Maailmalla psykedeelien ja luovuuden suhteesta keskustelua jo käydään, mutta Suomessa aihepiiri on pitkälti sivuutettu – ainakin osin psykedeeleihin liittyvien tabujen vuoksi. Psykedeelit ja luovuus kotimaisessa kuvataiteessa -kirja (Psykedeelisen sivistyksen liitto, 2024) kokoaa ensi kertaa yhteen kotimaista psykedeelien inspiroimaa taidetta.
Mukana on 62 kotimaista taiteilijaa ja 142 taideteosta. Kirjo on laaja: teoksistaan kertovat niin Jani Tolinin ja Alvar Gullichsenin kaltaiset ammattitaiteilijat kuin suurelle yleisölle tuntemattomat nimet ja harrastelijat.
Oranssinpunaisen käärmeen ympärillä leijuu valtava määrä erilaisia hahmoja, jotka sulautuvat toisiinsa unen logiikalla. Irvistelevät pääkallot, hindulaisuudesta tuttu Ganesha-jumala, puihin kätkeytyneet kasvot ja tuntemattomat eläinlajit vellovat kosmisessa pyörteessä, jota on vaikea hahmottaa ensisilmäyksellä.
Tällaisia visioita tarjoaa Jussi Löfin suurikokoinen Divyacaksus-teos (2006), jonka nimi viittaa kaiken näkevään ulottuvuuteen.
Löf on maalannut taulun psykoaktiivisten aineiden inspiroimana ja osittain myös niiden vaikutuksen alaisena. Hänen mukaansa tämänkaltainen taide kumpuaa lähteestä, joka on oman itsen ulkopuolella.
Uskonnollisista teemoista kauhuun
Divyacaksus on yksi esimerkki psykedeelien inspiroimasta taiteesta. Inspiraation lähteinä voivat toimia muun muassa LSD, meskaliini, kärpässieni ja MDMA sekä psykedeelinen kulttuuri yleensäkin. Keskiössä ovat usein voimakkaat tunnelataukset.
– Osasta teoksista löytyy syvää autuutta tai uskonnollista tematiikkaa, osasta taas kauhua, pelkoa ja ahdistusta, mutta toisaalta myös humoristisia elementtejä ja jopa karnevalistista fiilistä, kirjaa toimittamassa ollut Henry Soinnunmaa kertoo.
Psykedeelien vaikutukselle on tyypillistä, että totuttu tapa kokea arkea tai todellisuutta muuntuu tavalla tai toisella.
– Usein kyse on jonkinlaisesta ahaa-elämyksestä. Monet taiteilijat kuvaavat lapsenomaista tapaa kokea maailmaa: ihan kuin näkisi maailman uusin silmin tai ensimmäisen kerran, Henry Soinnunmaa jatkaa.
Muun muassa brittikirjailija Aldous Huxleyn kokemukset psykedeeleistä sisältävät klassisia esimerkkejä tällaisista elämyksistä. Sama ilmiö toistuu kirjassa esitellyissä Luca Delgadon värikylläisisssä maalauksissa, joita ovat inspiroineet muun muassa sienet ja LSD.
Psykedeelejä hyödynnetään monella eri tavalla
Väitöskirjatutkija ja taiteilija Okko Alitalo on tutkinut hallusinaatioita aiheuttavaa psilosybiiniä. Hänen mukaansa psykedeelit ja luovuus kulkevat käsi kädessä.
Psykedeelit ja luovuus kotimaisessa kuvataiteessa -kirjaa toimittamassa ollut vapaa tutkija Samuli Arkko on samaa mieltä. Arkko tunnetaan Sielunköynnös-kirjastaan, jossa hän kuvaa Etelä-Amerikan viidakossa suorittamiaan ayahuascamatkoja. Banisteriopis caapi -köynnöksestä valmistettava ayahuasca-juoma on tarjonnut paikallisille alkuperäiskansoille näkyjä jo tuhansien vuosien ajan.
– Ayahuascan kaltaiset aineet voivat poistaa ja puhdistaa ihmisestä tarpeettomia ja haitallisia asioita, ja tätä kautta ihminen löytää oman luovuutensa, Arkko kertoo.
Osa kirjassa esitellyistä taiteilijoista on käyttänyt psykedeelejä sattuman kautta, osa trippailumielessä. Jotkut ovat hakeneet parannusta omiin ongelmiinsa, ja jotkut ovat halunneet tietoisesti ravita omaa luovuuttaan.
”Feed your head” eli ruoki päätäsi, kuten Jefferson Airplane -yhtyeen kuulussa LSD-kappaleessa White Rabbitissä lauletaan. Tai ”ignora tu cabeza” eli unohda aivosi, joka kuvaa ayahuascan käyttöä. Tulokulmia psykedeelisen taiteen tekemiseen on siis useita.
Samuli Arkon mukaan harva taiteilija kuitenkaan työstää teoksiaan suoraan psykedeelien vaikutuksen alaisena. Useimmiten lähtökohta on, että aineen vaikutuksen alaisena koetaan jotain, hän sanoo.
– Tämä kokemus voi olla muutakin kuin visioita, se voi olla vaikkapa syvempää ymmärrystä, yhteyttä tai rakkautta. Tätä halutaan sitten manifestoida jollakin keinolla, kuten musiikin tai kuvataiteen kautta.
Psykedeelisen taiteen kohdalla kannattaa myös huomioida, ettei teoksen kohdalla ole aina kyse taiteilijan omakohtaisesta kokemuksesta. Ayahuasca-taiteelle on kehittynyt omat kulttuuriset tunnusmerkkinsä, ja LSD vaikutti voimakkaasti 1960-luvun visuaaliseen kuvastoon riippumatta siitä, oliko taiteilija itse käyttänyt happoa vai ei.
– Periaatteessa kuka tahansa ayahuasca- tai LSD-taiteeseen ihastunut taiteilija voi ryhtyä imitoimaan kyseisiä tyylejä. Puhutteleeko tällainen taide sitten samalla tavalla kuin omakohtaisista kokemuksista kummunnut taide, on eri asia, Samuli Arkko pohtii.
Stigmatisointi edelleen voimakasta
Psykedeeleihin liitetään edelleen paljon ennakkoluuloja. Tajuntaa laajentaviin aineisiin suhtaudutaan epäluuloisesti, vaikka niitä on hyödynnetty esimerkiksi valtavirtaisen populaarimusiikin luovissa prosesseissa iät ajat. Esimerkiksi psykedeelisen rockin pioneerien eli The Beatlesin, The Doorsin ja Grateful Deadin kaltaisten yhtyeiden musiikki on globaalisti hyväksyttyä ja arvostettua.
Leimaantumisen ja maineriskin pelkoa on edelleen. Osa psykedeeleistä inspiroituneista kotimaisista taiteilijoista ei halunnut olla mukana taidenäyttelyssä tai kirjassa. Näyttelylle oli esimerkiksi vaikea löytää tiloja kuraattorin mukaan.
Viime aikoina psykedeelejä on ryhdytty tutkimaan yhä enemmän lääketieteellis-terapeuttiselta kannalta, joskin niiden käyttö on useimmissa yhteyksissä kriminalisoitua. Lisäksi omaehtoinen mielen tutkiminen on lisääntynyt ja jopa popularisoitunut.
Hyvänä esimerkkinä ovat kaikille avoimet ayahuasca-retriitit, joita järjestetään etenkin latinalaisessa Amerikassa. Myös LSD-mikroannosten vaikutusta luovuuteen on tutkittu jonkin verran.
Kirjaan liittyvä taidenäyttely on avoinna vielä tämän viikon Helsingin Vallilassa, The Train Factorylla.
Korjauksia 23.5. klo 10:40: Korjattu kuvatekstiin He-he-he-he-he-he-Henna-teoksen nimeksi Luonnonhenget. Vaihdettu psilosybiini-sana yksikkömuotoon. Lisätty kuvatekstiin Riikka Partasen taiteilijanimi Riikka Arte. Poistettu paljon-sana LSD-mikroannostutkimusten kohdalta. Klo 12.00 Tarkennettu jutussa alun perin mainitut sponsorivaikeudet koskemaan näyttelytilojen löytämisen hankaluuksia.