Vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin tämä meidän epävirallinen kesäkoulumme. Viimeisellä viikolla pääsimme jälleen museoiden makuun. ALoitimme Ateneumista josta etenimme Kaupungin museoon.
Ateneumissa oli Eero Nelimarkan näyttely ja perusnäyttely. Ennen Ateneumia harjoittelimme ravintolakäyttäytymistä läheisessä pastaravintolassa. Ateneumissa nappasimme pienen suupalan sen kauniissa kahviossa.
Olin tyytyväinen ettemme aloittaneet kesän museokierrosta Ateneumista, sillä “pelkät taulut” voivat olla monelle aikuisellekin haaste, jos ne eivät puhuttele syvästi. Useampi kiva taideteos kuitenkin löytyi. Perusnäyttelyssä oli useampi maalaus joka taitaa olla varioituna kesän alussa ostamassani Ankallismaisemia Aku Ankan -taskukirjassa.
Ateneumista matka jatkui Helsingin kaupunginmuseoon ja siellä olevaan lasten kaupunkiin. Kaupunginmuseossa oli lähiö aiheinen näyttely jota ei oltu koottu pienet kävijät huomioiden, joten se tuli silmäistyä vähän liian nopeasti läpi. Sen sijaan lastenkaupunki ja kaupunginmuseon ne teokset joissa pääsi kuulemaan erilaisia äänimaailmoja olivat kiinnostavia.
Kaupunkielämään kuului kirjastossa käynnit ja puistoruokailu, tuo helsinkiläislasten jaettu kokemus. Viikkoon kuului myös todennäköisesti kesän viimeinen yhteinen pyöräreissu.
Tutustuimme edellisten ja tämän viikon aikana tuvan pihapiirissä kasvaviin meille erikoisempiin marjakasveihin, rusotuomipihlaja Härkätien herkkuun ja marjatuomipihlaja Mandamiin.
Lapset, oma porukka ja yksi viikonloppulapsi, kävivät ongella. Ainoa saalis oli hyvän kokoinen lahna, joka savustettiin iltapalaksi. Lahnaa peratessa kerroin kiinnostuneille lapsille mikä mikäkin sisäelin on.
Aiemmin teimme kaarnalaivoja ja päästimme ne seilaamaan, nyt osa niistä löytyi läheisen luodon rantakiviltä.
Kesäkoulun viimeisen viikon ohjelmassa oli siis museoiden myötä taidetta ja kulttuuria, sisältäen tapakasvatusta ravintolassa. Pyörälenkillä pidimme kivaa ja tasapainoilimme taas alikulkutunnelin vesilätäkössä joka ei ole kivien ja romun vuoksi helposti ajettavissa.
Biologia tuli tutuksi marjojen ja lahnan avulla. Haaksirikkoutuneet kaarnalaivat kertoivat meille, että vaikka jokin katoaa silmistämme, ei se katoa maailmasta, vaan jostain se löytyy.
Kuten aiemmasta postauksesta voi päätelllä, eteni puumajan teko lasten kanssa nikkaroiden pienen matkaa.