Franklin Patrick Herbert Jr. was an American science fiction author best known for the 1965 novel Dune and its five sequels. Though he became famous for his novels, he also wrote short stories and worked as a newspaper journalist, photographer, book reviewer, ecological consultant, and lecturer. The Dune saga, set in the distant future, and taking place over millennia, explores complex themes, such as the long-term survival of the human species, human evolution, planetary science and ecology, and the intersection of religion, politics, economics and power in a future where humanity has long since developed interstellar travel and settled many thousands of worlds. Dune is the best-selling science fiction novel of all time, and the entire series is considered to be among the classics of the genre.
Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Tarina etenee jouhevammin ja kaikesta juonittelusta saa nopeasti otteen. Tässä on hienosti kuvailtu vierasta kulttuuria ja hahmojen sisäisiä konflikteja, vaikka osa jutuista lentää edelleen yli hilseen.
A segunda parte do livro Dune começa após o ataque/invasão dos Harkonnen ao planeta Arrakis.
Após o ritmo lento da primeira parte, nesta o ritmo é bastante acelerado, havendo alternâncias entre as fugas e ações das diversas personagens importantes da casa de Atreides, nomeadamente Paul e Jessica, Hawat, Idaho e Halleck.
Devido ao ritmo e familiarização das personagens, esta obra lê-se rapidamente.
I'm constantly impressed by how nothing in Dune feels like it was written in the 1960s -- this could just as well have been published today.
The inner battles in the young Paul Atreides's mind as he struggles to keep himself from leading the people to a holy war as well as the description of the foreign culture of the fremen are profound and interesting. I'm happy that I picked up the book!
Tutkimusmatka tieteiskirjallisuuden klassikoihin jatkuu. Dyynin toinen osa on ehkä hieman toiminnallisempi kuin ensimmäinen, mutta kun hahmot on jo esitelty, niin ei muuta kuin hanaa. Vieraita maailmoja ja niiden asukkaita laitetaan näytille avokätisesti, mutta yleisestä amerikkalaisesta valtavirrasta poiketen Dyyni ei ole erityisen visuaalinen romaani. Frank Herbert ei kuvaile rivitolkulla minkälaiset ja -väriset vaatteet kenelläkin on eikä tarvitse tulla perehdytetyksi suupielessä olevaan pilkalliseen virneeseen tai aaltoileviin hiuksiin. Näiden asioiden sijaan Herbert on kylvänyt kirjansa täyteen viittauksia historiaan, eurooppalaisten aatelisarvojen lisäksi löytyy dzihadia, galdiaattoreita ynnä muuta tuttua. Vastaavasti Dyyni on antanut vaikutteita Tähtien Sodalle ja Game of Thronesille. Sillä niin väliä ole, kaikki lainaavat kaikilta ja kuten Francis Ford Coppola aikoinaan sanoi, jos päätät varastaa, varasta parhaalta. Joka tapauksessa Muad' Dib eteni kepeän rivakasti ja päättyi jännittävään kohtaan eikä harmita lukea jossain vaiheessa vielä se kolmas osa.
4,25 ⭐️⭐️⭐️⭐️ Ei niin hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta ai että kun oli kiva nähdä Chani tässä kirjasarjassa ekaa kertaa! Mun lempihahmo 🩷 Tykkäsin paljon jälleen kerran, on vähän hankala arvoida ilman spoilereita joten en aio jaaritella tämän enempää.
Suosittelen tätä sarjaa scifin ystäville ja niille jotka on kiinnostuneita!
Nautinnollisempi kuin edellinen osa. Tosi paljon pöhinää ja kelpaa varmasti laajojen fantasiamaailmojen ystäville. Kirjassa esiintyvä naisviha estää antamasta enempää tähtiä mutta yleisesti ottaen ihan viihdyttävä kirja.
Dyynin kakkososassa arvostan erityisesti hienoa maailmanrakennusta, vieraan maailman maisemiin ja kulttuuriin uppoutuu todella uskottavasti. Tietty mahtipontisuus ja kohtalonomasuus vähän häiritsi paikoitellen, mutta tästä huolimatta tämä on erittäin viihdyttävää tieteiskirjallisuutta.
No vihdoin jatkoin tätä. Kyllähän tämä meni paljon paremmin kun luki edellisen juuri alle. Ja nyt kolmososa sitten heti perään ja katsotaan kantaako varsinaisii jatko-osiin.