Makuukamarin tapetointi ja art decoa...

Olen pähkäillyt talon sisustuksen yksityiskohtia toooodella paljon, mutta en mitään niin paljon kuin viimeisen tapetoitavan huoneen, makuukamarin, tapettia. Kuulostaa varmasti ihan epäuskottavalta, kun kerron, että sitä on mietitty meillä aktiivisesti noin viisi vuotta. Ja kun katsoo lopullista valintaa, herää kenties ihmettely, että miten voi päätyä noin pliisun vaihtoehtoon, jos pohdintaan on käytetty vuosia aikaa! Heh, niinpä. Vastaan mahdollisiin ihmettelyihin, että tavallaan kyllästyinkin miettimiseen ja siitä päätös sitten kypsyi. 

Lopulta mikään värillinen vaihtoehto ei vaan yksinkertaisesti sopinut yhteen kahden muun jo tapetoidun huoneen kanssa. Yksi iso haaste oli siinä, että 1900-luvun alun tyylinen paperitapettien valikoima on lopulta hyvin suppea. Ja lisäksi - kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy - tämä pohjoisen puolella sijaitseva huone on talon hämärin. Näin ollen tummat tapettivaihtoehdot eivät tulleet kysymykseenkään. Sekin vaikeutti tilannetta, että jotkin käsinpainetut tapetit, joita ihailin, olivat hinnaltaan moninkertaiset verrattuna aiemmin ostamiini. Huone on talon suurin, joten nuukuus iski. 

Haasteiden keskellä innostuin, kun löysin tämän valkoisen ja hopeanharmaan medaljonkitapetin (Boråstapeter) tulleen alennukseen viime keväänä. Rulla maksoi vain 20 € ja kyseessä on aito paperitapetti. Ostin (ties kuinka monnennen) koepalan, ja sen saavuttua päätös oli yhtäkkiä helppo. Siltä seisomalta näin valmiiksi sisustetun huoneen mielikuvissani. 

Saatteko yhtään kiinni ajatuksesta, miltä huone voisi näyttää, jos tähän vaaleaan yksinkertaiseen taustaan lisää puuta, messinkiä, huonetta kiertävät koristepaneelit, pellavaverhot ja jotain art deco -henkistä lampun, peilin tai taulun muodossa? 

 

Ennen kaikkea toivoisin, että onnistun sisustamaan huoneen hienostuneeksi, rauhalliseksi ja keveäksi kuin kesätuuli :). Ja tietysti tavoitteena on, että jokainen huone talossa on yksilöllinen, mutta kuitenkin niin, että kokonaisuus henkii 1900-luvun alun kesähuvilan tyyliä. Tyylivalinnat eivät ole olleet helppoja, koska talo itsessään on kuitenkin aikalailla saaristolainen "perustorppa". Yritän tasapainoilla arkisen saaristolaistyylin ja huvilamaisuuden välimaastossa. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä, onkin toinen juttu :). Siinä mielessä on hyvä, että pohdiskeluaikaa on ollut! Kokosin omista kuvista ja tavaroista yksinkertaisen mood boardin. Jotain tähän henkeen...

...ei siis mitään liian prameaa, mutta jotain pientä hienostelua tällekin tilalle tarvitaan, eikö? ;)

Tällainen art nouveaun aikainen alkuperäispainatus löytyi Etsystä kohtuuhinnalla ja saapui viime viikolla minulle suoraan Pariisista. Se pääsee kamarin seinälle, kun myös kehykset on löydetty: 

Sisustussuunnitelmin,

Kalusteryhmän verhoilu

Kiitos ihanat ihmiset edelliseen (iäisyys sitten) postaukseeni jättämistänne kommenteista, joihin vastasin osin törkeällä viiveellä (auts!). Ja kiitos myös kaikille muille blogissa vierailleille. Nyt sain taas blogikirjoitusinspiraation. Todettava on, että harvoinhan se nykyisin iskee, mutta minkäs teet!? Jos mietin syitä blogin asteittaiseen hiljenemiseen, niin muilla elämän rintamilla on vaan ollut kovin kiireistä. Remonttia on myös tehty urakalla koko viime vuoden ykköskodissa. 

Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne. 

Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??

Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai. 

Jonkinlainen koristereunanauha pitäisi löytää tuoleihin vielä, mutta muilta osin valmista tuli. 

Orion, tässä noin 9 kk, hyppäsi heti sohvalle, kun sen näki. Se oli söpöä, koska se muistutti minua Maurosta: sohva ehti olla meillä hetken aikaa ykköskodissa ja Mauro halusi maata siinä aina. Mahtaako tuohon siis koskaan kukaan ihminen päästä, heh? Koristenauha sohvasta vähän Mauron toimesta rispaantui, joten siksi mietin, että sohvaan pitää nauha vaihtaa ja tuoleihin laittaa myös paksumpaa ja kestävämpää nauhaa kuin tämä. 

Kyllä tykkään kokonaisuudesta. Kalustamisen ja värikkäiden tekstiilipintojen myötä ympäröivä vaaleuskin asettuu uomiinsa. 

Toivottelen tyytyväisenä kaikille kivaa Uutta Vuotta 2023!

Tuvan sisustusta

Tuntuu juhlalliselta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen saanut asetella ensimmäiset matot ja kalusteet tupaan. Muistuttelen toki itselleni, että tuvassakin on vielä keskeneräisyyttä sähkötöiden, koristelistojen ja hellan ympäristön osalta, mutta en vain ole malttanut olla aloittamatta. 

Jugend-sohvan ja matot olen hankkinut vuosia sitten tupaa varten. Matot on kutonut kuvataiteilija Jukka Rusanen, jonka mattoja voi käydä ihailemassa instagram-tililtä @rusanen_rug. (Hänen maalauksensa vasta ihania ovatkin!) 

Ruokapöytää olen jo pitkään yrittänyt metsästää, mutta kun kohtuuhintaista sopivaa ei ole löytynyt, saa ruokapöydän virkaa toimittaa näin alkuun ylijäämäovesta ja pukkijaloista tehty lankkupöytä. Etsitään uusi pöytä ajan kanssa.

Esittelen samalla vastikään tekemiäni astiahankintoja. Käsintehty posliinikannu on muisto Orion-pennun noutoreissulta Krakovasta viime keväältä. Muut posliiniastiat puolestaan löytyivät vanhan tavaran liikkeestä juniorin uudesta kotikaupungista Hollannista, jossa kävimme kesällä järjestelemässä hänen asuntoaan. Kaikki sain pilkkahintaan ja oli kiva tehdä löytöjä juuri näistä paikoista esineiden muistoarvon vuoksi. 💙 

Jugendkaapin toimme jo aiemmin tänne kaupunkikodista, jonne se ei sopinut. Fasettihiotun ja kehystetyn peilin olen ostanut jostain - vaan en muista mistä, mutta takana näytti olevan hintalappu 20 €. Nyt kiittelin itseäni hankinnasta :). 

Asetin navetasta löytämäni puisen koristepalan kaapin päälle. Se sopi asetelmaan kuin nakuutettu. Olen yrittänyt miettiä, mistä tuo koristepala on peräisin, mutta tilalla ei sellaista kalustetta ainakaan enää ole, mistä se olisi irrotettu. Olkoot tuossa!

Iloisena,

Peiliasetelma ja ulkohommia

Kuistin sisustuksen yhteydessä haaveilin pienestä peilikokoelmasta. Sinne sellainen ei lopulta mahtunut eikä minulla silloin mitään peilejäkään ollut… Sen jälkeen olen onnistunut hiljaksiltaan löytämään muutaman vanhan peilin kirppareilta. Tein venevajan vintille niistä asetelman, jota toivon vielä kasvattavani, mutta näinkin näyttää jo kivalta. Jos joskus saan sisustaa meille päätaloon makuukammarin, haluan myös sinne ehdottomasti tällaisen rykelmän. Peilikokoelmalle toivotaan siis edelleenkartutusta, mutta haasteena on, että aidosti vanhoja peilejä sattuu kohdalle hyvin harvoin. Kaikki nämä neljä olen kylläkin onnistunut hankkimaan pikkurahalla, 2-12 eurolla.

Enimmäkseen olemme "sisustelleet" ulkosalla suolavajan kimpussa häärien. Moni kai jo ihmettelee, että eikö vieläkään ole valmista! No ei vaan ole, mutta koko ajan valmiimpaa. Tänä viikonloppuna maalailin ikkunankarmeja niin vajassa kuin saunalla, jonne laitoin pari viikkoa sitten kitit. Viisaat lukijat silloin varoittelivat, että linnut saattavat nokkia kittiä, joten viimeistään nyt, kun on tältä tihutyöltä vielä säästytty, oli parasta hoitaa puitteet kuntoon. Työ alkoi teippauksella.



Valmiista työstä ei ole näyttää kuvaa, koska kuivuminen kestää pitkään. Aiemmasta oppineena peittelin lopuksi kaikki maalatut ikkunat muovilla, etteivät syksyn roskat lennä pitkään tahmeana pysyvään pellavaöljymaaliin. Mikko asensi vajaan viikko takaperin maalaamani ovet, joissa jatkuu jo venevajassa hyväksi havaittu tyyli: kimröökitervattu pinta ja punaruskealla ruostesuojatut saranat. Haka uupuu vielä.

Keräsin myös osan yrteistä ja laulatin kuivuria. Sain talteen purkinpohjalliset sitruunatimjamia, mäkimeiramia, minttua ja ranskalaista rakuunaa, mutta lisää tullee vielä syksyn mittaan. Nokkostakin keräsin ämpärillisen. Sitä suositellaan kerättäväksi varhaisin keväällä ja taas syksyllä, kun nitriittipitoisuus on alimmillaan. Olemme niittäneet nokkosta kesän aikana, joten sain talteen uutta, nuorta latvusta.

 

Talvipuhdettakin aloin suunnitella: Alla olevassa kuvassa näkyy - sekaisen navettavaraston lisäksi -  punainen nojatuoli. Meillä on näitä kolme ja niistä luopumistakin on suunniteltu, koska verhoilu ammattiverhoilijalla maksaa maltaita (tiedustelin asiaa muutamastakin paikasta). Olen kuitenkin alkanut pohtia, josko osaisin verhoilla tuolit itse. Ne ovat hyvässä kunnossa, joten sisustöitä ei tarvitsisi tehdä. Punainen kuosi vaan ei nappaa… Seuraavaksi taidan viihdyttää itseäni kankaan etsinnällä samalla kun mietin, onko minusta hommaan.

Ainiin, Mikko ja Mauro kunnostautuivat linnustuksessa. Lepo vaan, Mauro:

Mikko on valmistellut talven tuloa useampana viikkona klapipinon kasvatuksella. Huom, pino on rinteessä, ettei tarvitse mahdollisen korkean veden vuoksi poimia tuhatta klapia merestä, kuten viime vuonna!!!

Sää oli jo vähän viileämpi, joten työn touhussa oli hyvä pysyä koko ajan. Touhukas on varmaan tuleva viikkokin :)

Tee-se-itse -inspiraatio: Osa I

Nyt on isäntä saanut sen päiväisen DIY-inspiraation, että minun tekeleeni meinaavat ihan kalveta rinnalla. (Strömsön puusepän ja Tanskalaisen maajussin katselu TV:stä on selvästi alkanut oirehtia tällä tavalla.)

Onkin kai äkkiä kerrottava ihka omista viimeisistä aikaansaannoksistani, etten ihan tunne jääväni kakkoseksi: Vintillä sisustelut ovat jatkuneet ja ovenpieleen katonlappeeseen lähdin suunnittelemaan vaatetankoa. Etsiskelin vajoista ja heinäseipäiden joukosta sopivaa kaposta keppiä, mutta sitten silmääni osuikin vanha hiihtosauva. Se oli sävymaailmaltaan ihan täydellinen, kun vintille haluan pääosin tummia sävyjä. Mallailin sauvaa paikoilleen ja itse asiassa - myönnettäköön - oli Mikon idea, että sauva kiinnitettäisiin nahanpaloilla. Kirpparilta löytyi nahkavyö 50 sentillä ja siitä leikkasin palat ja naulasin kiinni. Siinä se!

Molempiin päihin voi ripustaa takin roikkumaan tai vaikka lisätä irtokoukkuja tarpeen mukaan. Henkareita olen keräillyt sieltä täältä. Kaikki on ilmaiseksi saatu, eli kirppareilta ei näistä ole koskaan haluttu ottaa mitään hintaa.

Ainoa, mihin tässä DIY:ssä kului rahaa, oli kaksi eri sävyistä petsiä. Alla olevassa lähikuvassa vasemmanpuoleinen henkari on käsittelty tumman tammen sävyisellä petsivahalla. Keskimmäinen on maalattu muskotti-sävyisellä petsimaalilla. Ai, kun tykkään tuosta vähän violettiin taittavasta ruskean sävystä. Oikeanpuoleinen vaalea henkari on luomu, eli käsittelemätön. Petseille on varmasti käyttöä kalusteiden kunnostuksessa, koska tähän projektiin niitä ei paljoa kulunut.  

Ja tässä vielä vaatetangon sijoittuminen huoneessa. Jälkimmäisessä kuvassa vilahtaa vähän muutakin huonetta, eli sisustus on kaikkinensa edennyt.

Talvella tehdyn sängynpeitteen levitys oli hieno, odotettu operaatio :). Se näyttää juuri siltä kuin toivoinkin. Tämä ei tuottanut mitään yllätystä; olin kovin varma lopputuloksesta. Mutta sen sijaan - muistanette ne kaameat, vihreät tuolit - ah, miten jännitti, miltä ne täällä näyttäisivät. En uskaltanut tuoda paikalle kuin yhden, ettei huoneen harmonia särkyisi. Mutta oli se suuri yllätys, että tuoli sopii tuohon! Nyt paljastan, että mieleni häilyi tuolien suhteen koko ajan ennen tätä. En ole kevätkuukausina saanut rauhaa tuoleilta. Suorastaan harmitti jo niiden hankinta ja läheltä piti, etten ehtinyt myydä kaikkia niitä. Nyt päätin, että ainakin yksi tuoli saa jäädä.


  

Uskaltaisikohan tälle tuolille tuoda vielä toisen kaveriksi…? Olen jo päättänyt myydä neljästä tuolista ainakin kaksi, mutta jätänkö siis itselleni näistä yhden vai kaksi, se on vielä avoinna.

Tuoliasian ratkettua onnellisesti kaivoin varastosta esiin kaikki tilan vanhat ankkurit. Inventoimme laiturilla niiden ulkoasun ja kunnon Mauron kanssa, ja niistä kaunein päätyi koristeeksi tänne.

Tässä teemme tutkimustyötä

Ja harkitsimme pitkään, mikä näytää parhaalta.

Loput ankkurit siirtyvät takaisin varaston kaunistukseksi. 

No niin, eiköhän jutustelu riitä taas tältä erää. Katsotaan, koska Mikko saa oman projektinsa valmiiksi, että pääsen esittelemään sitä!

Innolla odottaen,