Suomalaisten mäkihyppääjien menestyksen päivistä on niin kauan, että helposti unohtuu, miten kauan edellisestä suomalaismiehen saavuttamasta maailmancupin palkintokorokesijasta on. Se on vuoden 2014 mäkiviikolta, jolloin Anssi Koivuranta hyppäsi Innsbruckissa yhden kierroksen mittaiseksi jääneessä kisassa voittoon.
Suomalaisten heikkoa menestystä on voivoteltu pitkään, mutta viime maaliskuussa Oberstdorfissa kisatussa maailmancupin lentomäen kisassa nähtiin, ettei huippusijoitus ole enää kovin isoista asioista kiinni. Loppukaudesta hienon vireen löytänyt Eetu Nousiainen oli viikonlopun jälkimmäisessä kisassa toisena avauskierroksen jälkeen.
Toisella kierroksella lento ei riittänyt aivan palkintosijaan, mutta tuloksena oli silti uran paras maailmancupin sijoitus: kahdeksas.
– Minulla oli toisella kierroksella huonoin tuulirako. Kun katsoo videon siitä hypystä, näkee, ettei kummulla ollut suksen alla minkäänlaista painetta. Siinä oli saumaa vielä paremmalle sijoitukselle. Se on niin pienistä asioista kiinni, että mitä vaan voi tapahtua.
25-vuotias suomalainen löysi tuolloin uransa parhaimman mäkivireen. Hän oli ollut Oberin ensimmäisessä kisassa 15:s. Oberstdorfia edeltäneessä Lahden maailmancupissa hän oli 18:s. Ennen viime kautta Nousiaisen uran paras sijoitus oli 25:s joulukuulta 2017.
Nousiaisen kehitystarinassa kilpailusarja Continental cup on sanellut merkittävää roolia.
Oivallus tornissa
Continental cup on mäkihypyn toiseksi korkein kilpailukiertue maailmancupin jälkeen. Nousiaisen mukaan Suomessa Continental cupissa kilpaileminen käännetään usein sinne joutumiseksi.
– Halusin kiertää Continental cupia. Ei se ole minkäänlainen rangaistus. Siihen pitäisi suomalaisessa mäkihypyssä panostaa enemmänkin.
– Maailmancup on sen verran kova paikka, ettei sinne kannata lähteä opettelemaan. Olin itse siellä kolme vuotta ja hakkasin päätä seinään, Nousiainen kertoo.
Mäkihypyssä kilpailu on kiristynyt viime vuosien aikana entisestään. Samalla myös Continental cupin kisoista on muodostunut kovatasoisempia kisoja. Viime vuonna kyseisen kisatapahtuman kisoissa kävi Slovenian Ziga Jelar, joka saavutti ensimmäinen maailmancup-voittonsa loppukaudesta.
– Siellä 10–15 parhaan sakissa olevat urheilijat ovat sellaisia, jotka ovat maailmancupin toisella kierroksella heittämällä. Olen päässyt opettelemaan siellä, mitä kisassa voi ja mitä ei voi tehdä.
– Kun olin Oberissa toinen ensimmäisen kierroksen jälkeen, minulla oli hyvä olla ennen toista hyppyä. Mietin tornissa, että olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Continental cupissa olen ollut johdossa, toisena ja kolmantena, Nousiainen avaa oivallustaan.
Aliarvostettu kisakiertue
Nousiaisen kasvua läheltä todistanut mäkimaajoukkueen päävalmentaja Janne Väätäinen näkee Continental cupin äärimmäisen tärkeänä nuoren hyppääjän kehityksen kannalta. Hän pitää myös Continental cupia pienempää FIS cupia hyvänä kasvupaikkana.
– Varsinkin kun Keski-Eurooppaan mennään, isoimmilla mailla on asettaa kovat joukkueet kisaan kuin kisaan. Se on semmoinen tie, joka nuoren urheilijan pitää kulkea ja kahlata läpi. Pitää kehittyä pikku hiljaa ja opetella se kilpailusysteemi.
Väätäinen myöntää, että Suomessa Continental cupia on aiemmin aliarvioitu. Toisaalta aikoja sitten tilanne oli täysin erilainen, kun huippumenestystä tuli pilvin pimein ja kärki oli laaja.
Nykyään Suomen kisoissa on vaikea nähdä, missä kansainvälinen kärki menee.
– Meillä oli 1980-luvulla ja 1990-luvulla paljon lahjakkuuksia. Siihen aikaan tasomme oli niin kova, että kotimaassa pärjännyt kaveri oli lähellä maailman kärkeä. Se oli sen aikainen tie. Maailma kuitenkin muuttuu.
– Tiedämme, missä suomalainen mäkihyppy on mennyt viimeiset kymmenen vuotta. Vanha malli ei enää toimi. Tie pitää käydä läpi alusta loppuun asti, Väätäinen lisää.
Continental cupin kautta olympiahopeamitaliksi
Kiire. Huippu-urheilussa on usein kova kiire kirkkaisiin valoihin. Harvat ovat heti valmiita pärjäämään absoluuttisella huipputasolla.
– Olen katsonut, kun muut urheilijat kamppailevat itensä kanssa. Ei olla valmiita johonkin tiettyyn kisaan, vaan mennään ottamaan kunnolla lunta tupaan niin paljon, että menee maku hommista. Suomessa Continental cupia ei arvosteta millään tavalla.
– Minulta on kysytty monta kertaa, miltä tuntui, kun ei päässyt kiertämään maailmancupia. En ole halunnut! En kokenut, että siinä on mitään järkeä, Nousiainen napauttaa.
Viikonloppuna mäkihypyn maailmacup-kauden avauksessa Puolan Wislassa hyppäävä Nousiainen muistuttaa, että Continental cupista on noustu myös lajin kärkeen. Lyhyelläkin varoitusjalla.
– Kiersin vuosi sitten kesällä Continental cupia ja olin kokonaiscupin neljäs. Cupin voitti Itävallan Manuel Fettner, joka otti viime talven olympialaisista hopeamitalin. En menisi sanomaan, että se niin huonotasoinen cup on. Se ei ole vain kovin arvostettu.
Tasaisuutta
Nousiainen oli kesä-GP:n viimeisessä osakilpailussa Klingenthalissa lupaavasti 15:s.
– En ollut lähelläkään omaa treenitasoani yhdessäkään kesä-GP:n kisassa. Olin kuitenkin joka kisassa toisella kierroksella ja oli muutenkin paras kesä tuloksellisesti. On hyvä lähteä talvea kohti.
Urheilija itse ei halua asettaa tulevaan talveen mitään tiettyä kiintopistettä.
– Lähteä jatkamaan siitä, mihin viime kausi päättyi. En lähde asettamaan mitään tulostavoitteita. Viime kaudella oli samanlainen ajattelutapa. Kun lopetin tuloksen miettimisen, hyppy alkoi kulkemaan. Lähdetään nauttimaan.
Viime keväänä mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajaksi nimetty Mika Kojonkoski osaa antaa konkreettisemman vastauksen siitä, mitä Nousiaiselta voi alkavalla kaudella odottaa.
– Mielestäni on realistista odottaa sitä, että hän pystyy hyppäämään jatkuvasti 30 parhaan joukossa. Se tarkoittaa sitä, että sillä tasolla ero kärkeen on kovin pieni. Hyvänä päivänä hän pystyy olemaan 10–15 parhaan joukossa.
