Hannu-Pekka Björkman kuuluu Suomen tunnetuimpiin näyttelijöihin niin elokuvissa, tv-sarjoissa kuin teatterilavalla.
Viime vuodenvaihteessa hän teki vaikean päätöksen ja jätti Suomen Kansallisteatterin kahdeksi vuodeksi.
– Se oli vaikea päätös, mutta oli sellainen olo, että jos minä en poistu näyttämöltä niin en enää opi lisää ja kehity näyttelijänä. Minun pitää olla poissa sieltä, että saan uutta virtaa ja ideoita.
Näyttämölle meneminen tuntui ennen virkavapaata usein vaikealta.
– Olin aika väsynyt ja oli vaikeaa mennä esitykseen. Se rupesi jännittämään ja pelottamaan väärällä tavalla.
Vuoden alusta alkaen Björkman on kieltäytynyt kaikista teatteriproduktioista, ja sen vaikutus tuntuu jo.
– Sen huomaa siinä, että on halu nähdä teatteria ja muutakin taidetta. Silloin kun oli itse siellä keskellä, ei jaksanut ottaa vastaan oikein mitään.
Elokuva on toisen keksimä leikki
Elokuvarooleja Björkman onkin ehtinyt tehdä tavallista enemmän tauon aikana. Samalla hän on oppinut, miksi elokuvaroolien tekeminen on näyttelijälle usein helpompaa kuin teatteriesityksen.
– Minulla on sellainen teoria, varmaan jaksamisenkin kannalta, että kun menet mukaan elokuvaan, se on aina toisen keksimä leikki. Siellä on kaikki valmiina ja sinulle sanotaan, että sinä olet tässä nyt Punahilkka, ja minä tulen Punahilkkana paikalle. Mutta teatterissa luodaan koko maailma yhdessä. Keksitään leikin säännöt ja kokonaisvastuu on toisenlainen.
Katso koko Puoli seitsemän -jakso, jossa Hannu-Pekka Björkman kertoo, mikä sai hänet innostumaan Lapua 1976 -elokuvasta.