Yrittäjä Niina Kuhta saa virtaa työnteosta. Kun hän lomailee, työ kulkee aina jollain tavalla mukana.
– Tykkään vapaa-ajasta, mutta kun lähden lomalle, niin teen sieltä joka tapauksessa töitä. Loman pitää mennä ikään kuin mun ehdoilla. On vaikea sanoa, missä alkaa työaika ja missä vapaa-aika. Ne ovat aina menneet sekaisin, Kuhta avaa arkeaan.
Joku voisi sanoa, että tuollaista se on kaikilla yrittäjillä, mutta Kuhdalla tuntuu olevan sisäsyntyinen into työntekoon tai sitten kyse on siitä, että hän nauttii vuorovaikutuksesta muiden kanssa.
Nelikymppisen Kuhdan silmäterä on hänen 18 vuotta sitten perustamansa juhla- ja hääpukuyritys, joka on valittu useana vuotena Suomen parhaaksi hääpukuliikkeeksi.
”16-vuotiaana mulla oli jo kaksi työpaikkaa”
Kuhta kasvoi kaksoissisarensa kanssa Helsingin Itä-Pasilassa ja Töölössä. Hammaslääkäri-isä ja opettajaäiti olivat eronneet ja asuivat eri osoitteissa. Varsinaista yrittäjän mallia Kuhta ei siis saanut kotoa.
– Me oltiin aika kilttejä lapsia, mä olin meistä se selkeästi villimpi. En hankala, mutta aina vauhti päällä ja pilkettä silmäkulmassa – sellainen hauskuuttaja, Kuhta muistelee.
Yläasteikäisenä Kuhta onnistui saamaan ensimmäisen työpaikkansa.
– Olin 13-vuotias kun sain ekan työpaikkani K-Market Robertista. 16-vuotiaana mulla oli jo kaksi työpaikkaa.
– Me oltiin mun siskon kanssa muutamaan otteeseen samalla luokalla ja esimerkiksi kasiluokan päättötodistusta en päässyt hakemaan, oli lauantai ja olin tietenkin töissä.
Ysiluokan tärkeän päättötodistuksen hän sentään kävi itse hakemassa, mutta kun toiset lähti juhlistamaan peruskoulun päättymistä, Kuhta paineli töihin.
– Mulla oli siinä klo 12-18 työvuoro. Ehdin sen jälkeen kyllä sitten mukaan juhlimaan.
”Pyysin päästä oppimisvaikeuksien kanssa taistelevien ryhmään”
Kuhta pohtii, että häntä on ajanut eteenpäin aina tietynlainen näyttämisen tai todistamisen tahto. Mitä enemmän muut epäilee hänen juttuaan, sitä kovemmin hän puskee siinä onnistuakseen.
– Muistan kun siskoni sai ensimmäisellä luokalla stipendin koulussa. Päätin, että tokan luokan jälkeen mä saan kanssa. Ja sain.
Vauhtia, sitä on riittänyt aina.
– Saatan tehdä vaikka kuutta asiaa yhtä aikaa ja olla hirvittävän tehokas, kun haluan olla. Ja mua kiinnostaa ne aiheet. Mulla on ihan varmasti ADHD:ta jollain tasolla, sitä ei kyllä ole koskaan diagnosoitu.
Koulu sujui Kuhdalla vaihtelevasti.
– Pyysin itse päästä oppimisvaikeuksien kanssa taistelevien ryhmään koulussa. Luulen, että opettajat ihan tykkäsi musta vaikka osasin myös olla tosi raskas.
– Omat vitsit ovat olleet mielestäni ihan mielettömän hyviä. Ja sitten olen halunnut kertoa niitä kavereillekin. Ja se oppiminen on siinä tunnilla sitten saattanut vähän herpaantua.
Amerikkalainen työkulttuuri tuntuu omimmalta
Yhdysvallat oli vetänyt Kuhtaa puoleensa jo pitkään. Hänen molemmat vanhempansa olivat viettäneet siellä aikaa ja kaikki mitä hän oli kuullut elämästä siellä tuntui valtavan houkuttelevalta.
Niinpä Kuhta lähti suorittamaan lukion loppuun Yhdysvaltoihin Etelä-Dakotan osavaltioon. Kun aika kävi pitkäksi, hän sai vinkin tutulta keuhkolääkäriltä, että paikallisesta sotaveteraanien sairaalasta voisi löytyä hommia. Tosin palkkaa sieltä ei saanut. 16-vuotias Kuhta puhui itsensä sisään ja sai jopa oman työhuoneen, puhelimen ja tietokoneen käyttöönsä.
– Tykkäsin jutella niiden veteraanien kanssa. Paikan pomo, nelikymppinen rouva, joutui kuitenkin tekemään hommasta lopun, kun mun huoneen oven taakse oli jatkuva veteraanien jono.
Kuhta kertoo olleensa tosi vihanen päätöksestä, mutta sanoo nyt ymmärtävänsä miksi johtaja puuttui tilanteeseen.
– Hän sanoi, että ymmärrätkö, että voit olla jopa vaarassa, nämä miehet eivät ole nähneet pahimmassa tapauksessa vuosiin naista. Itse kuvittelin tietenkin nuorena tietäväni kaiken ja osaavani pitää huolta itsestäni.
Jos kaadut, niin nousee ylös vaan ja jatka matkaa ja itseasiassa sitten juostaan vielä kovemmin.
Siihen, miksi hän halusi tehdä palkatta töitä sairaalassa, hän ei osaa varsinaisesti sanoa syytä.
– Hot Springs, jossa asuin, oli tosi pieni ja syrjäinen paikka. En vain osannut olla tekemättä mitään ja halusin hyödyntää aikani johonkin hyvään ja siihen yhteisöön, jossa asuin, Kuhta pohtii.
Amerikkalainen elämänmeno oli juuri sellaista, mistä Kuhta oli haaveillutkin ja josta hän nautti.
– Sieltä olen oppinut sen asenteen, että jos kaadut, niin nousee ylös vaan ja jatkaa matkaa ja itseasiassa sitten juostaan vielä kovemmin.
Kuhta kertoo viettävänsä yhä pari kertaa vuodessa pidemmän jakson Yhdysvalloissa.
Häät ovat kiehtoneet Kuhtaa aina
Kuhdan 23-vuotiaana perustama yritys on kasvanut toisella myymälällä. Helsingin lisäksi liike löytyy Oulusta.
Mutta miksi juuri hääpukuyritys? Kuhta kertoo, että kaikki häihin liittyvä on kiehtonut häntä aina ja haaveilleensa omista häistään ihan pikkutytöstä saakka.
– Olin myös saanut jotain käsitystä alasta, kun työskentelin parikymppisenä tavaratalon sisäänostajana.
Kun hän sitten alkoi kaavailla omaa yritystään, kukaan ei tuntunut uskovan siihen.
– Alku oli kyllä tosi vaikeaa ja en saanut tukea oikein mistään, pikemminkin sain kuulla jatkuvasti vähättelyä, ettei tuosta mitään tule, että surkeaa nappikauppaa.
Kuhta kertoo alussa käyttäneensä valtavasti aikaa luodakseen suhteita ulkomaille ja löytääkseen hyvät pukusuunnittelijat.
– Mulla on ollut jo kymmenen vuotta luottohenkilöt tässä. Samoin mulla on aivan loistavat ompelijat täällä Suomessa, jotka muokkaavat puvun sitten aivan viimeisen päälle morsiamen kokoon.
Ja vaikka hänellä ei ollut parikymppisenä kokemusta bisneselämästä, niin yhdessä asiassa hän oli asiantuntija.
– Morsiamet on monesti alle kolmekymppisiä, ehkä mä osasin parikymppisenä samaistua heidän elämäntilanteeseen ja innostua siitä – olla asiakkaan kanssa samalla tasolla.
Niina Kuhta on vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa TV1 ja Yle Areena ke 24.1. klo 18.30.