Suomessa elettiin taiteen kultakautta 1900-luvun taitteessa, jolloin syntyi monia kuuluisia kansallisia teoksia niin kuvataiteessa, kirjallisuudessa, musiikissa kuin arkkitehtuurissakin.
Kaikki eivät tiedä, että tuohon aikaan oli myös kuurojen taiteen kultakausi. Monet kuurot opiskelivat taidetta ja toimivat taiteilijoina. Muun muassa valokuvaus, maalaus, piirtäminen, koristeveisto, litografia ja puutyöt olivat suosittuja. Käsitöitä ja kotiteollisuutta ajateltiin hyviksi ammateiksi kuuroille.
Alkusysäys taideuralle alkoi monille jo kuurojen kouluissa. Esimerkiksi Turun kuuromykkäin koulun oppilaat saivat opetusta tunnetuilta taiteilijoilta, kuten taidemaalareilta Alma Engblomilta ja Victor Westerholmilta.
Sitten jokin muuttui.
Kuuroja taiteilijoita oli vähintään 30 Ateneumin taidekoulussa 1889–1959, mutta sen jälkeen kuuroja taideopiskelijoita ei ollut koulussa ollenkaan. Ateneumissa opetettiin taidetta 1980-luvulle asti.
Kuuroja taideopiskelijoita on ollut korkeakouluissa yhdellä kädellä laskettava määrä 1950-luvun jälkeen, sanoo asiasta selvitystyötä tehnyt taiteen maisteri Petra Juva.
Oli järkyttävää ja surullista, että seuraavien sukupolvien kuurot taideopiskelijat tienneet kultakauden kuuroista taiteilijoista mitään.
Petra Juva
Juva oppi kultakauden kuuroista taiteilijoista vasta, kun hän katsoi 1990-luvun lopussa Kuurojen Liiton videon Kuurot taiteilijat ennen meitä.
Videolla esiintyy kolme kuuroa taiteilijaa, Albert Tallroth, Sävele Angervo ja Juho Talvia. He olivat kaikki Ateneumista valmistuneita.
Kun Juva opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa 2000-luvun vaihteessa, hän alkoi tutkia kuurojen taideopetusta kouluissa ja haastatteli Ateneumissa opiskelleita kuuroja.
– Oli järkyttävää ja surullista, että tämän päivän kuurot taideopiskelijat eivät tienneet kultakauden kuuroista taiteilijoista mitään, sanoo Juva.
Juva ihmettelee, miksi seuraavien sukupolvien kuuroille ei ole kerrottu asiasta, ja miksi kultakauden kuurot taiteilijat eivät ole saaneet viime vuosikymmeninä arvostusta kuurojen historiassa ja suomalaisessa taidehistoriassa.
Oralismia ja tiukentuneita valintakriteerejä
Taideopiskelijoiden vähäiselle määrälle on Juvan mukaan monta syytä.
Taidekoulutusten luonne ja sisäänpääsykriteerit muuttuivat vuosien varrella. Teoriaosuudet lisääntyivät, ja kuurot eivät pärjänneet ilman tulkkia. Suomalainen yhteiskunta on alkanut järjestää tulkkauspalveluja vasta 1980-luvulta lähtien.
Viittomakielen käyttämisestä rangaistiin karttakepin avulla.
Taiteen kultakautena Ateneumissa opetus oli hyvin käytännönläheistä. Kuurot pärjäsivät hyvin elehtimällä opettajan kanssa ja opettajat näyttivät mallia. Vielä 1940-luvulla opetus tapahtui mallin näyttämisen kautta, joten tulkkausta ei tarvittu.
Yksi syistä saattaa olla myös oralismi, jolla tarkoitetaan ajattelutapaa, jossa kuuron lahjakkuutta, ihmisyyttä ja sivistystä mitataan sen mukaan, miten hyvin kuuro osaa puhua.
Oralistinen opetusmetodi alkoi levitä Suomeen taiteen kulta-aikana 1800-luvun lopulla. Kuurojen kouluissa opetettiin puheen avulla ja korostettiin sanojen lukemista huulilta. Viittomakielen käyttämisestä rangaistiin karttakepin avulla.
Puheopetuksesta tuli tärkein oppiaine kuurojenkouluissa, joten muut oppiaineet kuten piirustus jäivät vähemmälle.
Viittomakieli teki vähitellen paluuta kuurojen kouluihin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa eikä viittomista enää kielletty opetuksessa.
– Oralismi hidasti kuurojen taide- ja kulttuurielämän kehitystä. Heillä ei ollut mahdollisuutta kartuttaa yleissivistystä ja kielitaitoja. Lisäksi kuuroilla oli usein heikko itsetunto eivätkä kuurojen taideperintöön liittyvät tiedot enää kulkeneet sukupolvelta toiselle, Juva sanoo.
Kuurojen taideopiskelijoiden asema Tallrothin ajan jälkeen
Yksi tunnetuista kultakauden kuuroista taiteilijoista oli Turun kuuromykkäin koulun käynyt lupaavana kuvanveistäjänä pidetty Albert Tallroth (1871–1899), joka pääsi Ateneumiin eli silloiseen Taideteollisuuskeskuskouluun vuonna 1895.
Tallrothin teoksia olivat esimerkiksi ystävänsä Kuurojen Liiton perustajan Fritz Hirnin rintakuva, kuurojen opetuksen perustaja C.O.Malmin medaljonkikuva ja jäljettömiin kadonnut Kuuromykkä-veistos. Tallroth oli myös tehnyt mystisesti kadonneesta veistoksesta pienoismalleja ja yritti myydä niitä Kuurojen Lehden palstalla.
Tallroth ehti myös työskennellä lyhyen elämänsä aikana mallitsijana Arabian posliinitehtaassa.
Teatteritaiteen maisteri, Taideyliopiston väitöstutkija Noora Karjalainen ohjasi Tallrothin elämästä Kuvanveistäjä-näytelmän marraskuun lopussa.
Karjalainen sanoo, että kuurot ovat kohdanneet audismia Tallrothin ajoilta tähän päivään asti. Audismi on termi, jolla viitataan kuulovammaisten syrjintään tai viittomakielten ja kuurojen kulttuurin vähättelyyn.
Karjalaisen mukaan Tallroth kohtasi itsekin audismia. Häntä kohtaan oli alussa paljon epäilyksiä kuulevien suunnalta. Ajateltiin, että kuuro ei pärjää taiteilijana ilman kuuloa.
Tallroth kumosi kuitenkin ennakkoluulot vääriksi pääsemällä Ateneumiin opiskelemaan ja sai kehuja lahjakkuudestaan jopa oralismin kannattajalta, Kuopion kuuromykkäinkoulun johtaja ja kansanedustaja Kustaa Killiseltä.
Eriarvoinen kohtelu jatkuu Karjalaisen mukaan yhä, vaikka kuurot ovat kouluttautuneet yhä korkeammalle ja eri taidealoille.
Karjalainen sanoo, että kuulevat taidekoulutuksiin päässeet opiskelijat ovat yleensä saaneet vahvemman taide- ja kulttuurikasvatuksen. Kuulevat ovat omaksuneet tarvittavan sivistyksen ja kerryttäneet kokemuksia esimerkiksi suomenkielisen taiteen, kulttuuritapahtumien ja median sekä harrastusten kautta.
Kuuroille kulttuurisisällöt eivät ole aina saavutettavia. Teatteriesityksen katsomista varten pitää tilata erikseen tulkkaus, ellei kyseessä ole viittomakielinen esitys. Järjestelyihin liittyy usein omien oikeuksien eteen vääntämistä.
Viittomakielistä taidetta ja kulttuuria on tarjolla vain vähän, koska näille ei ole saatu riittävästi rahoitusta. Omalla kielellä taiteen harrastaminen on myös lähes olematonta. Jos haluaa harrastaa kuulevien kanssa, pitää tilata tulkki.
– Tulkkaus ei ole kuitenkaan sama asia kuin ilmaisu omalla äidinkielellään. Kuulevat eivät myöskään ole tietoisia siitä, että kuuroilla on jo omat taiteensa ja viittomakielisellä ilmaisulla lukuisat lajityyppinsä, sanoo Karjalainen.
Kouluun pääsyä halutaan edistää
Tampereen yliopiston teatteritaiteen koulutusohjelma on havahtunut siihen ongelmaan, että heidän näyttelijänkoulutuksestaan on valmistunut vain vähän vammaisia, eikä lainkaan viittomakielisiä teatteritaiteen maistereita. Asiasta uutisoitiin joulukuussa.
Teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Näty on pohtinut yhteistyössä Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen kanssa sitä, miten näyttelijäkoulutus voisi olla avoin ja saavutettava kaikille, myös vammaisille ja viittomakielisille hakijoille.
Olemme näkymätön porukka.
Noora Karjalainen
Väitöstutkija Noora Karjalaisen mukaan tätä ennen taidekoulujen hakuprosesseissa ei selkeästi kerrottu, että eri taustoista tulevat ovat tervetulleita, mukaan lukien viittomakieliset.
– Olemme näkymätön porukka. Jos mainitaan vähemmistöt, viiteryhmissä mainitaan usein bipoc, queer ja vammaiset, mutta viittomakieliset unohtuvat. Tämä näkyy taideoppilaitosten tietämättömyytenä, kun viittomakielinen hakee kouluun.
Teatterikoulutuksen valintakokeissa tietämättömyys voi ilmetä siinä, että valintaraati ei pysty arvioimaan viittomakielistä ilmaisua ja viittomakielisen näyttelijän tarvittavia ominaisuuksia, koska raadista puuttuu viittomakielisiä arvioijia.
Taideyliopiston vastaava opintopäällikkö Milla Vaisto-Oinonen kommentoi Yle Kulttuuricocktailille, että esimerkiksi aisti- tai liikuntavammaisten hakijoiden yhdenvertaisuus valintaprosessissa turvataan tarvittaessa yksilöllisten järjestelyjen avulla, jotta he voivat tulla valituiksi samalla tavalla kuin muut.
Taideyliopiston mukaan kysymys kuurojen opiskelijoiden määrän vähenemisestä on kuitenkin niin laaja, että heillä ei ole antaa asiaan kattavaa vastausta.
Korjattu 5.2. klo 15:51. Korjattu Axel Klöfverskjöldin ja Axel Norstedtin nimet. Aiemmin jutussa luki Klöfversk ja Nordstedt. Tarkennettu, että Tallroth, Angervo ja Talvia valmistuivat Ateneumista. Aiemmin heitä kutsuttiin alumneiksi. Tarkennettu, että Fritz Hirn oli yksi Kuurojen liiton perustajista. Aiemmin luki, että hän perusti liiton.