Kirjailija, toimittaja ja kriitikko Emilia Männynväli kirjoitti esseeteoksessaan Toiste en suostu katoamaan (Into, 2023) siitä, miten biologinen sukupuoli, etenkin naiseus, pyritään häivyttämään nykymaailmassa.
Männynvälin näkemykset biologisesta naiseudesta aiheuttivat sen, että loka-marraskuun vaihteessa järjestettävä vaihtoehtotapahtuma Varjokirjamessut perui kirjailijan jo sovitun esiintymisen.
”Noin kymmenen hengen järjestäjäporukassamme jotkut pitivät kirjan nimikkoesseetä suoraan transfobisena, osa taas näki että siinä vain flirttaillaan transvihamielisyyden kanssa tai vähintään jätetään tahallaan avoimeksi kirjailijan suhtautuminen transnaiseuteen”, kertoi Varjokirjamessut tiedotteessaan.
Emilia Männynvälin puheenvuoro biologisesta naiseudesta nähtiin siis transfobisena. Keväällä 2023 julkaistussa, peruutukseen johtaneessa esseessään Männynväli ei kuitenkaan kirjoittanut loukkaavasti transihmisistä vaan toivoi nykyfeminismiltä kykyä tunnustaa myös biologisten naisten tarpeet ja olemassaolo.
”Identiteettikäsityksen kannattajilla on tietenkin sinänsä erinomaisen kannatettava pyrkimys, ettei ihmisiä, jotka kokevat sukupuoliristiriitaa tai olevansa binäärin ulkopuolella, syrjittäisi. Tämä pyrkimys ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että biologisesta naiseudesta puhumisesta tulee lähes rikollista. Mitä feminismiä sellainen on? Tilaa on varmasti kaikenlaisille naisille, mutta tasa-arvo, joka on rakennettu erojen kieltämiselle, ei voi olla sen enempää reilua kuin kestävääkään”, kirjoitti Männynväli.
Männynvälin pyyntö on enemmän kuin kohtuullinen, ja tasa-arvoiseen Suomeen enemmän kuin sopiva. Hänen Toiste en suostu katoamaan -esseensä nostattama mielipaha paljasti ajastamme jotain olennaista.
Patriarkaatin ravistelua ja nostalgiankaipuuta
Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Joonas Pennasen mukaan halussa kyseenalaistaa biologinen sukupuolijako voi piillä halu ravistella epätasa-arvoiseksi koettuja rakenteita.
– Kenties biologisen sukupuolijaon voi nähdä jatkuvasti ylläpitävän binäärisiä ja monessa mielessä epätasa-arvoisia sukupuolirooleja. Tällöin biologisen sukupuolen merkityksen kiistäminen tai sen vahvistaminen olisi tulkittavissa kannanotoksi binäärisiä sukupuolirooleja vastaan tai niiden puolesta, Pennanen arvioi Kulttuuriykkösessä.
Erimielisyyksiä ja kiistoja tutkiva Pennanen näkee, että eri sukupuolikäsitysten kyseenalaistajat voivat kokea oman viiteryhmänsä aseman yhteiskunnassa syrjityksi, uhatuksi tai muuten ahtaaksi.
– Tästä sitten seuraa erilaisia tasa-arvo- ja identiteettipoliittisia kamppailuja.
Sukupuolentutkimuksen professori Leena-Maija Rossi näkee binäärimallin puolustamisessa yhteyden nostalgiankaipuuseen ja turvallisuudentunteeseen.
– Elämme aikaa, jossa käydään sotia ja erilaisia kamppailuja ja kiistoja, ja maailma tuntuu hirveän monimutkaiselta, mitä se tietysti onkin. Sukupuoli on yksi sellaisista asioista, joiden saatetaan ajatella aiemmin olleen yksinkertaisempia, ja osa keskustelun kävijöistä koittaa palauttaa sukupuolta tähän binäärimalliin, analysoi Lapin yliopiston professori Rossi.
Biologinen sukupuoli on lisääntymisstrategia
Biologi Atte Komonen ei koe, että biologisten sukupuolten eroja oltaisiin laajemmin kieltämässä, vaikka yksilötasolla sitä ehkä voikin tapahtua. Biologian näkökulmasta sukupuoli on joka tapauksessa varsin yksiselitteinen.
– Biologian näkökulmasta sukupuoli on evoluution tuottama lisääntymisstrategia, joka tarkoittaa sitä, että meillä on hedelmöittävä ja hedelmöittyvä osapuoli. Hedelmöittävällä on pienet liikkuvat sukusolut ja kutsumme näitä yksilöitä koiraiksi ja hedelmöittyvällä yksilöllä on suuret liikkumattomat sukusolut, me kutsutaan sitä naaraaksi, sanoo Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtorina toimiva Komonen.
Vaikka lisääntyminen on ihmisillä binääristä, eli puhutaan miehistä ja naisista, muut sukupuolia erottavista piirteistä ovat jatkumolla. Näitä toissijaisia sukupuoliominaisuuksia ovat muun muassa koko ja paino sekä erot käyttäytymisessä ja kognitiossa. Nämä erot voivat olla hädin tuskin erottuvia tai voimakkaasti korostuneita.
Vapaaehtoinen paluu menneeseen?
Männynvälin mukaan käännekohta suhtautumisessa sukupuoleen tapahtui vuoden 2015 tienoilla, jolloin sukupuolesta tuli ”ensin edistyksellisten ihmisten puheissa ja sitten virallisessa kielenkäytössä pelkkä identiteettikysymys”.
Noihin aikoihin sukupuoli-identiteettiä, siis koettua sukupuolta, alettiin ilmentää sosiaalisen median profiileihin liitetyillä pronomineilla, muutkin kuin tiedostava nuoriso.
Myös monet suomenkielisessä työympäristössä asiantuntijatehtävissä työskentelevät suomalaiset alkoivat liittää LinkedIn-profiileihinsa she/her, he/him tai they/them antamaan lukuohjeen siitä, tuleeko heidät nähdä miehinä, naisina vai muunsukupuolisina, vaikka suomen kielessä kiusallisia pronominivirheitä ei pääsekään syntymään eikä sukupuolella useinkaan ole merkitystä työtehtävissä.
Suomessa on tehty merkittävä työ sekä lainsäädännön että asenneilmapiirin parantamiseksi, jotta sukupuoli ei olisi enää este tai etuoikeus vaikkapa työelämässä. Onkin suorastaan hämmästyttävää, miten keskeiseksi ominaisuudeksi koettu sukupuoli on nyt nostettu.
Toisaalta, liki kaikki muut suuret taistelut on käyty. Homoavioliitot on hyväksytty, etninen syrjintä ei ole enää laillista eikä edes suotavaa ja naisten tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus ovat meille itsestäänselvyyksiä.
Uudistusmielisimmille biologinen sukupuoli voi näyttäytyä viimeisenä ”vanhaa maailmaa” edustavana linnakkeena, jonka räjäyttäminen voi toimia uuden, vapaamman ja vielä tasa-arvoisemman maailman lähtölaukauksena.
Tieteen kyseenalaistaminen voi ärsyttää jopa liberaaleja
Joonas Pennasen mukaan keskustelun lisääntyminen kertoo siitä, että eri ryhmien suhteellisen aseman parantuessa heidän äänensä kuuluu entistä paremmin.
– Tämä taas nostaa esiin arvoerimielisyyksiä sen sijaan, että niistä vaiettaisiin. Se on tärkeää, mutta siitä syntyy kahnausta ja kitkaa ja se on täysin odotettavissa oleva asia.
Atte Komosen mukaan arvoerimielisyydet näkyvät vahvasti eritoten Yhdysvalloissa käydyissä keskusteluissa, mutta sukupuolikysymyksessä kyse ei ole vain arvoerimielisyydestä.
– Kun tieteellisesti objektiiviseksi koettuja käsitteitä, kuten biologinen sukupuoli tai anatomia kyseenalaistetaan, ihmiset kokevat, että silloin kyseenalaistetaan luonnontieteellisiä faktoja. Minun tulkintani on, että tämä on aiheuttanut maltillisissa, jopa liberaaleissakin ihmisissä välillä ärsytystä.
Lääkärit: Biologinen lähestymistapa ei ole taantumuksellista sortoa
Lääkärilehden mielipideosastolla vuoden 2022 lokakuussa julkaistussa kirjoituksessa joukko lääkäreitä vastusti Lääkärilehden päätoimittajien päätöstä välttää sanojen nainen ja mies käyttöä yhteyksissä, joissa se johtaa ”turhaan tai virheelliseen sukupuolittamiseen”.
Kirjoittajien mukaan biologian systemaattinen luokittelu ja taksonomia tuovat lääketieteeseen tarvitun tarkkuuden ja selkeyden. Koettu sukupuoli ei lääkärin näkökulmasta tuo tutkimukseen tai hoitoon lisäarvoa vaan voi päinvastoin aiheuttaa sekaannusta.
Arvokeskusteluun lääkärit ottivat kantaa seuraavasti: ”Biologinen lähestymistapa ei ole viesti menneestä eikä tasa-arvokysymys. Se on lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hoidossa hyödyllinen metodi.”
Lisäksi lääkärit viittasivat mielipidekirjoituksessaan naisiin, joista Emilia Männynvälikin esseessään kirjoitti. ”Jaamme myös Naisten rintama ry:n huolen, että sukupuolineutraali kielenkäyttö ylläpitää naisten näkymättömyyttä. Naisten erityistarpeet terveydenhuollossa eivät siksi tule välttämättä riittävästi huomioiduiksi.”
Lisääkö sukupuolen häivytys tasa-arvoa?
Kulttuuriykkösen sukupuolta käsitelleen lähetyksen viimeinen kysymys oli, lisääkö sukupuolen häivytys tasa-arvoa.
– Joissain tilanteissa kyllä. Vaikka sukupuoli on elämässä tärkeä asia, on myös paljon sellaisia tilanteita, joihin se ei välttämättä liity lainkaan. Silloin ei tarvitse puhua sukupuolesta, sanoi Leena-Maija Rossi.
– Jos kyse on esimerkiksi tasa-arvoisesta kohtelusta lain edessä, kyllä. Mutta ei yleisesti ottaen kaikissa tilanteissa, arvioi Joonas Pennanen.
Viimeisenä kysymykseen vastannut biologi Atte Komonen ehti lähetysajan päättyessä sanoa vain ”ei”. Komonen tarkensi vastaustaan sähköpostitse. Hän kirjoitti:
”Sukupuolen häivyttäminen ei välttämättä lisää tasa-arvoa, jos joidenkin ryhmien aseman edistäminen samalla heikentää toisten ryhmien asemaa.”
Korjattu 5.1.2024 klo 17.19 Emilia Männynvälin esseen sitaatista sanamuotovirhe.