Itä-Suomen yliopistossa perjantaina tarkastettu väitöstutkimus murtaa myyttejä ihmisten lisääntymisestä.
Annalaura Jokiniemi tutki väitöskirjassaan parinvalintaa sekä ennen parittelua että solutasolla hedelmöityksen hetkellä.
Yksi keskeisimmistä tuloksista oli, että munasolun hedelmöittyminen on kaikkea muuta kuin sattumanvaraista. Naisten elimistö vaikuttaa siihen, mikä siittiöistä pääsee hedelmöittämään munasolun.
Lisäksi tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että parinvalinnassa on geenien tasolla eroja riippuen siitä, tapahtuuko valinta ennen parittelua vai sen jälkeen.
Naisen keho karsii osan siittiöistä
Sukusolujen tasolla tapahtuvaa parinvalintaa ei ole ihmisten osalta tutkittu paljoa, vaikka eläinkunnassa ilmiö on tunnistettu.
Annalaura Jokiniemen väitöskirja osoittaa, että ihmisillä siittiön kyky hedelmöittää munasolu riippuu lisääntymiskumppanien geneettisestä yhteensopivuudesta. Sen sijaan että naisten lisääntymiselimet olisivat passiivisia vastaanottajia, ne suosivat immuunigeeneiltään erilaisten miesten siittiöitä.
Immuunigeenit säätelevät ihmisen immuunipuolustusta eli vastuskykyä. Evoluutio näyttäisi siis suosivan geeniyhdistelmiä, jotka tuovat jälkeläiselle mahdollisimman hyvän immuunipuolustuksen.
Jokiniemen väitöskirja on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ja apulaisprofessori Jukka Kekäläisen vetämää tutkimushanketta. Osa väitöstutkimuksen tuloksista on julkaistu jo aiemmin tutkimushankkeen kautta.
Haju suosii samankaltaisia geenejä
Aikaisemman tutkimuksen perusteella kumppanin hajulla on merkitystä parinvalinnassa. Annalaura Jokiniemi selvitti väitöskirjassaan, johtaako hajun perusteella tehty parinvalinta samanlaiseen lopputulokseen kuin sukusolujen tasolla tehty parinvalinta. Näin ei ollut.
Hajun perusteella naiset suosivat immuunigeeneiltään samankaltaisia miehiä, kun taas sukusolujen tasolla suosiossa olivat geeneiltään erilaisten miesten siittiöt.
– Tämä on erittäin kiinnostava löydös, joka vaatii ehdottomasti lisää tutkimusta, Jokiniemi toteaa.
Hän pitää sukusolutason tutkimusta muutenkin tärkeänä, sillä se voi auttaa tunnistamaan syitä lapsettomuuden taustalla ja sitä kautta edesauttaa hoitojen kehittämistä.
Lisääntymistä jäljiteltiin laboratoriossa
Keskeisenä menetelmänä väitöskirjassa oli koe, jossa jäljiteltiin naisen lisääntymiselimistön olosuhteita.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa eri miesten siittiöitä yhdistettiin eri naisten munarakkulanesteen ja kohdun liman kanssa. Sen jälkeen siittiöiden liikkuvuutta ja elinkykyä seurattiin tietokoneen avulla. Näin saatiin testattua suuri määrä erilaisia mies–nais-yhdistelmiä kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa.
Tutkimuksen toisessa osassa naiset saivat ensin arvioida miesten tuoksua, minkä jälkeen miehen siittiöt yhdistettiin naisen lisääntymiselinten nesteiden kanssa.
Tutkimukseen osallistui iso joukko vapaaehtoisia. Lisäksi tutkimuksessa on ollut mukana Pohjois-Karjalan keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikka sekä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu.
Lue lisää: