Ruokaa à la senegalaise

Suomessa leiriolosuhteissa on tapana tehdä yksinkertaista, helppotekoista ruokaa ja vielä monesti omalla alaleirillä on oma keittiönsä. Tulvaleirillä oli käytössä keskuskeittiö, jonne oli palkattu naisia valmistamaan kaksi päivittäistä ateriaa leirin 600 ruokittavalle. Soluttauduimme Anun kanssa keittäjien joukkoon saadaksemme kuvan senegalilaisesta ruoanlaitosta ja naisten päivärytmistä. Pääsimme heti töihin kun meitä hoputettiin kantamaan patoja tulelle ja niihin sangoittain vettä riisin keittoa ja kastiketta varten. Sähköstä ruoanlaitossa ei ollut tietoakaan ja ruokittavien määrä ollessa näin suuri pilkottavaa ja murskattavaa riitti, jotta viisi avotulen päällä porisevaa pataa saataisiin täyteen.

Autoimme sipulin pilkkomisessa ja valkosipulien kuorimisessa naisten virnistellessä avuttomuudellemme veitsen kanssa (katso video veitsenkäsittelyn taidonnäytteestä). Sitten meille iskettiin käteen paksu puukalikka ja taoimme sen avulla chilit, pippurit, valkosipulit ja muut mausteet huhmareessa tahnaksi, joka myöhemmin lisättiin keitokseen. Ruokaa valmisteltiin hiljakseen puheen, naurun ja laulunkin lomassa ja loppujen lopuksi aikaa keittiössä kului noin 4 tuntia ennen kuin ateria oli valmis. Useat leiriläiset tulivat uteliaina katsomaan kuinka toubabit (wolofia: valkoihoiset ulkomaalaiset) olivat vieraan asemastaan tulleet kokkaamaan keittäjien kanssa ja ottivat näiltä käskyjä vastaan. Lopputuloksena oli suussa sulava Yassa, kalaa ja sipulikastiketta riisin kera.