Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Kid Cerberus MC 2 1st Edition Marie James

https://textbookfull.com/product/kid-cerberus-
mc-2-1st-edition-marie-james/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Drew Cerberus MC Book 15 1st Edition Marie James [James

https://textbookfull.com/product/drew-cerberus-mc-book-15-1st-edition-
marie-james-james/

textbookfull.com

Diesel Savage MC Tennessee Chapter Book 2 1st Edition

Jordan Marie [Marie

https://textbookfull.com/product/diesel-savage-mc-tennessee-chapter-
book-2-1st-edition-jordan-marie-marie/

textbookfull.com

Rory Savage MC Tennessee Chapter Book 3 1st Edition

Jordan Marie [Marie

https://textbookfull.com/product/rory-savage-mc-tennessee-chapter-
book-3-1st-edition-jordan-marie-marie/

textbookfull.com

Liberty Power Antislavery Third Parties and the

Transformation of American Politics 1st Edition Corey M.
Brooks
https://textbookfull.com/product/liberty-power-antislavery-third-
parties-and-the-transformation-of-american-politics-1st-edition-corey-
m-brooks/
textbookfull.com
Transparent Lobbying and Democracy Šárka Laboutková

https://textbookfull.com/product/transparent-lobbying-and-democracy-
sarka-laboutkova/

textbookfull.com

Handbook of Mineral Spectroscopy: X-Ray Photoelectron

Spectra: Volume 1: X-ray Photoelectron Spectra 1st Edition
J. Theo Kloprogge
https://textbookfull.com/product/handbook-of-mineral-spectroscopy-x-
ray-photoelectron-spectra-volume-1-x-ray-photoelectron-spectra-1st-
edition-j-theo-kloprogge/
textbookfull.com

Walk it off the true and hilarious story of how I learned

to stand walk pee run and even have sex again after a
nightmarish diagnosis turned my perfectly awesome life
upside down a memoir Marshall
https://textbookfull.com/product/walk-it-off-the-true-and-hilarious-
story-of-how-i-learned-to-stand-walk-pee-run-and-even-have-sex-again-
after-a-nightmarish-diagnosis-turned-my-perfectly-awesome-life-upside-
down-a-memoir-marshall/
textbookfull.com

The State Russian Museum St Petersburg Guide Author

https://textbookfull.com/product/the-state-russian-museum-st-
petersburg-guide-author/

textbookfull.com

Trans Atlantic Data Privacy Relations As A Challenge For

Democracy 1st Edition Dan Jerker B. Svantesson

https://textbookfull.com/product/trans-atlantic-data-privacy-
relations-as-a-challenge-for-democracy-1st-edition-dan-jerker-b-
svantesson/
textbookfull.com
Modi and the Reinvention of Indian Foreign Policy 1st
Edition Ian Hall

https://textbookfull.com/product/modi-and-the-reinvention-of-indian-
foreign-policy-1st-edition-ian-hall/

textbookfull.com
Table of Contents
Kid
Copyright
Extras
Acknowledgements
Prologue
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 43
Chapter 44
Shadow: Cerberus MC Book 3 Excerpt
Social Media Links
OTHER BOOKS FROM MARIE JAMES
 Kid
Cerberus MC Book 2
MARIE JAMES
Copyright
Kid
Copyright © 2016 Marie James
Editing by Mr. Marie James & Hale’s Harem Betas ;)
Cover design by Kari Ayasha of Cover to Cover Designs
EBooks are not transferrable. All rights are reserved. No part of this
book may be used or reproduced in any manner without written
permission, except in the case of brief quotations embodied in
critical articles and reviews. The unauthorized reproduction or
distribution of this copyrighted work is illegal. No part of this book
may be scanned, uploaded, or distributed via the Internet or any
other means, electronic or print, without the publisher’s permission.
This book is a work of fiction. The names, characters, places, and
incidents are products of the writer’s imagination or have been used
fictitiously and are not to be construed as real. Any resemblance to
persons, living or dead, actual events, locale, or organizations is
entirely coincidental.
Extras
Cover model: Nathan Hainline
Cover Designer: Kari Ayasha
Special thanks to Amanda Donoho and Kristie Koste for helping me
with New Mexico details!
 Acknowledgements
Here we are once again…. This is the 9th time I have the
opportunity to do this. I’m amazed each and every day that there
are people in this world that want to actually read one of my books!!
I’m floored, amazed, and absolutely humbled by this whole ride!
Of course the biggest shout-out goes to my husband. He deals
with my craziness and helps with the boys with only the slightest
grumbles when I have to focus on writing. He’s my rock and the
reason I get up every day. Without my happily ever after I’m not
certain I’d be able to write the HEAs that I have. Love you, babe.
My Betas… You ladies are the best. Brittney, Brenda, Tammy,
Charlie, Kendra, Diane, Jessica, Amanda, and Shannon my hat’s off
to you ladies for your continued support and jumping on my ass
when I need to be writing rather than falling down the black hole
that is social media.
My fans… without you awesome bitches I’d have nothing but a
few stories in my head. Thank you, thank you, thank you for
enjoying what you read and spreading the word!!
Nathan Hainline, thank you for being the most fabulous Kid
EVER!!
Kari Ayasha, once again you did an amazing job on the cover!!
Love it!
Give Me books, you ladies are incredible!! Each and every time
you make my dreams become reality by getting my links and photos
out there for every one!!
See everyone on the next book!!
 Prologue
Khloe
“Do you really have to go?” I watch my best friend, fiancé, and
the only man I could ever trust pack his bags.
He gives me a knowing grin. “I’m pretty sure the Army would
have a problem if I didn’t report for duty, Khloe.”
I sit on the bed with my head hung low, fingers twisting in my
lap. I shake my head slightly trying to stave off the tears I know will
fall. I don’t want him to see me crying when he leaves. The last
thing he needs along with his first deployment to Iraq, is to worry
about me being upset at home.
“Khloe, oh sweetheart. It’s going to be fine,” he says wiping
the tears I’ve fought so hard against from my cheek.
“I know,” I lie, even though I have a sinking feeling in my gut
that once he walks out of the door, my life will never be the same.
“This tour is only supposed to last like six months. When I get
back, you’ll be eighteen.” He tilts my head up, forcing my eyes to
meet his. “Concentrate on this.” I feel his fingers touch the
engagement ring on my left hand. “I’m getting you out of this damn
town, Khloe, if it’s the last thing I do. My promise stands firm. You
can count on me.”
“I know, Alec. I’m just going to miss you is all. You’re all I’ve
got.” I sniffle, feeling like a child when I need to be acting like the
grown woman I’m expected to be in just a few short months.
“And I’m going to miss you, Sweet Girl. I’ll be back before you
know it.”
A quick hug, another kiss on the forehead, and I’m watching
my life and only chance at freedom walk out the door.
 Chapter 1
Khloe
“You promised!” I scream in the empty room.
Sobs wrack my body even now, days after reading the news on
the school’s Facebook page. Pretty fucked up that I had to hear
about Alec’s death on the damn school site. His parents know I’m
here. They know we were planning to get married. Once again in my
life, not one damn ounce of care was wasted on me.
It’s been a week and a half since I discovered the news that
has ruined my life. Forty-eight hours since we lowered Alejandro,
Alec to me, Sanchez into the darkened depths of his final resting
place. Even with the sorrow and pain the day had brought, it was a
beautiful funeral, complete with an incredible showing of support
from other local service men and women. The long motorcycle
procession from the funeral home to the graveside was even a nice
touch.
I was able to sneak on the bus carrying students from the high
school. I got my GED months ago, but the other students were too
busy pretending to mourn the loss of a boy, which not less than a
year ago they tormented for being different. Anger is said to be the
third stage of grief, but sitting on the bus with kids who wanted
nothing more than a few hours out of school had me completely
bypassing the first two stages altogether.
His family wouldn’t even acknowledge me at the funeral or the
graveside. They’ve never been keen on the idea of their one and
only son marrying a girl who, by their standards, isn’t even worth
the money the great state of New Mexico has invested in her.
Invested. Such a kind, innocuous word for shoved into foster
care with a family that couldn’t care less that she’s not stayed a
night in their home in months. I’m the only person on the planet
that knew Alec in and out. We’ve been friends damn near since my
first day in Farmington, inseparable some would say, and I didn’t
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
even warrant a mention in his obituary or during the funeral. His
parents refused to let me sit with them, so I ended up with the
group of fake kids from the bus. I’ve never felt more alone in my life,
which is saying something considering my history.
I have to face all of those same people again today. I read
online that there is a benefit fundraiser BBQ type thing going on at
one of the parks honoring Alec’s memory; the goal being a
monument in the park. He’s by no means the first, nor will he be the
last this community loses, but somehow his death landed on the
right radar.
Going is the last thing in this world I’d want to do, but I know
Alec would want me to be there; if anything to at least see all the
fake people. He despised this town as much as I do. He couldn’t wait
to get us out of a place riddled with drugs, gangs, and hordes of
people with simple minds. It’s the only reason he joined the Army.
He didn’t want to be a soldier, but it was a means to an end.
I hear a key inserted into the lock of the apartment door. I
know it’s only going to bring me more pain and despair. I’d
anticipated this moment happening, but I figured I’d have more
time.
Time.
I ask for it in some situations. More time in this apartment.
More time with Alec. I’ve also begged time to speed up. Make me
eighteen already. End the time I had to wait until Alec came home.
Futile requests on all fronts.
I sit on the bed, standing my ground, refusing to give up my
grief filled sanctuary. Cowboy boots and the clicking of the kitten
heeled shoes Alec’s mother is famous for wearing echo off the wall.
Seconds before their forms block the doorway, I see their looming
shadows. I’ve lived in literal and perpetual darkness since reading
about Alec’s death. It only seemed fitting for my now darkened
heart.
 Even in the low light of the room I can see the distaste on his
father’s face. Brown hair and dark, almost black eyes stare through
me. I see Alec in his Hispanic features, and it kills me that they hate
me so much. How two people can have so much contempt for a girl
who’s a victim of circumstance I’ll never understand.
“It’s time for you to go,” Maria Sanchez all but snarls as she
flips on the light.
“I’m not going anywhere,” I tell them with more bravado than I
actually feel. “Alec paid the apartment through the end of next
month. I’m staying.”
“That’s correct,” Alejandro Sr. says with a heavily accented
tone. “But the apartment manager has had pity on my family and
our loss. They’ve refunded us this and next month’s rent, as well as
the security deposit.”
Maria smirks at me even though her face is marked with pain
and her eyes are swollen red from crying. The loss of a child is
something I’d never wish on anyone, not even Alec’s parents. They
hate me, but they loved him dearly, smotheringly so. He moved out
of their house and away from their judgment of me as soon as he
removed his cap at graduation last year.
My lips quiver as I try not to cry. I clear my throat. If anger,
hate, and disrespect are helping them through their hard times, it
can work for me as well.
“I’m not leaving,” I repeat.
“Yes you are,” Alejandro Sr. says still standing in the doorway.
“We were engaged to be married. I have rights as his fiancée.”
“You have no rights, little girl. What you have are twenty-four
hours to gather your things and get out. You should be glad we’re
allowing that much time. I could easily have the apartment manager
up here to forcibly remove you this minute. You’re not in the rental
agreement. As far as they know, you’re a squatter here,” Maria
sneers.
She’s right. I’m not eighteen. Alec tried to put me on the lease
agreement but couldn’t because of my age.
“I love him. We were getting married.” I hang my head in
shame, knowing our pending nuptials were a thorn in their sides at a
minimum.
I hear his mother huff. Looking up at her, I recognize the look
in her eyes. She only gets it when things are going to turn ugly.
Usually, she’s able to maintain her composure, but I’ve seen her lose
her control a couple of times.
“That sham of an engagement,” she says pointing down to the
tiny diamond ring I’m clasping with my right hand. “If it were real,
things would be different.”
“It was real,” I argue, raising my voice. “He loved me!”
“Silly girl, we’ve known Alec was gay since we caught him
wearing his mother’s makeup at eight.” I cut astonished eyes back to
Alec’s dad. “That’s right; we’ve known for years. We know exactly
what you were up to, pretending to be in love so he could marry you
and take you with him when was stationed stateside. You may have
fooled everyone else, but you can’t fool us.”
My tears return in earnest. Alec died thinking his parents had
no idea about his sexuality. He lived in shame every day for how he
was born. The stigma of being gay in America, although getting
better as time goes on, was a heavy burden. Being gay in a Catholic,
Hispanic family was almost more than he could bear most days.
“Listen,” Maria says with an uncharacteristically soothing voice.
“We have no doubt you loved him. We have no doubt that he loved
you, but you have to go home, Khloe.”
She pats my legs quickly and walks to the door. “We’ll be back
to pack up his things tomorrow. You need to be gone before we get
here,” I hear his father say before they both walk out of the room.
The sound the front door makes as it closes sounds much like I
imagine the sealing of a tomb would.
I climb off the bed even though lethargy has begun to take
over my body. I change out of the pajamas I’ve been wearing since
getting back from the funeral two days ago. Sliding on jeans and a
crumpled t-shirt, I don’t even bother to do more with my hair than a
messy knot.
I walk out the door with nothing but my phone. I don’t plan to
return, so there’s no need in grabbing anything else. My mind is
made up. My fate is written in stone much like the one that is sure
to mark Alec’s grave.
 Chapter 2
Kid
“That’s the last of it,” I tell Emmalyn as I set down the massive
box of Styrofoam cups.
“You’re wonderful. Have I ever told you that?”
“All the time,” I say pulling my knife from my belt to cut open
the box. “But feel free to keep saying it. I love it when beautiful
women sing my praises.”
“Back off my girl, asshole,” I hear from an all too familiar voice
coming up from behind me. My eyes widen, but Emmalyn just winks
at me as Kincaid, our MC’s president, wraps his arms around her.
I adore Emmalyn; I can honestly say she’s the most amazing
woman I’ve ever met. So it came as no surprise that Diego “Kincaid”
Anderson fell hard and fast for her. If I were ever inclined to settle
down, which I’m not, I’d aim for someone like her.
“Leave him be, Diego,” Emmalyn says swatting at the arms
around her waist.
“Like hell,” he says in his deep baritone. “You got eyes for my
girl, Kid?”
“Only in her dreams,” I say walking away from them both.
They’re so crazy in love I can only tolerate the clingy, sweetness for
a few minutes at a time. I turn back in their direction. “Come on,
Ollie,” I say patting my leg for their dog to join me. “Little boy like
you doesn’t need to hear all the nastiness spewing from your
daddy’s mouth.” Tongue hanging out of the side of his mouth, Ollie
follows along beside me.
“Jackass,” Kincaid says from behind my back. Emmalyn giggles
softly, and then I hear a quiet moan. Most days they can’t seem to
possess the ability to keep their hands off each other, clearly today is
no different.
 The park is filling up pretty fast. I love seeing the townspeople
mix with members from both the Cerberus MC as well as the
Renegade MC, a visiting club from out of town. Tickets are being
sold for plates of BBQ to raise money for a war memorial. Sad really,
that this is just now happening, considering how many military
members this town has lost to this war as well as the ones prior.
Several churches have also gotten involved in today’s
festivities. Although not very religious myself, I’m filled with pride
that our MC has a high enough standing in the community that the
religious types are joining us for a great cause.
I make my way to a quieter side of the park, away from the
food and children playing. Shadow must have had the same idea, as
he’s standing on the outskirts drinking tea from a Styrofoam cup.
“Some turnout, huh?” I ask as I approach.
“Yeah,” he says looking around. “We’re going to match
whatever this little shindig brings in and Scorpion’s club is going to
do the same, but it’s always nice to see the town’s people come
together.”
“I was just thinking the same thing.” I kick at the dirt with the
front of my steel-toed boot.
Don’t get me wrong; I’m glad we’re doing this, but being
around this many people at one time makes my skin crawl. These
are the town’s people; not my people. My skin tingles and crawls,
awareness and unease creeping up my spine; not knowing the cause
of it makes matters worse.
I raise my eyes to the crowd, my military training and paranoia
never far away. It wasn’t long ago that one of our own turned on the
club, more specifically Kincaid and Emmalyn. He’s six feet under by
now, but only having happened a few weeks ago has me still on
edge.
Scanning the people in the park, I don’t see anything or
anyone I’d consider a threat. My eyes falter on a girl sitting alone on
a bench. She’s young, beautiful, and looks completely heartbroken. I
follow her quick glance and see her watching the parents of
Alejandro Sanchez, the young soldier we’re honoring today.
Distraught doesn’t even begin to describe her.
“Pretty little thing, isn’t she?” Shadow asks in his deep
southern drawl.
I remain silent, watching her pull something from her pocket,
pop it in her mouth, and take a long pull from a bottle of water. I
frown and shake my head. People deal with grief and pain in many
different ways. Who am I to judge if this girl wants to ease her
suffering with a few pills.
The fact that she doesn’t even look around or try to hide her
drug use is what concerns me. It’s as if she feels invisible, almost
like she’s gone unnoticed for so long she knows no one will see her
or worse yet, wouldn’t care even if they did.
“Who is she?” I ask out loud more to myself than Shadow.
“Emmalyn told me earlier she’s the fiancée of the soldier.”
Fuck. That’s rough.
“Why isn’t she near his family?” I look over at the large group
of people I know to be his blood relatives.
“Couldn’t tell you that, brother. You’d think they’d include her.”
I barely register his hand slapping me on my back and his departing
words. “See ya later, Kid. Gonna grab me a plate.”
I stand and watch her, only losing my line of sight for a few
brief seconds when people cross in front of me.
How could she ever go unnoticed? She’s gorgeous. Even in
jeans, a plain t-shirt, and her auburn hair thrown haphazardly on the
top of her head, she’s breathtaking. And young. Probably too young.
I shake my head and pull my focus from her, feeling a little
dirty gawking at a girl and thinking carnal thoughts, when there’s a
good chance she’s a high school student and under age. Top it off
with the fact that she’s grieving the loss of her fiancé, makes me feel
like a complete asshole.
I force myself to look at anyone but her. The tingle I felt earlier
hits me again, and I look over to see her looking at me. I
immediately realize her eyes were on me earlier, even though I
didn’t see her watching me. It was the cause of the feeling the first
time around.
She meets my eyes for the briefest of seconds, and then looks
down at her hands, giving her head a tiny shake. She stands from
her position on the ground and walks away without a backward
glance. She stumbles and staggers slightly, and I know it’s because
of whatever pills she’s just popped. Concerned that she’s affected so
quickly, I decide to follow her. Completely creepy, and possibly
illegal, I know, but for some unknown reason I just can’t let her walk
away.
I’m worried about her safety. I tell myself this over and over as
she leaves the park and walks toward the long bridge on the far side
of the park.
I plan to keep my distance from her. The last thing she needs
is some stranger confronting her about drug use on such an
emotionally exhausting day. Plus, by the way she’s tripping over her
own feet, she wouldn’t retain a word I say.
I see her reach into her pocket again, pull something out, and
stare down at it. I watch her shoulders slump, clearly frustrated with
whatever it is she’s looking at. With her back to me, I don’t fully
understand until she lowers her hand and a flash of orange falls
from her grasp.
The lidless pill bottle falls to the ground; the low thud more
like a shotgun being discharged.
My mind races as I quicken my step to grab the bottle from the
ground. My normally steady hands shake slightly when I turn it over
to read the label. Zolpidem? Sleeping pills? People don’t take
sleeping pills to get high. Oxy. Hydro. Now that I would understand.
Realization slams in my chest just as I look up to see her
grasping the railing on the bridge. Her foot slides off the edge as if
she doesn’t have the strength to lift it up high enough to get over
the top, which is clearly her goal.
“Hey,” I shout, hoping to get to her in time.
I watch in horror as she somehow manages the strength she
wasn’t showing a few seconds ago and begins to throw her leg over
the railing. Jesus, right here in broad daylight, less than a quarter of
a mile away from a benefit being held for her deceased fiancé this
chick is going to kill herself.
I wish I could say this is the first time I’ve been forced to
intervene in a situation like this, but it’s not. War fucks people up
pretty bad. I force the thought out of my head and focus all of my
attention on getting to her before she can make the plunge.
The height of the bridge isn’t enough to kill her, but the
rushing water under the bridge from storms from the last couple of
days combined with God knows how many pills she has in her
system, won’t make for a successful outcome. Well, maybe
successful in her eyes, but I’m not letting that shit happen today.
I close the distance between us rather quickly and grab her
around her waist. The action causes me to stumble back even
though she feels as if she weighs next to nothing. We crash to the
ground with me holding her close to my chest, cushioning her from
the fall as best as I can.
My heart is pounding, blood rushing through my veins. I look
down at her half-lidded eyes.
“Just let me die,” she whispers before her body goes limp in
my trembling arms.
 Chapter 3
Khloe
I don’t know exactly where I am when I wake up, but without
opening my eyes, I know where I’m not. I feel a tear roll down my
cheek at the realization. I’ve been a failure all my life. Why should
my suicide be any different?
I continue to let the tears squeeze past my closed eyelids. I
should be dead. That was the choice I made. I was willing to deal
with the consequence. I’m not a religious person, but I know the
Bible sees suicide as a mortal sin, casting me straight into Hell. Fire
and brimstone don't seem as bad as facing the world without Alec.
Eternal damnation would at least get me out of the shithole that is
Farmington, New Mexico.
Regaining more of my senses, I’m certain I’m in a hospital. I
can smell disinfectant, the mattress I’m laying on feels like a board,
and the fabric against my skin is harsh and scratchy.
I can tell by the static in the air that someone is in the room
with me, even though I’ve not heard a sound other than the rumble
of distant traffic. I don’t want to open my eyes. I don’t want to look
in the face of another person disappointed in me, or worse the
disdain I’ve seen on too many faces in my life to count.
“Hey,” I hear a gruff, unfamiliar voice say just before I feel
fingers on my cheek sweeping hair away. “You awake?” he
continues.
I swallow roughly, wincing at the incredible soreness in my
throat. I feel as if I’ve ingested a bucket of glass.
“Where am I?” Even to my own ears I sound like a three pack
a day smoker. I try to reach my hand up to clasp my throat, but a
hand stops me.
“Open your eyes,” the man insists.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 Why I obey, when all I want to do is crawl inside of myself, I’ll
never know. Heavy eyelids keep me from opening them all the way,
but I find myself staring into deep, dark brown eyes.
“Take a drink,” he says, and I see him holding a small, plastic
cup near my mouth. I take a sip, never taking my eyes off of him.
The cool water soothes my injured throat for the seconds I’m
drinking, but then the pain returns.
I’ve never seen this man before, but somehow his beard,
strong brow, and mesmerizing eyes give me a sense of familiarity.
“More?” he asks softly placing the straw near my lips again.
I drink, not wanting to refuse his kindness.
A throat clearing from the other side of the room draws both
of our attention. He stands from his crouched position near my head
and stiffens. A quick glance at the door heats my blood near to the
boiling point.
I look back at him and for the first time notice the leather cut
he’s wearing. A biker. I remember seeing lots of guys wearing them
at the memorial. I close my eyes, suddenly recalling where I was
before I ended up here. I sat alone in the park watching Alec’s
parents from a distance, internalizing their hate as I downed pill
after pill.
The leather-clad stranger begins to walk away, and I grasp for
him. He pats the top of my hand and winks at me before pulling
away and stepping out of the room.
“Well that didn’t take long,” my foster dad says coming closer
to the bed. “Straight from the faggot to the criminal I see.”
I look over at my foster mom, hoping she’ll say something. I
know she won’t. Warren Stevens is as mean as a damn snake, and
it’s clear his wife, Joan, learned not to cross him some time ago.
She’s by no means nice, but she would never say such a hurtful
thing, well, not in public at least.
 I cut my eyes back to Warren. “What are you doing here?” I
don’t even try to hide the hate in my voice. Three years I’ve been
forced to live with these people. Three years I’ve never felt more
alone, even around a houseful of people.
“What did you expect? You think the hospital is just going to
release some kid after they had to pump her stomach?”
I reach my hand up to my throat, realizing now why it hurt so
much.
“I’ll be eighteen in a month,” I sneer at him.
“Don’t I know it! But you sure as shit ain’t eighteen now.”
I turn my face away from them, unable to look at them any
longer. This wasn’t how things were supposed to be. I was supposed
to be dead. I didn’t swallow a bottle of pills for attention; that’s the
last thing in this world that I want. I’ve always done my best to stay
under the radar.
“We need you to come home,” I hear Joan say.
“You need a babysitter,” I say bluntly. “I haven’t stepped foot in
your house other than to grab clothes in weeks.”
“Well, I can’t have you running around town stirring up
trouble,” Warren grunts. “The last thing I needed was to get a call
that you’re in the damn hospital.”
“I’m not going back there.” I cross my arms over my chest. I
know it’s petulant and not very adult-like, even though just a few
minutes ago, being near adulthood was the premise of my entire
argument.
“I’ll call your caseworker,” He says as if that’s enough to argue
with.
I smile. “Good. I’m sure she’d love to hear where I got the
pills.” I cut my eyes to Joan. I watch her face lose color.
“Big fucking deal,” he spits. “Foster kids steal shit all the time.”
 I chew the inside of my lip, pissed off.
I raise an eyebrow at him. “Let’s not forget about the illegal
grow house you have in the basement.”
It’s Warren’s turn to go ghost white.
“I have an idea. Why don’t you leave me the hell alone? Collect
that check you get for me every month and just leave it be. I age
out next month anyway.” It sounds reasonable to me.
Warren begins to regain his composure. “You little bitch.” He’s
seething. I watch his chest heave up and down. He’s filthy as usual.
His shirt is stained, and I’m certain he hasn’t bathed or bothered to
shave in a week. It’s amazing the low standards the state has for
foster candidates.
I wish I could cower away from him. His face has gone from
white to a bright shade of red. I wonder if this will be the time he
finally snaps. He loves to yell, verbally degrade, and insult the foster
kids in his home, but he’s never raised a hand or hit one of us. I
always believed it was because bruises were harder to hide from the
caseworker that came out often.
Not mine, of course. I was lucky enough to get the laziest one
of the bunch. She’ll call on my cell phone and get updates rather
than getting her fat ass out of her office to actually see me for
herself. I wonder, looking at him, if this will be the moment that he
finally snaps.
“You breathe a word about my basement…” he points his nasty
finger near my face but leaves the threat open-ended.
I see Joan tugging on his arm to try to get him to back off. The
last thing they need is to get busted growing marijuana in a foster
home. There’s a lot of crime and drugs coming in and out of
Farmington. Marijuana is the least of the police’s worries when meth
is taking over the town, but they wouldn’t be able to turn a blind eye
to a home where the state is housing kids. At a minimum, their
license would be pulled, and they’d be forced to get jobs. Actual
work is like a death sentence for both of them.
“Don’t bother coming back to the house to get any of your
stuff,” Warren says as a parting blow.
I watch, relieved, as they leave the room. I haven’t had
anything of mine in that house in weeks. All of my belongings were
at the apartment Alec and I shared; the apartment his parents will
be cleaning out. I can kiss all my stuff goodbye, knowing they will
throw it all in the dumpster.
 Chapter 4
Kid
I, by no means, have any type of claim over that girl in the
bed, but it took everything I had to walk out into the hall when her
parents walked in. Where the fuck had they been? I’d been sitting
with her for hours, which is not including the time it took to treat her
before she got a room.
Her dad looks beyond livid, and I can’t say I blame him. I’d be
upset if I heard that my child just tried to off herself, too. I’m not
sure anger would be my first emotion though.
“Straight from the faggot to the criminal,” I hear him spit.
What. The. Fuck?
First off, it makes absolutely no sense, but who in the hell talks
to their child that way when she’s clearly going through some rough
shit?
As they bark back and forth at each other, I’ve quickly come to
the conclusion that she’s a foster kid. That’s the only thing that
explains the talk of case managers and aging out of the system.
Eighteen in a month. Almost legal.
I slip my phone from my pocket and hit the internet app. She’s
seventeen, which according to the internet is the age of consent for
the state. I smile, but then see that there are other states in the US
that have eighteen as the age of consent. Makes no fucking sense
for there to be any difference.
I know deep down that if it were a consistent age then more
than likely it would be eighteen.
I hang my head. What the fuck am I even thinking? This girl
just lost her fiancé, and I’m on my damn phone trying to figure out
how long it will be until I can fuck her without going to jail. Not to
mention the simple fact that I’m attracted to an underage kid. I need
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Kysymys
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kysymys
Idylli

Author: Georg Ebers

Translator: Ellida Järnefelt

Release date: February 17, 2024 [eBook #72980]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Weilin & Göös, 1883

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYSYMYS ***

KYSYMYS.

Idylli

Kirj.

GEORG EBERS

Suomentanut Liida J.

Helsingissä, Weilin ja Göös'in kirjapainossa ja kustantama, 1883.

SISÄLLYS:

Emännöitsijä ja huoneenhaltija.
Xanthe.
Lysander.
Kaksi porsasta.
Käynti merelle.
Vastaus.

Emännöitsijä ja huoneenhaltija.

"Suolainen merivesi tai öljy, se on teille yhdentekevä! Enkö minä

ole kauan aikaa sitten sammuttanut lamppuni? Eikö tuli takassa
valaise kyllin selvästi? Ovatko teidän silmänne niin uniset, ett'ette
huomaa yhä enemmän kirkastuvaa päivän koittoa. Öljymarjat eivät
vielä ole puserretut ja vanha öljy on loppumaisillansa; tiedättehän,
kuinka paljon kypsiä hedelmiä nuo hävyttömät varkaat ovat meiltä
varastaneet, mutta ennen kantavat varpuset viljan aittoihin,
ennenkuin te vaivaatte itsenne säästämään herramme omaisuutta!"
 Tuohon tapaan torui Semestre, syrakusalaisen Lysanderin vanha
emännöitsijä, palvelustyttöjä Chloris'ia ja Dorippea, jotka väsyneinä
pyörittivät käsimyllyä, eivätkä huomanneet, että heidän lamppunsa
sammuivat.

Dorippe, joka oli nuorempi, tarttui sekavaan sysimustaan

pääkoristeesen, jota ympäröi tumman sumuverhon tavoin tuhannen
vielä kesyttämätöntä hiuskiehkuraa, ja veti ruskeanhohtavalle
niskalle kiinnitetyistä suortuvista pronssisen nuolen, painoi sillä
molempien lamppujen heikkoa liekkiä, ja sanoi sitten emännöitsijän
puoleen kääntyen:

"Niinhän sen pitikin käymän. Vielä en voi mustaa lankaa

valkoisesta eroittaa ja kuitenkin täytyy minun sammuttaa lamput,
aivan kuin tämä rikas talo olisi jonkun kerjäläisen mökki.
Kaksituhatta saviastiaa, täynnä kirkasta öljyä, seisoi vielä kahdeksan
päivää sitten aitassa. Minkä tähden lastautti herra ne laivaan ja antoi
veljensä ja Mopsoksen viedä ne Messeneen?"

"Ja miksikä ei hedelmiä korjata?" kysyi Chloris. "Öljymarjat ovat

ylen kypsiä ja varkailla on hyvä tilaisuus, kun vahtimiesten on
täytynyt mennä soutajina Messeneen. Meidän täytyy säästää joka
pisaraa, vaikka meillä on kyhmyisiä puita enemmän, kuin päiviä on
vuodessa. Kuinka monta ruukkua öljyä saatiinkaan maahan
pudonneista hedelmistä! Naapuri Protarchon luona on korjuu kauan
sitten loppunut, ja jospa olisin Lysanderina…"

"Niin säästäminen kaiketi lakkaisi", keskeytti emännöitsijä tyttöä.

"Kuitenkin saatan tunnustaa, ett'ei minunkaan ollut helppo erota
tuosta kultaisesta jumalan lahjasta, mutta mitäpä minä sille taisin?
Herran veli Alkiphronhan on toivonut saada niitä; kysymys kuuluu
olevan jostain suuresta vaihtokaupasta; mutta Alkiphron on viisas ja
hänellä on hyvä onni, joten tuo juokseva kulta, jota me täällä
vaivalla puserramme öljymarjoista ja huolellisesti hoidamme,
muuttuu helposti hänen käsissänsä kaliseviksi kolikoiksi. Hän on
ikäänkuin oma lapseni, sillä minä olen imettäjänä kasvattanut häntä
suureksi. Me täällä maalla kartutamme omaisuuttamme huolenpidon,
kärsivällisyyden ja tarkan säästäväisyyden avulla, kauppamiehellä
kaupungissa täytyy olla laajalle näkevä silmä ja hänen täytyy
ymmärtää nopeasti ottaa vaari tilaisuudesta; mutta minun
Alkiphron'ini oli jo lapsena viisain Dionysion kolmesta pojasta, jos oli
kysymys jonkin makeisen jakamisesta, tiesi hän aina siepata
suuremman palan. Kun hänen äitinsä vielä eli, käski hän kerran
poikaa antamaan hänelle paraimman vasta leivotuista kakuista, jotta
hän, äiti, ottaisi sen uhriksi temppeliin; ja mitä vastasi poika?
'Ollakseni varma, etten erehdy, on parasta, että koitan jokaista;' ja
kun Klytemnestra sitten…"

"Onko Alkiphron nuorempi kuin meidän herra raukkamme?"

keskeytti
Dorippe tuota kertomusta.

"Ne olivat sesamikakkuja makean hunajan kanssa", vastasi

emännöitsijä, jolta vanhus oli vienyt kuulon tarkkuuden, niin että hän
usein ymmärsi väärin hiljaisempaa puhetta. "Ovatko liinavaatteet
valmiit pestäviksi?"

"Minä en kysynyt kakuista", vastasi Dorippe ja vaihtoi Chloris'in

kanssa kujeellisen silmäyksen, "minä tahdoin vaan tietää…"

"Te olette kuuroja, te tyttö-letukat, sen olen huomannut jo kauan

aikaa", keskeytti Semestre palvelustyttöä. "Te olette vahingoittaneet
kuuloanne ja tiedänpä mistä syystäkin: Satoja kertoja on minun jo
täytynyt kieltää teitä illalla tanssista kuumentuneina heittäytymästä
kasteiselle ruoholle. Kuinka usein saankaan hulluja vastauksia, kun
kysyn teiltä jotain."

Molemmat tytöt purskahtivat heleään nauruun.

Toisen korkea ääni suli toisen matalampaan yhdeksi ainoaksi

sointuvaksi säveleeksi, ja kaksi mustaa silmä-paria kohtasi taas
toinen toistansa lystillisellä ivalla, sillä hepä tiesivät hyvin, kuka tässä
kuuro oli ja kuka hienokuuloisempi satakieltä, joka tuolla ulkona,
ennen auringon nousua, uudestaan vihertyvässä viikunapensastossa
milloin riemasteli heleällä huilun-tapaisella äänellä, milloin taas
sydämmen pohjasta haikeasti valitti.

Hämmästyneenä ja loukattuna katsahti emännöitsijä tyttöjä

kasvoihin, löi sitten kätensä kovasti yhteen ja huusi:

"Työhön, letukat! Sinä, Chloris, valmistat aamiaisen, ja sinä,

Dorippe, katsot, tarvitseeko herra jotain, ja tuot uusia polttopuita.
Lopettakaa toki vihdoinkin hullu hihittämisenne, sillä nauru ennen
auringon nousua tuottaa kyyneleitä illaksi. Viinamäen vahdin
pilapuheet kummittelevat varmaankin vielä teidän päissänne. Nyt
suoriutukaa pois, eikä kukaan saa koskettaa ruokaa, ennenkuin on
järjestänyt tukkansa!"

Tytöt tuuppasivat toisiansa kyynärpäällä ja jättivät naisten

huoneen, jota päivän koitto avonaisen katon kautta yhä enemmin ja
enemmin valaisi.

Se oli komea marmoripilarien ympäröimä paikka, joka osoitti

rakentajansa varallisuutta, sillä lattiassa, jolla emännöitsijän tuoli
seisoi, oli runsaasti värikuvia, joita eräs taiteilija lähellä olevasta
Syrakusasta oli yhteenasettanut eri värisistä kivistä kauniiksi
mosaikiteokseksi. Ne esittelivät nuorta Dionysius-jumalaa,
Hyadeneja, jotka häntä suojelevaisesti ympäröivät, ja kirjavina
kuvina kaikkia niitten taivaallisten olentojen lahjoja, jotka suojelevat
puutarhoja ja vainioita, sekä nysäiläisen jumalan antimia. Jokainen
erityinen kuva ja koko taulu oli ympäröitty somalla reunuksella.

Takka, jonka puoleen Semestre juuri kumartui liehtoaksensa

hanhen siivellä kytevään hiileen, oli keltaisesta marmorista.

Nyt palasi Dorippe ja ilmoitti lyhyesti, että herra tahtoisi vasta

sitten tulla viedyksi ulkoilmaan, kun aurinko olisi korkeammalla, ja toi
käskyn mukaan kyhmyisestä öljypuusta uusia halkoja sekä
mantelipetäjän käpyjä, jotka nopeasti syttyvät palamaan ja hyväillen
ympäröivät kirkkaalla liekillä puuta, siksikuin sen tuli niihin yhdistyy.

Räiskyen lensivät hehkuvat kipinät rätisevistä puista avonaista

kattoa kohti ja niitten mukana kohosi lämmin savu pystysuorana
alkavan aamun puhtaasen, viileään ilmaan; mutta kun ovi naisten
huoneesen avattiin, karkoitti vetotuuli harmaan leijuilevan pilarin
syrjään, hanhen siivellä löyhyttelevää Semestreä vastaan.

Hiukan yskähtäen, pyykkäsi hän silmiänsä sinisen peplosinsa

reunalla ja kääntyi närkästyneenä kutsumattoman tulijan puoleen,
joka uskalsi tällä ajalla avata naisten huoneen pääovea. Mutta heti
tunnettuansa sisääntulijan, nyykäytti hän ystävällisesti päätänsä,
mutta kuitenkin jonkinlaisella ylevällä jäykkyydellä, kohotti itseänsä
hiukan, mutta sen sijaan, että olisi mennyt vierasta vastaan,
laskeutui hän jälleen istumaan. Sitten asettautui hän entistä
mukavammin istuimellensa ja mutisi ystävällisen tervehdyksen sijaan
muutamia epäselviä sanoja.
 "Iloitse!" huudahti vanhus emännöitsijälle syvällä äänellä. "Suo
minulle sijaa takkanne ääressä, sillä aamu on kylmä. Ennen tuloansa
antaa Helios omiensa kokea kylmyyttä, jotta he kaksinkertaisella
kiitollisuudella tuntisivat lämmön suloa."

"Sinä olet oikeassa", vastasi Semestre, joka vaan muutamia sanoja

oli ymmärtänyt vanhuksen puheesta, "täytyy olla kiitollinen
lämpimästä tulesta; mutta minkätähden sinä menet ulos tällä iälläsi
ja näin aikasin, nyt kun puut tuskin vielä ovat puhjenneet, paljaassa
chitonissa ilman manttelia ja sandaleja? Te tuolla ylhäällä olette
monessa kohden toisenlaisia, kuin muut ihmiset, ja tarkenette hyvin,
mutta hattua ei sinun kuitenkaan tarvitsisi hävetä, Iason, sillä sinun
hiuksesi ovat yhtä valkeat kuin minunkin."

"Ja päälaelta", naurahti vanhus, "ovat ne pudonneet aivan. Teille

naisille on aine tuolla ylhäällä uskollisempi kuin meille, se kiittää teitä
kai paremmasta hoidosta. Minä en tarvitse hattua, en kenkiä enkä
vaippaa! Vanha maanmies ei huoli aamun kylmyydestä. Poikana olin
minä yhtä vaalea, kuin sinun herrasi tytär, valkeaverinen Xanthe,
mutta nyt ovat pääni ja kaulani, käteni ja jalkani ja kaikki ne paikat,
joissa villainen chiton ei peitä ihmistä, ruskeat kuin viinasäkki,
ennenkuin se ripustetaan savuun, ja tämä tumma väri on kuin
suojeleva vaate, vieläpä parempikin, sillä se ei auta minua
ainoastaan kylmyyttä helposti kärsimään, arvelen minä, vaan
myöskin kuumuutta. Minulla ei ole mitään muuta valkoista kuin parta
tässä leualla, harvat hiukset päälaella ja, jumalille olkoon kiitos,
nämä kaksi riviä moitteettomia hampaita."

Iason hiveli tätä sanoessaan kovilla ruskeilla sormillansa ensin

vahvojen hampaittensa ylä- ja sitten alariviä; mutta emännöitsijä
vastasi suipolla suulla, sillä hän koetti hyvin tarkkaan salata varsin
monta vaillinaisuutta omien huuliensa ta'a:

"Teille ovat hampaat yhtä uskolliset, kuin hiukset ovat meille, sillä
miehet tietävät käyttää niitä paremmin kuin vaimot. Nyt näytä, mihin
ne kelpaavat. Meillä on hyvää juustolientä nummekukan nuppujen
kanssa ja kuivattua lampaan lihaa aamiaiseksi. Jos palvelustyttö
vaan kiirehtii, niin eipä sinun tarvitse kauan odottaa. Meidän
taloomme on jokainen vieras, ei ainoastaan ystävä, tervetullut."

"En minä tullut syömisen tähden tänne", vastasi vanhus. "Minä

olenkin jo syönyt eineeni. Sydämmessäni on jotain, josta tahtoisin
sinun, ymmärtäväisen emännän, niin, uskallanpa sanoa, tämän talon
emännän ja sen ainoan tyttären uskollisen hoitajan, kanssa puhua."

Tämän puheen kestäessä kurotti Semestre ryppyiset kasvonsa

vanhusta kohti, avasi silmänsä niin suuriksi, kuin taisi, ja huusi sitten
kiivaasti takan ääressä askaroivalle Dorippelle:

"Me tahdomme olla yksinämme!"

Tyttö meni hitaasti ovelle ja koetti piilottautua esiin pistävän oven

pielen taakse, kuunnellaksensa siellä; mutta Semestrepä huomasi
hänet, kohosi istuimeltansa, ajoi hänet, myrtinsauvalla uhaten, ulos
ja huusi:

"Ei kukaan saa tulla sisään, ennenkuin minä kutsun teitä. Ei

Xanthekaan saa häiritä meitä."

"Ettepä te sittekään jää yksinänne, sillä tuommoiseen pariin

yhtyvät pian Aphrodite ja kaikki Erotit", huusi tyttö, hyppäsi yli
kynnyksen, ja paukahtaen lensi ovi kiinni hänen jälkeensä.
 "Mitä hän sanoi?" kysyi Semestre, ja katsoi epäileväisesi nauravan
jälkeen. "Ei voi sanoin kuvailla, Iason, kuinka paljon harmia saa
kärsiä noista palvelijoista; varsinkin senjälkeen kun ovat tulleet
huonokuuloisiksi."

"Huonokuuloisiksi?" kysyi vanhus kummastellen.

"Niinpä niinkin, tuskinpa he ymmärtävät kolmea sanaa oikeen,

samaten Xanthekin, joka vast’ikään on päässyt kahdeksannelletoista,
alkaa kärsiä kuuroudesta."

Vanhuksen kauniissa kasvoissa vilahti pikainen hymyily ja

korottaen ääntänsä, sanoi hän mielistellen:

"Ei jokainen saa iloita niin hienoista aisteista kuin sinä, rouva
Semestre; onko sinulla aikaa kuunnella minua?"

Emännöitsijä nyykäytti toiselle myönnyttäväisesti, nojausi lähinnä

uunia olevaan pilariin, tuki molemmat kätensä sauvaansa ja kumartui
yläruumiillaan eteenpäin osoittaaksensa, että hän aikoi kuunnella
tarkasti, eikä tahtonut kadottaa ainoatakaan sanaa hänen
puheestansa.

Iason seisoi aivan häntä vastapäätä, ja heidän tarkastellessa

toisiansa oli hän varovaisen kissan kaltainen, joka odottaa
vähemmän nopean, mutta vahvemman lammaskoiran
päällehyökkäystä.

"Sinä tiedät", aloitti vanhus, "että kun me molemmat kauan aikaa

sitten, sinä imettäjänä ja minä pehtorina, tulimme tähän taloon,
olivat nykyisten herrojemme kauniit maatilat jakamattomina heidän
isällänsä. Kolme poikaa olivat jumalat lahjoittaneet vanhukselle.
Vanhin, Alkiphron, jota sinä olet pienenä lapsena ravinnut ja poikana
hoitanut, muutti vieraalle maalle, tuli Messenessä suureksi
kauppiaaksi, ja isän kuoleman jälkeen korvattiin hänen vahinkonsa
runsaasti kullalla, hopealla ja kaupungissa meren rannalla olevalla
talolla; maatilan jakoivat Protarchos ja Lysander. Minun herrani,
näistä molemmista ensiksi syntyneenä, sai vanhemman talon, sinun
herrasi rakensi itselleen uuden, kauniimman asumuksen. Meidän
kattomme alla kukoisti yksi ainoa poika, komea Phaon, teidän
kattonne alla suloinen Xanthe. Minun herrani matkusti nyt
Messeneen, mutta ei ainoastaan myydäksensä meidän ja teidän
öljyä, vaan myöskin puhuaksensa erään rikkaan perillisen holhojan
kanssa, josta hänen veljensä oli kirjoittanut hänelle. Hän toivoo
tyttöä Phaonille vaimoksi; mutta minä arvelen, että Phaon on luotu
Xanthea varten ja Xanthe häntä varten. Ei puutukkaan mitään
muuta, kuin että Hymen —"

"Että Hymen, arvelet sinä", keskeytti Semestre häntä, "että Hymen

yhdistäisi heidät toisiinsa. Ei ole niinkään helppo perillisiä saada;
eivät he anna poimia itseänsä kuni sinivatukoita. Jos hän on
hyljännyt talonpoikaisen kosijan, niin näyttää se kai Protarchosta,
sinusta ja teistä kaikista suotavalta, että Xanthe osoittautuu
myöntyväisemmäksi, sillä silloinhan yhdistyisivät meidän ja teidän
omaisuudet."

"Kaikki olisi taas yhtä, niinkuin Dionysion aikana."

"Ja teillä yksin olisi siitä etua."

"Ei, Semestre, sekä meille että teille olisi se hyvä, sillä senjälkeen,
kun sinun herrasi niin onnettomasti putosi korkealta viinamäen
muurilta, puuttuu täällä käskijää ja moni asia ei käy niin, kuin sen
pitäisi."
 "Jota mielellään tahtoisi nähdä, sen näkeekin", huusi Semestre. "Ei
niissäkään kohden hoideta meidän taloamme huonommin kuin
teidän."

"Minä tahdoin vaan sanoa -"

"Että sinusta näyttää teidän Phaon kyllin kelvolliselta täyttämään

herrani sijaa. Minä ajattelen toisin siitä; ja jos näin jatkuu, silloin
oppii Lysanderkin taas käyttämään jalkojansa."

"Parantuva tarvitsee rauhaa, ja koska riita sinun ja minun

emäntien kuoleman jälkeen ei ole lakannut -"

"Me emme koskaan vielä ole häirinneet rauhaa."

"Ja meistä on riita vielä vastenmielisempää kuin teistä, mutta

kuinka usein onkaan tappelua ja sinisiä mustelmia syntynyt
paimenten ja viinatarhurien kesken lähteen tähden, joka on meille
yhteinen, ja kauniisti rakennettu silta rannalla marmoripenkkineen on
jo tullut turmelluksi ja on kokonansa joutuva rappiolle, koska sinun
herrasi arvelee, että minun herrani täytyisi työn kulungit -"

"Ja minä vahvistan häntä joka päivä tässä uskossa. Me olemme

laittaneet entiselleen lähteen uuden ympäryksen, ja sentähden on
aivan kohtuullista, jos hän tahtoo, että Protarchos antaa korjata
sillan muurit. Me emme anna perää ja jos te…"

"Jos me kieltäydymme noudattamasta Lysanderin mieltä, niin tulee

siitä juuri tuo riita ja tappelu, jota minä tahtoisin estää Phaonin ja
teidän Xanthen yhdistämisellä. Sinun herrasi on oppinut seuraamaan
neuvoasi, aivan kuin sinä olisit hänen armas äitinsä. Semmoisen
tavalla sinä hoidatkin tuota sairasparkaa, ja jospa sinä vaan tahtoisit
-"

"Lysanderilla on toiset tuumat, ja hakeehan Phaonin isä pojallensa

erästä perillistä!"

"Mutta ei ainakaan nuorukaisen onneksi, ja enkähän minä tule

sinulle
Protarchon nimessä."

"Niinpä se sitten olet sinä, joka olet keksinyt nämä tuumat; mutta
minä pelkään, kuitenkin ilman seurausta, sillä johan minä sen sinulle
sanoin: minun isännälläni on toista mielessä."

"Niinpä koeta sinä häntä voittaa meidän puolellemme, ei, ei

ainoastaan meidän puolellemme, mutta sille, jonka täytyy paraiten
hyödyttää tätä taloa."

"Ei tätä taloa, ainoastaan teitä. Minua ei sinun tuumasi voi

miellyttää."

"Ja minkä tähden ei?"

"Minä juuri en tahdo sitä, mitä te."

"Minä en tahdo, se on naisten vaikuttavin syy!"

"Niin se onkin, sillä minä kaikkein vähiten tahdon semmoista, jota

minä en ole huolellisesti punninnut. Ja tiedä se, että Alkiphron
Syrakusassa, meidän herramme vanhin veli, on eräässä kirjeessä
kosinut pojallensa Leonaxille meidän tyttöä, eikä teidän perillistä,
joka hänestä kaiketi näyttää liian vähäiseltä omaa taloansa varten.
Me olemme ilolla antaneet hänelle suostumuksemme ja näinä
päivinä, kenties jo huomenna, tulee kosija sinun herrasi kanssa
Messenestä tänne katsomaan morsiantansa."

"Ja kuitenkin pysyn minä sanassani: teidän Xanthe kuuluu meidän

Phaonille, ja jos te tahdotte menetellä Dionysion mielen mukaan,
niinkuin kohtuullisesti ajattelevat ihmiset -"

"Eikö Alkiphron, paras ja viisain kaikista ihmisistä, ole myöskin

Dionysion lapsi? Hänen ensiksi syntyneelle suon minä kaikista ennen
tämän hedelmällisen maatilan, ja kun rikkaan isän toimellinen
lemmikki, Leonax, käskee täällä Xanthen sivulla, silloinpa ei
tulekkaan puuttumaan keinoja rantarakennuksen ja muutamien
marmori-istuimien uudistamiseen."

Tämän puheen aikana oli veri noussut vanhuksen päähän ja

kiivaudella huusi hän:

"Sinä yhdistät ivan vääryyteen. Me tiedämme sen hyvin! Ollaksesi

Alkiphronille mieliksi, teet sinä meidät kaikki kerjäläisiksi. Jos
Lysander antaa tyttärensä Leonaxille vaimoksi, niin on se sinun
työtäsi, ainoastaan sinun, mutta me…"

Semestre ei antanut itseänsä peljästyttää, vaan kohotti

myrttisauvaansa ja keskeytti Iasonia, kovalla vapisevalla äänellä
huutaen:

"Sinä olet oikeassa. Alkiphroniin on tämä vanha sydän kiintynyt,

joka kerran, kun se kuulee lemmikkinsä nimeä, tykyttää se nopeasti;
mutta te, tosiaankin, te olette tehneet vähän voittaaksenne meitä
itsellenne. Menneenä syksynä tuli runsaampi sato, kuin mitä olimme
odottaneetkaan. Viinasäkkejä puuttui, ja kun me pyysimme apua
teiltä…
 "Silloin sanoimme me ei, kosk'emme itsekkään tienneet, mitä
tehdä tuolla siunauksella."

"Ja kukapa on tappanut harmaan kissani?"

"Se oli kiivennyt Phaonin kyyhkyislakkaan ja tappanut

kauneimman kyyhkyisparin poikaset."

"Näätä se on ollut, eikä tuo hurskas, ystävällinen eläin. Teidän

toimenne ovat vihamielisiä, sillä kun meidän punaisenruskea kana
lensi eilen teidän puolelle, karkoitettiin se kivillä. Eiköhän Phaon ole
kenties pitänyt sitä jonakin terävänokkaisena ja vahvakyntisenä
korppikotkana?"

"Eräs piikatyttö karkoitti sen, koska teidän siipikarjanne päivä

päivältä lihoo meidän ohralla, siitä saakka kun sinun herrasi on ollut
kipeä, eikä ole sitten voinut oikeutta valvoa."

"Minua kummastuttaa, ettet sinä häpäise meitä murtovarkaiksi!"

huusi Semestre. "Niin, vaikkapa sinä olisit pieksänyt minua itseäni
sauvalla, sanoisit siliä kuitenkin, että jokin kuiva oksa jostakin öljy-
tai viikunapuusta oli sattumalta pudonnut seljälleni. Minä tunnen
teitä kylläksi. Leonax, Alkiphronin poika, eikä teidän uninen Phaon,
josta sanotaan, että hän valvoo, silloin kuin hänelle paremmin sopii
levätä kotona, saa meidän tytön puolisokseen. Sitä en sano minä,
vaan niin sanoo Lysander, herrani ja käskijäni."

"Sinun tahtosi on myös hänen", keskeytti Iason vanhusta.

"Kaukana olkoon minusta vaivata puheilla kärsivää miestä, mutta sen
jälkeen, kun hän tuli kipeäksi, olet sinä herrana, ja häntä täytyisi
kutsua emännöitsijäksi. Se on tosi, että sinä voit enemmän kuin
kukaan muu tämän katon alla, mutta tuhat kertaa mahtavammat
ovat Eros ja Aphrodite, sillä sinä vallitset padan, paistinvartaan ja
pehmoisten tyynyjen avulla, mutta he hallitsevat sydämmiä
jumalallisella, vastustamattomalla kaikkivallalla."

Semestre naurahti pilkallisesti, ja polkien myrtinsauvalla kovaa

kivilattiaa huusi hän:

"Minun paistinvartaani on hyvä ja kenties tulee Eros sen avuksi

nuolillansa, sillä Xanthe ei pidä lukua teidän Phaonista sen enempää,
kuin minäkään huolin eräästä, joka seisoo tässä minun edessäni, kun
hän vielä oli nuori. Eros rakastaa vaikeampia töitä! Ne jotka noin
yhdessä kasvavat ja tapaavat toisensa aamulla, päivällä ja illalla, ne
tottuvat toisiinsa hyvin, niinkuin jalka kenkään ja kenkä jalkaan,
mutta sydän jäi haavoittumatta. Mutta jos joku kaunis vieras
voidellulla tukalla ja kauniissa puvussa yhtäkkiä tapaa neidon, silloin
asettaa Kyprisin poika nuolen kultaiselle kaarelle."

"Mutta hän ei ammu sitä", huusi Iason, "jos hän tietää, että toinen
vasama on jo sattunut neidon sydämmeen. Jokainen voi voittaa
jokaisen tytön, mutta ei sitä, jonka sielu on täytetty rakkaudella
toista nuorukaista kohtaan."

"Harmaapäinen nuoripoika puhuu kokemuksesta", vastasi

Semestre nopeasti. "Ja teidän Phaon, palaisiko hän tosiaankin
rakkaudesta meidän tyttöömme? Oho, kuinka hän voisi sitten kosia
toista tai antaa kosia; sehän on aivan sama asia. Mutta minä olen
pahoillani, että olen paljon puhunut. Tiedä siis, että minä tunnen
paremmin kuin sinä meidän Xanthemme, ja hän haluaa yhtä vähän
leikkikumppaniansa, kuin pilari tuolla vasemmalla puolella uunia
kaipaa sitä, joka on oikealla puolella, vaikkapa ne ovat olleet yhdessä
kylläksi kauan saman katon alla."
 "Tiedätkö sinä, mitä marmori tuntee?"

"Ei mitään, Iason, tietysti ei mitään, se tahtoo sanoa juuri niin

paljon kuin Xanthe Phaonin suhteen. Mutta mikä melu on siellä oven
takana?"

Emännöitsijän vielä puhuessa aukesi yksi ovenpuolisko hiukan ja

siitä syntyneestä aukosta huusi piika Dorippe:

"Saammeko tulla? Täällä on sanansaattaja Protarcho'lta."

"Päästä hänet sisään", huusi Semestre innoissaan, ja nyt aukeni

ovi kokonansa ja naistenhuoneesen astuivat molemmat tytöt sekä
Mopsos, iloisen Chloris'in veli, heidän kanssansa. Viimemainittu
riippui hänen käsivarrellansa, ja kun Mopsos oli tullut
pylväskäytävään, otti hän leviäreunaisen matkahatun pois hänen
ruskeilta kiharoiltansa, mutta musta Dorippe kävi hänen takanansa
ja työnsi vitkastelevaa naisten huoneen kynnyksen yli, niinkuin
venettä työnnetään mereen.

Emännöitsijän kiihkeisiin kysymyksiin antoi hän vastaukseksi, että

Protarchos on myynyt herran öljyn yhtä kalliisen hintaan kuin
omansakin, ostanut naapurillensa Kleonille kaksi uutta hevosta, ja
lähetti hänet näitten kanssa edeltäpäin. Jos ei tuuli käänny, niin voi
hän jo tänään tulla.

Puhuessaan veti hän varovasti paperikaistaleen vyöstä, joka piti

koossa hänen valkoisella reunustettua sinistä chitonia vyötärän
yläpuolella, ja ojensi sen Semestrelie tervehdyksellä herrallensa.

Emännöitsijä tarkasteli keltaisen lehden kumpaakin puolta, käänsi

sen vielä kerran ympäri, vei sen aivan lähelle silmiänsä ja katsahti
sitten hidastellen ja vastenmielisesti Iasoniin. Nyt hänen täytyi
vihdoinkin saada tietää, ett'ei hän ymmärtänyt lukea, mutta Xanthe
osasi selittää kirjoitettuja lauseita ja hänenhän täytyisi piakkoin tulla
aamiaiselle.

"Luenko minä?" kysyi vanhus.

"Sitä taitaisin itsekin, jos vain tahtoisin", vastasi emännöitsijä ja

veti sauvalla teräviä ja tylsiä kulmia lattiaan, ikäänkuin tahtoisi hän
kirjoittaa. "Minä kyllä voisin sitä, mutta minä en kuuntele mielelläni
uutisia tyhjällä vatsalla, ja se, mitä tässä kirjeessä sanotaan, koskee,
luulisin minä, minua eikä ketään muuta. Mene, Dorippe, ja käske
Xanthe aamiaiselle!"

"Minä tiedän jo, mitä tuossa seisoo", huusi tyttö, joka

vastahakoisesti nyt jo tahtoi erota kumppaninsa veljestä, joka häntä
sydämmestänsä rakasti ja joka olisi vielä paljon kertonut hänelle
matkastansa Messeneen.

"Mopsos on kertonut sen meille: herran veljenpoika Leonax,

Alkiphronin poika, on seuraava enoansa ja aikoo viipyä vieraana, ei
tuolla Protarchon luona, vaan meidän talossamme. Hän kuuluu
olevan komea poika; vielä pitempi kuin Phaon, ja Mopsos sanoo, että
Alkiphronin puoliso on pistänyt kätensä syvälle kukkaroon meidän
herramme Messenessä toimitettavan asian tähden ja on ostanut
kultaisia rannerenkaita ja naistenpukuja, myös senlaisia, joita
arvoisat rouvat kantavat."

Semestren rypistyneissä kasvoissa vilahti hänen tätä kuullessaan

ilon ja toivon hymyily kuni kevään henkäys talven lehdettömäksi
tekemän puutarhan yli. Hän ei ajatellut enään sitä vahinkoa, jota
uutinen voisi tuottaa hänen tyhjälle vatsallensa ja samassa, kuin hän
näki sisällisen silmänsä edessä sinisen rouvan puvun liehuvan ja
Xanthen rikkaan morsiuslahjan hohtavan, kysyi hän kiireesti
tervetulleelta sanansaattajalta:

"Puhuuko hän totta? Ja miten on vaatteiden laita?"

"Minä itse kannoin vaatteita", vastasi Mopsos, "ja asetin ne

semmoiseen kauniisen norsunluukuvilla koristettuun kirstuun,
jonkamoisia vastanaineet saavat morsiuslahjan mukana. Siinä minua
auttoi Praxilla Alkiphronin puolison komea sisar; hän antoi
myöskin…"

"Niinpä menkää ja kutsukaa Xanthe", keskeytti Semestre

sanansaattajaa, jonka puhuessa hän oli useampia kertoja hiljaa
naurahdellut; ja kun tytöt sitten nopeasti poistuivat Mopsoksen
kanssa, katsahti hän Iasoniin voittoriemuisella silmäyksellä. Sitten
johtui hänen mieleensä, kuinka paljo vielä oli tehtävää nuoren
kosijan Leonaxin vastaanottamiseksi, ja korottaen ääntänsä huusi
hän:

"Dorippe, Chloris! Chloris — Dorippe!" Ei kumpainenkaan

näyttänyt kuulevan, ja kun hänen täytyi heittää kaikki toivo
vastauksesta, kääntyi hän olkapäitään nyykäyttäen Iasonin puoleen
ja sanoi:

"Niin nuoria ja niin kuuroja; se on surkeata! Nuo onnettomat

tyttörievut!"

"Mopsos on heille rakkaampi kuin sinä, eivätkä he tahdo kuulla",

sanoi
Iason ja nauroi.
 "He eivät voi kuulla", kiivastui Semestre. "Mopsos on hävytön,
kelvoton veitikka, jota minä jo usein olen halunnut ajaa pois talosta,
mutta minä tahtoisin nähdä sitä, joka kieltää minulta
tottelevaisuutta. Mitä sinun ehdoitukseesi tulee, niin olethan nyt
huomannut kyllin selvään, että meidän tyttö on määrätty Leonaxille."

"Mutta jospa Xanthe ei huoli Leonaxista ja katsoo Phaonia

etevämmäksi kuin tuota vierasta nuorukaista?"

"Alkiphronin poika ja 'vieras' tässä esi-isiensä talossa!" huusi

Semestre. "Mitä kaikkea saakaan kuulla; mutta minun täytyy työhön,
sillä kysymys on valmistaa parahin vastaanotto Leonaxia varten, jotta
hän alusta saakka tuntisi, ett’ei hän ole täällä vieras, vaan kokonansa
kotona. Mene vaan, jos tahdot, ja uhraa Aphroditelle, että hän
yhdistäisi Xanthen ja Phaonin sydämmet, mutta minä pysyn
paistinvartaani ääressä."

"Siinä olet sinä paikallasi", huusi Iason, "mutta etpä sinä käännä
sitä vielä Leonaxin hääkemuja varten."

"Mutta kyllä tahdon valmistaa juhlapaistin Phaoninkin häitä varten,

sen lupaan sinulle; mutta ei ennen, kuin uhrieläin, jota minä itse
olen syöttänyt, määrää kuohusta syntyneen jumalattaren
sytyttämään lempeää rakkautta Xanthen sydämmessä sinun herrasi
Protarchon poikaa Phaonia, eikä Leonaxia kohtaan!"

Xanthe
 "Xanthe, Xanthe", huusi Semestre vähän, myöhemmin, "Xanthe!
Missä piiloittelee tuo tyttö?"

Eukko oli tullut puutarhaan, ja koska hän ymmärsi käyttää

hyödyllisesti aikaansa ja mielellään yhdisti askareet toisiinsa, poimi
hän, hakiessaan holhottiaan ja yhä uudelleen huutaessa tyttöä
nimeltä, kaaliksia ja ruokayrttiä, joiden päällä helmen tavoin aikainen
aamukaste puhtaana ja kosteana kiilsi. Mutta sen ohessa ajatteli hän
paljon enemmän lemmikkinsä poikaa ja häntä varten valmistettavia
paisteja, leivoksia ja kasviruokia kuin Xanthea.

Sitä, jota isä lapsena oli erittäin mielellään syönyt, sitä kaikkea
aikoi hän huolellisesti valmistaa Leonaxille, sillä joka isästä maistui
hyvältä, tuumaili hän, se lapsellekin maistuu.

Ainakin kaksikymmentä kertaa oli hän syvään kumartunut

ottaaksensa vierestä lavendelia, viheriäistä salaattia ja nuorta
punajuurikasta, ja joka kerta kun hän oli oikaissut itsensä
myrttisauvaansa nojautuneena niin suoraksi, kuin hänen
vanhuudesta koukistunut selkänsä sen salli, joka kerta oli hän
huutanut "Xanthe" ja yhä vaan "Xanthe."

Mutta vaikkapa hän sitä tehdessään lopulta heitti päänsä niin

paljon taaksepäin, että aurinko paistoi hänen avattuun suuhunsa, ja
vaikk'ei hänen keuhkojensa voima ollut pieni, niin ei sittenkään
kuulunut minkäänlaista vastausta.

Eipä hän kuitenkaan tullut levottomaksi, sillä ei tyttö saattanut olla

kaukana ja Semestre oli tottunut, että hän antoi useampia kertoja
huutaa itseänsä, ennenkuin hän totteli sitä.

Tänäänpä viipyi vastaus tosiaankin kauemmin kuin tavallisesti.

 Kyllä neitonen sittekin kuuli aivan hyvin vanhuksen kauas kuuluvan
kimeän äänen, mutta hän ei välittänyt siitä enemmän kuin kanojen
kaakotuksesta, riikinkukkojen kirkunasta ja kyyhkysten
kuherruksesta tuolla pihalla.

Hän tiesi, että emännöitsijä kutsui häntä aamiaiselle, mutta

palanen kuivunutta leipää, joka hänellä tavallisesti oli mukana
ulkona, tyydytti kokonaan hänen nälkänsä. Vaikkapa Semestre olisi
houkutellut häntä makeimmilla leivoksilla, niin ei hän tällä hetkellä
olisi jättänyt lempipaikkaansa lähteellä.

Loristen kumpusi lähde korkeimmalta kalliolta hänen isänsä

maatilalla. Usein ja etenkin, jos sydän oli liikutettu, tuli hän sinne
mielellään, ja se olikin herttainen paikka!

Solisten tunkeutui kirkas vesi kallion halkeamasta ja kokoontui

vasemmalle puolelle sitä penkkiä, jolla Xanthen oli tapana istua,
läpikuultavan kirkkaaksi vähäiseksi lammikoksi, jonka reunat olivat
ympäröidyt kauniisti tasoitetuilla valkoisilla marmorimöhkäleillä.
Jokainen punainen piikivi, jokainen sileä pallonen lumivalkeasta
ukonkivestä, jokainen suipukka, joka uurre ja pieni kaistale sievissä
näkinkengissä sen hietaisella pohjalla oli niin selvästi tunnettava,
kuin sitä pidettäisiin paljaalla kädellä silmien edessä, ja kuitenkin oli
sitä peittävä aine niin syvä, että se olisi koskettanut Xanthen
pyöreällä olkavarrella olevaa hohtavaa kultaista rengasta, niin,
vieläpä tuota leikattua kallista kiveä, joka piti yhdessä hänen
peplosiansa olkapäillä, jos hän olisi koettanut ulottua sormienpäillä
lähteen pohjaan.

Aivan kuin kristalli, johon sitä sulatettaessa on heitetty

smaragdipalasia, että nekin muuttuisivat juokseviksi pisaroiksi, niin
vihertävän kirkas oli tämä vesi.
 Edelleen kulkien juoksi se monenkaltaisilla kasveilla kokonaan
täytetyn uurteen läpi.

Aivan nopeasti laaksoon putoavan veden reunojen kohdalla riippui

sieviä köynnöksiä, rehevä sammal viheriöitsi hienoissa keveästi yli
kivien luoduissa kaistaleissa ja kasvoi kallioon liitettynä rehevästi
heruvissa kimpuissa. Hennot viheriäiset kasvijaksot, edestakaisin
loiskivan veden heiluttamina, olivat ylt'ympäri juurtuneet lammikon
pohjaan, ja siellä jossa se juoksullansa syvyyteen taisi levätä
tasaisemmalla paikalla, siellä heiluivat sen ympärillä
sananjalkalöyhyttimet somasti notkistuen, niinkuin kamelikurjen sulat
nukkuvan kuninkaan lapsen kätkyellä.

Xanthe seurasi mielellään myrttipensastoon katoavaa juoksua.

Jos hän käänsi lempipaikaltaan silmänsä sivulle ja alaspäin, näki

hän ensiksi isänsä ja enonsa sekä vasemmalle että oikealle puolelle
lähdettä, vuoren vähitellen kaltavalle seinälle ja kapealle tasangolle
rannalla, laajalle leviävät puutarhat ja istutukset.

Ja tämä kaikki oli aivan suurenlaisen villaisen maton kaltainen,

jonka viheriälle pohjalle on neulottu valkoisia ja kullankeltaisia
pisteitä tahi myös jonkun semmoisen korin kaltainen, jota neidot
kantavat päittensä päällä Demeterin juhlana ja jossa on ko'ottuna
korkealle yli reunojen monivärisiä lehtiä, joista loistaa esiin
vaaleampia ja tummempia hedelmiä.

Nuoret kukkaan puhkeamaisilla olevat granati- ja myrttivesaikot

pistivät hilpeästi esiin valkoisten kyhmyisten öljypuitten loistavassa
lehdistössä.
 Hehkuvan-punaisina, ikäänkuin olisi aurinko tulisella suutelulla
herättänyt heidät elämään, loistivat tuoksuvat ruusut pensaissa ja
pensasaidoissa, ja hienosti värjättyinä, ikäänkuin lapsen huulet
olisivat herättäneet heidät unestaan, hohtivat manteli- ja
persikkakukat puitten oksilla.

Kummallisesti sekaisin kudotuista viikunalatvojen oksista kasvoi

kevätlehtiä ja noihin oli kiinnitetty täysinäisiä hedelmäsäkkisiä.
Vahingoittamattomissa, välkkyvissä, talvenkestämissä lehdistöissä
loisti kultaisia sitrunoita, ja pitkissä riveissä jäsenittöminä ja
solakkoina kohosivat mustanvihreät sypressit kuin kuorilaulajain
totiset sanat keskellä iloista juhlaleikkiä.

Laajalle kaaritetuista pyöreistä teltoista kokoonpannun leirin

kalttaisilta näyttivät alaskatsovan silmissä hänen isänsä
mantelipetäjämetsät, ja jos hän antoi katseensa liukua kauemmaksi,
näki hän lepäävän meren, jonka avara pinta tänä suloisena aamuna
välkkyi täällä kuin kirkas kyani, tuolla kuin hiottu safiri ja näytti
koettavan kaikkialla omalla sinertävyydellä voittaa puhtaan taivaan
värin. Ja yli taivaankannen kiiltelevien hattaroitten tavalla väikkyivät
valkoiset purjeet merellä.

Lempeästi viheriöitsevät kummut ympäröivät tätä suloista kuvaa.

Niitten hyvin kasvaneilla rinteillä kohosi täällä valkoisia temppeleitä,
tuolla kyliä, taloja ja mökkejä, niinkuin karjalaumat ja yksinäiset
lampaat, jotka makaavat puoleksi pensaisen lehdityksen peittäminä.

Samaten kuin iloisten ihmisten päitten ympäri sidotaan seppeleitä,

samoin ympäröi täällä jokaisen varakkaan maanmiehen huonetta
lehto tai puutarha.
 Kumpujen takana kohosivat teräväksi leikatuissa jaksoissa korkean
kaukaisen vuoriston paljaat kalliot, ja kirkkaana sumusta
haamoittaen lepäävän Etnan luminen huippu.

Nyt näin varhain aamulla ympäröi merta ja puutarhoja, kukkuloita

ja etäistä vuoristoa selittämättömän-värinen keveä huntu. Oli
ikäänkuin meri olisi, antanut loimen ja langat, ja aurinko kuteen
kankaasen.

Ihmeteltävä oli tämä taulu, mutta tuon tähden ei Xanthe tullut

lähteelle, tuskinpa hän tiesi, että se oli kaunis.

Tosiaan arveli hän, kun meri kimalteli taivaan värisenä ja niinkuin

tänä päivänä lepäsi liikkumattomana, että Glaukus, sinisen meren
jumala, uinahteli päivänpaisteessa.

Toisina kuumempina päivinä, kun laineet ja aallot liikkuivat, kun

valkoinen vaahto seppelöitsi niiden harjoja ja ne kastelivat rantaa
näkymättömän pitkinä edestakaisin kulkevina juovina, silloin luuli
hän, että viisitoista Nereus'en tytärtä laski leikkiä kirkkaitten aaltojen
alla.

Ne olivat kaikki herttaisia naisia ja heidän leikkinsä oli ylimäärin

iloinen.

Muutamat tuudittelivat itseänsä hiljallensa välkkyvässä vedessä,

toiset heiluivat rohkeasti parakkadein tritonien seljillä ja pakoittivat
niitä hilpeästi kantamaan heitä aallontapaisissa riveissä yli meren.

Kun meren tyrsky löi kuohuen rantaa vastaan, silloin arveli Xanthe
kuulevansa, kuinka voimalliset haamut, jotka ohjasivat ruumistansa
suomuisella pyrstöllä, puhalsivat leveillä huulillansa piikkisiä
näkinkenkiä, ja moni tummansinisen aallon hohtava huippu ei ollut
suinkaan vaan ilman kaltainen merenvahto, ei, sen hän huomasi
selvään, se oli valkoinen niska, loistava käsivarsi ja hopeanhohtava
jalka, Nereus'en tyttärien omat. Niin, hän luuli selvästi näkevänsä,
kuinka he iloisina heittelivät itseänsä edestakaisin sinisessä vedessä
ja milloin pää, milloin jalat edellä vaipuivat nyt syvyyteen, nyt taas
liihoittelivat ympäri pyörien veden pinnalla. Toinen ojensi toisellensa
suloisesti kätensä, ja silloin näyttäytyivät heidän kauniisti kaarevat
kätensä sangen useasti laineitten kupealla laella.

Joka päivä oli heillä uusia leikkejä, samaten kuin merikin ei

ainoanakaan päivänä ollut samanlainen. Niinpä joka hetkellä, muutti
se siellä, täällä ja kaikkialla väriänsä.

Sinisenvihreäisen läpinäkyvän hunnun kaltaisia valosäteitä

tunkeutui usein tummemman pinnan läpi, joka oli kuin
purpuransininen vaippa kalliista fenisiläisestä kankaasta. Niin
mustana, kuni yön silmä, ja valkoisena, kuni Leukotheanin niska,
taisi meri loistaa.

Mutta silloinpa ilmestyi kanssa pian Amphitrite hajanaisilla hiuksilla

ja kauas kaikuvalla äänellä ja hänen mukanansa Poseidon
nelivaljakkoinensa.

Synkästi silmäillen satutti hän tuimasti läpi ilman vinkuvalla

ruoskalla ratsuansa. Vihaisena syöksi hän kolmihaarikkansa syvälle
mereen ja kohta paikalla muuttuivat aallot vaaleanruskeiksi,
tummankeltaisiksi ja pilvenharmaiksi ja meri näytti rautapohjaiselta,
matalalta lammikolta, johon työväki viskaa kiviä. Täydellisesti
sekoitettu oli silloin veden puhtaus, kuohuen purskuivat aallot
taivasta kohti, uhaten lyödä pirstaleiksi rajuilla huimauksilla
marmorisen rantarakennuksen. Vavisten piilottuivat nereidit meren
ijäti lepäävään pohjaan, mutta tritonit eivät tarvinneet enään
koverrettuja näkinkenkiänsä, puhaltaaksensa niistä mieluisia
säveleitä, ei, ne antoivat kuulua kumisevia sotalauluja, ikäänkuin olisi
kysymys valloittaa vihollinen linna, ja Amphitrite löi molemmat
kätensä pitkään liehuvaan tukkaansa ja korotti pitkälle eteenpäin
kurotetulla kaulalla ja päällä hurjan kiljuntansa.

Mutta tänään lepäsi meri, ja kun Xanthe tuli lähteelle, hehkuivat

maidon-karvaisen, keveänä ja haihtuvana toinen toisensa päälle
kasaantuneen pilviryhmän reunat, vielä ruusun-värisinä, korkeimpien
vuorien harjanteilla. Se oli katoavan Eoksen vaatteen lieve, se oli
kukkien lehdet, joita Horit hajoittivat Helios'in merestä nousevan
nelivaljakon tielle.

Tänä päivänä ja tällä hetkellä kohtasi aamun valo puhtaana noita

korkeita kypressejä kukkulalla, tuulen hiljaisessa henkäyksessä
nuokkuivat lehdistön latvat puutarhassa ja Xanthe nyykäytti niille
päätänsä, sillä hän ajatteli, että puuta elättävät kauniit dryadit
tervehtivät toisiansa viitaten. Alttarille, joka oli lähellä hänen
lepopaikkaansa ja jonka hänen esi-isänsä oli pystyttänyt lähteen
aallottarelle, asetti hän usein lyhyellä rukouksella kukkasia tahi
myöskin pyöreän kakun uhriksi, — mutta sitä tehdäkseen ei hän ollut
tänään tullut lähteelle.

Mikä veti häntä sitten näin aikaisin kotoa tuonne mäelle? Tulikohan
hän kenties lähteelle ihaillaksensa sen kirkkaalla pinnalla omaa
kuvaansa?

Kotona oli hänelle semmoista vaan harvoin suotu, sillä Semestren

oli tapana, niin usein kun hän katsoi kiiltävään metallilevyyn, sanoa
näin: