivistö. Toivotaan, että hirvetkin näitä säikähtävät.

Luonnossa on nyt melko vähän väriä. Harmaalla murrettuja himmeitä sävyjä; rauhaa tuova näkymä!

Eniten vihreyttä löytyy haavan kyljestä. Leveä jäkälähymy. Kevät tulee, kunhan joutuu. 

Voihan tuossa nähdä vaikka joutsenen...

Stadion ja muut liikuntapaikat

Liikuntapaikkoja! Niitä pitää olla! Naapurikaupungin luottamustoimissa sen kyllä huomasi.
Latuja, pururatoja, kiipeilyseiniä, luistelukenttiä, skeittipaikkoja, kaikenlaisia pelihalleja, uimahalleista puhumattakaan.
Kaikkea pitää olla; ihmisen pitää päästä vaivattomasti ja tasapuolisesti ja edullisesti liikkumaan.
Jopa koirille tulee saada puisto, johon on autolla hyvä pääsy.
Verovarat, verovarat, ne tulkoot kaikkien hyväksi.

Täällä Hailuodon Vasken rannalla liikkumaan pääsee heti ulko-ovelta, ihan ilmaiseksi. Ylellisesti riittää rantahietikoita, metsäpolkuja, jäkäläkankaita. Sen kun menee!

Talvi on eri asia.
 Tänä syksynä pystyimme pitämään metsäpolut auki "juoksemalla" melko pitkään. Lunta oli vähän. Ei vieläkään tosin kuin noin 30cm, mutta kyllä se polkuja tukkii ja tekee kulkemisen vaikeaksi.

Tuosta mentiin pitkin kesää, syksyä ja talvea. Taitaa umpeutua?

Sauvojen kanssa viimeksi rannalle menty.

Enää aavistus kuntopolusta.

Ei hätää! Meillä on Stadion!

Stadionin kenttämestari menee siellä. Mies ja kapea kola. Niin syntyy kuntoiluareena.

Tässä on Stadionin etusuora.
 Alueen mallina on Ateenan muinainen stadion; hevosenkengän muoto. Tästä se alkaa!

Takakaarteeseen muotoutui shikaani. On hidastettava, että pysyy radalla.

Hiittisuora, takasuora.

Ateenan muinaisen stadionin juoksurata oli 420m:n pituinen.
Meidän kenttämestarin avaamaan urheilualueeseen kuuluu myös stadionin viereinen lämmittelykenttä. (Eikö sellainen kuulu olla, ollaan nähty kuvia kun Usain Bolt verryttelee lämmittelykentällä ennen satasen rykäisyä.)

Meillä stadioniin liittyvä polkuverkosto on sillä tavalla pitkä, että kaikkiaan tulee kulkeneeksi kokonaisen kilometrin, jos yhteen mittaan kaikki labyrintit kiertää.
Näissä on vielä sellainen kenttämestarin suunnittelema juju, että ei voi mennä ympyrää; välillä on palattava omia jälkiään takaisin. Koko systeemi tulee kierretyksi kahteen kertaan. Siitä tuo kilometri kertyy. (Mainitsi suunnitelmaan vaikuttaneen lisäksi pohjois-Pohjalainen tapa nimittää paikkoja. Tällaiset nostalgiset ja jämerät paikannimet kuin Haisunperä, Möykkyperä, Näsälänperä, Rukkisperä ja Korvenperä mielessään lie kaikuneet kun umpiperiä polkuun teki.)

Että eikö ole yksitoikkoista niin lyhyttä kuntopolkua kiertää? Ei ole!

Jos juoksisi urheilukentällä, siinähän kierrettäisiin 400m:n rataa. Ajatellaan vaikka 10 000 m:n juoksua, eikö se ole ikävystyttävää; 25 kierrosta.

Meidän stadion-alueella on vaihtelevia näkymiä. Puiden katveita, puutarhan näkymiä, polkujen risteyksiä.

Stadionin rakenteet viimeisen päälle muotoiltuja! Risteys.

Olipa kerran mies, joka kolasi puolen kilometrin polun ja piti sitä auki läpi talven....Näinkin tämä juttu olisi voinut alkaa.