Tänään joulukuun 21. päivänä on talvipäivänseisaus ja vuoden lyhyin päivä. Aurinko ei ole näyttäytynyt viikkoihin pohjoisessa. Siltikään Suomen pohjoisimmassakin kunnassa Utsjoella ei ole täysin pimeää ympäri vuorokauden.
Kirkkaalla säällä jonkinlaista päivänvaloa on kello 10.30–13.30. Oikein pilvisellä säällä sinistä hämärää riittää noin parin tunnin verran.
Onko vuoden lyhyin päivä myös se pimein päivä? Ei suinkaan. On aivan säistä kiinni, mikä päivä sattuu talven pimeimmäksi. Asiaan vaikuttaa pitkälti pilvipeitteen paksuus, kuten myös kuunkierron vaihe.
Juuri nyt on vähenevä kuu, ja uusikuu on jo tämän viikon perjantaina. Joulupyhiksi kuu ei ehdi merkittävästi kasvaa, ja pohjoisesta katsottuna se on myös horisontin alapuolella, joten nyt saattaa ollakin otollinen aika vuoden pimeimmälle päivälle.
Akselin kallistus ratkaisee
Maapallon kuvitellun akselin kallistuman vuoksi pohjoinen napa-alue osoittaa nyt poispäin auringosta ja napapiirin sisäpuolella on auringoton aika. Mitä lähempänä napapiiriä havaitsija on, sitä lyhyempi kaamos on.
Siispä pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella auringoton kaamos kestää vähän yli 50 vuorokautta, mutta hieman yli 300 kilometriä etelämpänä Sodankylässä vain noin viisi vuorokautta. Vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla Antarktiksella on nyt yötön yö.
Jos kaamoksen pituutta lasketaan vaikka Suomen pohjoisimman kylän Nuorgamin paikkeilta eli noin 70. leveysasteelta ja samoilta lukemilta eteläistä leveyttä, niin havaitaan, että pohjoisessa kaamos on hieman lyhyempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Se johtuu siitä, että maapallo on nyt lähimmillään aurinkoa, ja sen ratanopeus on suurin. Kesällä ratanopeus on pienimmillään, ja siksi yötön yö kestää Nuorgamissa lähes kolme viikkoa pidempään kuin kaamos.
Kuinka pimeää sitten on?
Pystyäkseen havaitsemaan pimeää ja pimeänajan luontoa, on syytä päästä valosaasteettomalle alueelle. Pohjois-Lapissa on vielä valosaasteettomia alueita, joihin on mahdollisuus päästä ihan maantietä pitkin, kuten Petsikon suurtunturialue Inarin ja Utsjoen kuntien rajalla.
Ihmisen silmä on siitä erityinen instrumentti, että se sopeutuu melko nopeasti hämärään ja pimeään. Pohjoisessa ei koskaan olekaan niin pimeää, etteikö pystyisi erottamaan horisonttia, puunlatvoja taivasta vasten tai esimerkiksi rakennuksia.
Syynä on se, että puhtaalla valkealla lumella vähäisimmätkin valonsäteet siroavat. Myös tähdet ja revontulet valaisevat, ja nämä pienen pienetkin valonlähteet auttavat pimeässä seisovaa havainnoitsija havaitsemaan ympäristönsä.
Etelässä korkeat puut, tiheä aluskasvusto ja melko tasainen maasto lisäävät pimeän tuntua. Aivan pohjoisessa maisema avartuu ja korkeuserot ovat suuria, eikä pimeä tunnukaan niin pimeältä. Tähtikirkkaana revontuliyönä voi olla suorastaan valoisaa, kuutamoyöstä puhumattakaan.
Pohjoisessa myös ilmanlaatu on läpikuultavampaa kuin etelässä, koska ilmakehässä ei ole niin paljon pienhiukkasia. Sekin vaikuttaa siihen, kuinka pimeää oikeasti on.