Näin sanottiin Savossa minun lapsuudessani. Tosin savolaisten puheissa väitetään olevan liikaa hiivaa. Oli miten oli, mutta keväällä kasvuvimma on luonnossa suurimmillaan. Vihreää puskee kaikkialta.
Meillä on tässä pihatien suulla hopeapaju, joka oksa pyrkii ojentautumaan tielle päin liikenteen esteeksi.
Siitä isäntä sahasi paksun oksan pois.
Oksan leikkaaminen tapahtui viime lokakuussa, kuva on tosin otettu nyt keväällä. Leikkauspinnasta näkyy, että taisi olla lahonvikaa tai muuta tummennnusta oksassa.
Syksyllä oksat pätkittiin ehkä 70 cm:n mittaisiksi, toinen pää teroitettiin lyijykynän terän muotoon. Pätkät paukutettiin lekalla maahan, pihan laidoille. Sitten ne unohdettiin talveksi.
Keväällä sitten alettiin tehdä tarkastuskierroksia; mahtaako pölkkyihin puhjeta silmut. Pitkään näytti epätoivoiselta. Ei mitään; kuivaneet ovat.
Mutta sitten! Nyt jo näkyy. Silmuja ja isompiakin lehtiä.
Ohuemmissa latvapätkissä ja varjoisassa paikassa silmut ovat pienemmät. Mutta kuitenkin, liikahtaneet ovat! Kevään ihme, sitä tämä on. Mielenkiintoista seurata kesän mittaan...