Villa Iiris 14.11.1996

 

Tänään on 29 vuotta päivästä, jolloin Einola siirtyi meidän omistukseemme. Kävelimme kahdestaan kaupantekotilaisuudesta Tampereella Hämeensiltaa pitki kohti silloista kotiamme Rautatienkadulle Tuomiokirkkoa vastapäätä. Iiriksen päivästä tuli käänteentekevä elämänpolullamme. Villa Iirikseen pääsimme muuttamaan itsenäisyyspäivän aattona eli silloin vietämme vuosipäivää. 

Seuraavana kesänä perheemme sai lapsikatraan pienimmäisen Iiriksen iloksemme. Hämmentävää, miten vuodet ovat vierineet sukkelaan. Pikkulapsiarkea oli ihana elää täällä maaseudun rauhassa. Nyt on onni nauttia kodistamme toisenlaisen arjen näyttämönä. 

Villa Iiris on osoittautunut elämämme merkityksellisemmäksi valinnaksi. Elämä on mukautunut vanhan miljöön ehtoihin ja kannustanut meitä löytämään vahvuutemme ja luovuutemme. Ilman kekseliäisyyttä sinnikkyydellä höystettynä emme olisi tässä pisteessä, jossa koti luo uudenlaiset puitteet viettää elämäämme. Vapaus nauttia meille tärkeistä asioista rauhallisessa elinympäristössä on arvokasta. Luovuus on elintärkeää.

Hämärän hyssyn keskellä puulieden rätinään on ihana askeltaa aamusella. Keittiömme sydän valaisee harmaimmankin aamun. Kiitos Lauri aamuhetkien tunnelmasta. Ja kitara soi...

Tunnelmallisin perjantai-illan ajatuksin, Tuija

Urakka valmis

Vuosi sitten kesäkuussa aloimme selvitellä Villa Iiriksen katon maalausta. Monien vaiheiden jälkeen urakkasopimus tehtiin Kattomestarit -yrityksen kanssa maaliskuun lopulla. Johtaja Perttu Hanhivaaran asiantunteva  arviointikäynti vakuutti meidät.

Pihakoivut talon vierustalta tulivat tiensä päähän ja Metsäpalvelu Ilmo Kangas teki siistiä jälkeä. Siitä se H -hetken odotus alkoi...

Toukokuun viimeinen maanantai valkeni poutaisena. Pihaan kurvasivat Kattomestarit Jarmo Hummastenniemi ja Timo Vepsäläinen. Hetken tuumailtuamme urakka alkoi. He virittelivät tikkaat asemiin ja painepesurit valmiiksi. 

Työnjaon jälkeen Timo puki ylleen turvavaljaat. Kavuttuaan talon harjalle hän kiinnitti köyden savupiippuun ja Jarmo testasi alalappeeseen pesurin tehoa. Hyvältä vaikutti!

Aurinkoinen sää siivitti työtä. Vesi ja sähkö toimivat kuin unelma. Timo jynssäsi yläkaton ja Jarmo alalappeet. Mansardikatossamme oli noin 180 neliötä pestävää vanhaa, vankkaa peltiä.

Seuraavana työvaiheena oli paikkamaalaus siveltimellä saumakohtiin.

Korkeapaineruiskun säätö eilen aamusella.

Eilen aamulla alkoi varsinainen maalaus Tikkurilan Panssariakvalla, joka soveltuu erityisen hyvin tällaiseen vanhaan saumapeltikattoon. Tällä kertaa yläilmoissa keikkui Jarmo ruiskun ja pitkävartisen siveltimen kera. Työ eteni joutuisasti ja yhteistyö sujui saumattomasti. Ihailtavaa ammattitaitoa!

Samaan aikaan, kun yläkatto sai ensimmäistä maalikerrostaan, Timo kiipeili taitavasti jalkarännillä vedellen viimeisiä pohjamaalin vetoja. 

Viime viikon tiistain koleudessa miehet olivat asentaneet yläkuvassa näkyvät lumiesteet parvekkeen yläpuolelle ja kulkusillan savupiipun kupeeseen sekä kattotikkaat etelän puoleiselle lappeelle.

Tältä katto näytti itäsuunnasta katsottuna eilen illalla. Jännityksellä arvuuttelimme tämän päivän säätä. Kauniit valkeat nousutikkaat odottivat seinään nojaten asennusta. Ikäloput puiset rotiskot viskaistiin eilen takapihalle maakellarin viereen pilkottaviksi.

Pilvipoutainen sää suosi maalareita tänään tiistaina kesäkuun kolmantena päivänä. Toinen maalauskerta eteni niin joutuin, etten tajunnut edes kiirehtiä kuvaamaan. Puhdistin kaikessa rauhassa uunin luukkua ja haaveilin omiani, kunnes kuulin työn olevan jo valmistumaisillaan. 

Tikkaiden kiinnitys takaseinään jäi dokumentoimatta, mutta siellä ne tukevasti ovat paikoillaan. 

Olin niin ällikällä lyöty valmiista, upeasta katostamme, että unohdin tarjota eilen leipomaani rahkamurupiirakkaa ja kahvia remontin valmistumisen kunniaksi. Tervetuloa kahville Jarmo ja Timo, kun ajelette ohi johonkin päin Suomea uusiin urakoihin. 

Uudistuneesta katosta riemastuneena me jatkamme kunnostustöitä tontillamme. Maalipöniköitä siis avattiin, mutta minun omani ovat vielä toistaiseksi kiinni. Terassin aita sai valkoista Vinhaa pintaansa, keittiön lattia on miltei maalauskunnossa. Valmistelut vievät aina oman aikansa.

Kuvan ututunnelma kuvannee epäuskoista olotilaamme. 
Katto on kunnossa, viimeinkin. 

Kiitos Kattomestarit!