Sanotaan se suoraan heti alkuun: kyttyrälohen tulo Itämereen on vain ajan kysymys.
Suomen pohjoisia jokia kiusaavaa vieraslajia ei vielä ole vahvistetusti havaittu Itämeressä, vaikka epäilyjä onkin ollut.
Vieraslaji on levinnyt Atlantilla Keski-Eurooppaan, Grönlantiin ja Pohjois-Amerikan koillisosaan saakka. Havaintoja on myös jo Tanskan salmista sekä Ruotsin länsirannikolta läheltä Tanskaa.
– Tuntuu kuitenkin siltä, ettei leviämiselle ole mitään erityistä estettä. Vaikea nähdä, miksi kyttyrälohi ei ajan kanssa leviäisi myös Itämereen, sanoo Luonnonvarakeskuksen eli Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.
Itämeren olosuhteet poikkeavat Atlantin tai Tyynenmeren olosuhteista. Itämeressä on matalampi suolapitoisuus ja merialue on muutoinkin matalampi, joten se jäätyy osittain talvella.
– Aika samantapaisia olosuhteita löytyy kuitenkin Vienanmeren alueelta, jossa kyttyrälohikanta on runsastunut voimakkaasti, Erkinaro toteaa.
Voit katsoa alta toimittaja Antti Kurran lyhyen videotiivistyksen kyttyrälohen erikoisuudesta.
Aggressiivinen kala on kiusa muille lajeille
Tulokkaan leviämistä seurataan huolestuneena. Luken Erkinaro kuvailee kyttyrälohta aggressiiviseksi lajiksi, jopa räyhähenkisiksi kaloiksi.
– Kun ne tulevat jokeen, ne alkavat hyvin tiukasti hakea ja puolustaa kutureviiriään, samalla ne karkottavat alueelta muita kaloja pois, Erkinaro kertoo.
Esimerkiksi pienessä joessa ei riitä tilaa, joten kilpailu kutemiseen sopivista piilopaikoista voi olla ankara.
Kalat eivät palaa välttämättä kutemaan syntymäjokeensa, vaan voivat levittäytyä paljon laajemmalle. Tästä on osoituksena vuonna 2017 alkanut räjähdysmäinen kyttyrälohikannan kasvu.
Vaellusvaiheessa merellä, meren rannikolla, jokisuistossa ja jokien alajuoksulla kyttyrälohi on hyvä ravintokala.
– Oikein mainiota ravintoa ihmisille. Olen itsekin maistellut kyttyrälohta muun muassa tänä kesänä ja oikein hyvää on, Erkinaro sanoo.
Ravinneriesa erityisesti pienille jokiekosysteemeille
Kyttyrälohi on vaelluskala samaan tapaan kuin atlantinlohi tai meritaimen. Ne uivat joistaan mereen kasvamaan, syömään ja pulskistumaan. Meressä ne tulevat sukukypsiksi ja palaavat sitten jokiin kutemaan.
Kutuaikaan liittyy kyttyrälohien toinen ikävä piirre, niiden massakuolemat.
– Näiden Tyynenmeren lohien ominaispiirre on, että lihan laatu menee nopeasti huonoksi. Kun ne vaeltavat mereltä ylemmäksi jokea ja viipyvät niissä 2–3 viikkoa, liha alkaa nopeasti heikentyä. Ne lahoavat osittain elävältä jo siinä kudun aikana, Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro sanoo.
Kalat kuolevat kudun jälkeen, ja niitä mätänee pitkin rantoja. Nämä mätänevät raadot on yksi Pohjois-Atlantin alueen jokiekosysteemejä kuormittava tekijä, kun suuri määrä ravinteita tulee jokiin kudun jälkeen syksyllä.
– Eihän niitä kukaan sieltä rannoilta kerää, sinne ne jäävät lisäämään ravinnepitoisuutta joissa.
Mätänevien kalojen hajuhaitta leviää laajemmallekin, sillä linnut ja ketut levittävät raatoja siirtämällä niitä muualle jokien lähiympäristöön.
Asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. Massakuolemien tuoma ravinnelisä voi olla myös myönteinen asia.
Esimerkiksi Tyynenmeren joissa ja niiden ekosysteemeissä kuolevat lohet ovat tärkeä perusta jokien ja myös jokilaaksojen ravinnetaloudelle myös kuivalla maalla. Ne tuottavat mereisiä ravinteita koko ekosysteemille: mikrobeille, kasveille ja eläimille.
Tilanne on Atlantin alueella uusi, ja ravinnelisän vaikutuksia tunnetaan vielä huonosti. Tässäkin korostuu asiantuntijan mukaan mittakaava.
– Pienessä joessa suuri määrä mätänevää lohta on varmasti ongelma, hajuhaitta on melkoinen, veden laatu heikkenee ja vedessä voi olla taudinaiheuttajiakin. Toisaalta sopiva määrä raatoja joen kokoon suhteutettuna on samalla tavalla ravinnelisä, ehkä positiivinenkin asia, kuten kyttyrälohen alkuperäisellä alueella Tyynenvaltameren puolella, Erkinaro summaa.
Ihmisen levittämä vieraslaji
Kyttyrälohen leviäminen ja sen aiheuttamat haittavaikutukset ovat täysin ihmisen aktiivisen toiminnan tulosta.
Neuvostoliitto levitti Kuolan alueelle, Vienanmerelle, uutta Tyynenmeren kalalajia kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi ja uuden ravintolähteen lisäämiseksi.
– Istutukset tuottivat runsaita saaliita, mutta kuten usein käy, kun vieraslajia ryhdytään siirtämään, tilanne muuttuu myöhemmin hallitsemattomaksi, Erkinaro toteaa.
Venäjällä onkin pisin kokemus kyttyrälohien vaikutuksesta muuhun ympäristöön ja alkuperäisiin kalakantoihin. Vielä vuonna 2021 suomalaiset tutkijat saivat raportteja Venäjältä todella suurista lohimääristä.
– Nyt Ukrainan sota on aiheuttanut sen, että meillä on kutakuinkin yhteydet poikki ja tiedonkulku on käytännössä katkennut kokonaan.
Erkinaro pitää tätä huonona asiana, sillä Atlantin alueella eletään uuden ja dynaamisen asian kanssa, jossa Venäjän kokemuksista olisi hyötyä.
– Sieltä saattaisi olla jotakin opittavaa, hän toteaa.
Norja on jo joutunut rakentamaan patoja ja pyydyksiä Jäämereen laskeviin jokiin, kuten Tenojokeen ja Näätämöjokeen.
– Suomen on seurattava tilannetta ja suunniteltava toimenpiteitä sen mukaan. Siihen mennessä, kun joudumme päättämään omista toimista, on jo varmaan saatu aika paljon kokemuksia Pohjois-Norjan lohijoista, Erkinaro arvioi.
Voit keskustella aiheesta 3. elokuuta kello 23:een saakka.