Yona istuu takahuoneessa.
Kuva: Sakari Piippo / Yle
Kulttuuri

Joka aamu uudelleen­­syntynyt

Kaksi vuotta sitten kulttuurivieras Johanna ”Yona” Rasmus, 38, halusi kuolla. Nyt hän osaa psyykata itsensä iloiseksi.

Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

– Mä voin olla sun terapeutti, Yona sanoo istuessaan huoneen kahdesta istuimesta korkeammalle.

Olemme Sellosalin bäkkärillä Espoon Leppävaarassa. Muutaman tunnin päästä Yona nousee ison orkesterinsa kanssa lavalle viimeistä kertaa tänä vuonna. Ilta on loppuunmyyty.

Yona-nimellä musiikkia tekevä Johanna Rasmus, 38, ei ehkä olisi pöllömpi terapeutti. Hän on käynyt läpi kolmevuotisen psykoterapian ja saanut sieltä työkaluja, joilla elämä pysyy jokseenkin hallinnassa.

Hyvä niin, koska haasteita riittää. Vuosi 2022 on ollut pitkä ja raskas. Yona on keikkaillut, tehnyt uutta musiikkia ja esiintynyt televisiossa. Viime kuukaudet hän on markkinoinut Vain elämää -kappaleita ja murehtinut miltä hän näyttää ja kuulostaa viihdeohjelmassa, jota katsovat sadat tuhannet suomalaiset.

Yona haluaisi tehdä vielä paljon enemmän, mutta tietää, miten tärkeää on osata levätä. Pitkään hän ei osannut, ja se meinasi tappaa hänet.

Yona istuu takahuoneessa, peilistä näkyy tämän heijastus moneen kertaan.
Vuosi 2022 oli Yonalle kiireinen. Psykoterapia ja lääkitys ovat auttaneet pitämään elämän hallinnassa. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Epävakaa persoonallisuushäiriö

Räppärien solistina uransa aloittanut Yona voitti esikoislevyllään Pilvet liikkuu, minä en (2010) vuoden tulokkaan Emman. Rumban kriitikko Oskari Onninen kuvaili jazzia, folkia ja iskelmää sekoittanutta levyä liikuttavaksi esikoiseksi.

Debyytin jälkeen Yona on julkaissut seitsemän studioalbumia omalla nimellään ja kaksi osana Liljan Loistoa. Genrekokeilut ovat vieneet folkin ja jazzin kautta poppiin, tangoon ja räppiin.

Levy levyltä Yona on vakiinnuttanut asemaansa Suomi-indien kuninkaallisena. Maaliskuussa 2021 ilmestynyt, Tapiola Sinfoniettan kanssa äänitetty Uni johon herään pokkasi Teosto-palkinnon.

Levy on kokoelma lauluja, joissa disneymäiset orkesterisovitukset tukevat tarinoita rakkaudesta, erosta ja tuskasta. Tekstit syntyivät täydellisestä yksinäisyydestä, johon Yonan ajoivat avioero ja koronapandemia. Kultavehka-kappaleessa kertoja viiltää ranteensa auki, mutta hänet käännytetään sairaalaosastolta.

Viiltäminen ei ole totta, mutta Yona yritti kyllä vaikeimpina hetkinään hakeutua osastohoitoon itsetuhoisten ajatusten vuoksi. Hän puhui halustaan kuolla niin paljon, että ystävät soittivat hätääntyneenä poliisin paikalle.

Yona katsoo peilistä kuvajaistaan.
Yona sairastaa epävakaata persoonallisuushäiriötä. Se tarkoittaa, että hän tuntee tunteet muita voimakkaammin. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Nyt hän sanoo voivansa paremmin kuin pitkään aikaan, kiitos terapian ja lääkityksen.

– Saattaa olla huonoja hetkiä, mutta nyt on ollut kausi, jolloin olen päässyt niistä nopeammin eteenpäin. Ne eivät ota mua valtaansa.

Yonalla diagnosoitiin parikymppisenä epävakaa persoonallisuushäiriö. Se tarkoittaa, että hän tuntee myönteiset ja kielteiset tunteet muita voimakkaammin.

Lapsena Yona sanoo olleensa helppo ja tasapainoinen lapsi. Hän syntyi kuopukseksi helluntaipastorin perheeseen ja varttui ”herttaisen iltatähden rooliin”. Yona huomasi, että julkisissa tilanteissa kannattaa olla reipas ja iloinen, velloi mieli kuinka synkissä vesissä tahansa.

– Olen aina halunnut piristää kaikkia ja kantanut huolta siitä, että muilla on hyvä mieli. Eri asia on se, kuinka hyvin siinä onnistun.

Helpompi hengittää

Uuden levyn alla Yona puhui Helsingin Sanomien isossa jutussa diagnoosistaan ensimmäistä kertaa julkisesti. Hän halusi selittää, miksi saattaa olla iloinen ja kupliva, mutta laulaa levyillään kuolemasta.

– Ehkä mä ajattelin myös, että se syventää mun artistikuvaani.

Julkitulo kävi järkeen, koska Uni johon herään syntyi ”käsi kädessä epävakauden kanssa”. Yona sanoo kertoneensa diagnoosista, jotta hänen ei tarvitsisi jännittää ja kantaa syyllisyyttä.

– Se oli armonteko mua itseäni kohtaan, ja kaikkia muitakin joilla niin sanotusti viiraa päässä.

Ulostulonsa jälkeen Yona pelkäsi, että häntä pidettäisiin ”ihan nutcasena”. Mutta tulikin kiitosta. Faneilta ja muilta, myös sellaisilta, jotka painivat omien mielenterveysongelmiensa kanssa.

Jotkut kertoivat diagnoosistaan Yonalle, vaikka edes oma puoliso ei siitä tiennyt.

Tunteiden heilahtelu on Yonalla iän karttuessa vähän helpottanut. Se on epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla yleistä. Hänen on koko ajan helpompi kestää kärsimystä, jättää se taka-alalle ja keskittyä hyvään. Mutta nämä asiat vaativat aktiivista keskittymistä.

– Mun olisi hirveän helppo tsempata itseni tästä parissa minuutissa tosi ahdistuneeseen tilaan, Yona sanoo.

Yona istuu sinisessä pikkutakissa silmät kiinni sinisen verhon edessä.
”Se oli armonteko mua itseäni kohtaan”, Yona sanoo päätöksestä puhua diagnoosistaan julkisesti. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Aamuisin ahdistaa

Yona herää yleensä aamuisin niin, että ahdistaa. Kädet saattavat täristä, sydän hakata tai vanne kiristää pään ympärillä.

– Siinä on hädissään, että olen taas uudelleensyntynyt tähän maailmaan.

Tänäänkään Yona ei olisi halunnut lähteä aamukymmeneksi sovittuun bändipalaveriin saatika sen perään sovittuun Ylen haastatteluun.

– Mietin, että voisin mennä palaveriin, olla toksinen ja pilata kaikkien aamun. Pystyn siihen ihan tosi vitun hyvin. Mutta päätin, että se ei kyllä käy päinsä.

Sen sijaan Yona katsoi ikkunasta ulos ja totesi, että onpa ihanaa, kun Helsingissä sataa lunta. Hän keitti kahvit ja kiitti jumalia siitä, että saa tehdä musiikkia työkseen. Agnostikoksi itseään kutsuva Yona rukoilee paljon, mutta ei mitään tiettyä jumalaa.

Pian hän jo näki kauneutta kaikkialla.

Kiepsautus vaati tietoisen ponnistuksen. Niitä Yonan on pitänyt opetella tekemään mekaanisesti, ihan kuin joku toinen nostelee painoja kuntosalilla.

– Kun saat tarpeeksi usein positiivisen vasteen, että palaveri menikin kivasti, alat muistaa nopeammin seuraavalla kerralla. Mutta se vaatii tosi paljon toistoa.

Yona makaa flyygelin päällä Sellosalin lavalla.
”Siinä on hädissään, että olen taas uudelleensyntynyt tähän maailmaan”, Yona kuvailee aamuahdistustaan. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Pois Helsingistä

Itsensä psyykkaamisen lisäksi Yona on rauhoittanut mieltään lähtemällä Helsingistä, missä hän ehti asua yli 25 vuotta. Hän asuu nyt Jyväskylässä ja osti vasta mökin Keski-Suomesta.

Viimeisinä vuosina Yona matkusteli ihan vaan päästäkseen pois Helsingistä. Pääkaupungissa on liikaa tuttuja, Jyväskylästä hän pystyy luettelemaan kaikki tuntemansa ihmiset.

Yonassa on lapsuudesta asti ollut halu miellyttää muita, ja siksi sosiaaliset tilanteet ovat hänelle kuluttavia. Itseä on pitänyt opetella lataamaan pienissä hetkissä. Yona viettää paljon aikaa kaksin koiransa kanssa. Matkoilla hänellä on aina kynttilöitä mukana.

– Kun mulla oli äskettäin keikka konserttisalissa, laitoin hotellihuoneen suihkuun kynttilöitä ja olin siellä jonkun kymmenen minuuttia rauhassa, kuuntelin gongeja ja olin omissa maailmoissani. Tulin ulos virkeämpänä, kuin olisin nukkunut monta tuntia.

Haastattelua tehdessä Yona varastaa tällaisen lataushetken, kun kuvaamme timelapse-videota Sellosalin lavalla. Hän seisoo useamman minuutin aloillaan ja vaikuttaa sen jälkeen silminnähden virkeämmältä.

Yona lataili itseään Sellosalin lavalla ennen vuoden viimeistä keikkaa isolla kokoonpanolla.

Vuonna 2019 Yona palkkasi itselleen managerin, Is This Art -yrityksen Pietari Pyykösen. Hänen kanssaan he suunnittelevat kalenteriin hetket, joissa artisti saa levätä.

– Se, että mulla on manageri, joka ottaa merkittävän osan mun tuloista, on sijoitus siihen, että jaksan.

Yona sanoo, ettei mikään rahamäärä tai huomio ole niin arvokasta kuin se, ettei hänen tarvitsisi enää kärsiä. Siksi hän sanoo kieltäytyneensä tänäkin vuonna eräästä isosta tuotannosta.

– Haluaisin tehdä enemmän kuin mitä mä teen. Joudun kieltäytymään tosi paljon asioista, mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Lepo on tärkeää, sillä Yona kokee kuormittavana melkein kaiken paitsi nukkumisen.

Be and let be

Kesällä 2022 Yona istui Satulinnan pöydässä ja kuunteli, kuinka Mikko Alatalon, Erika Vikmanin ja Jyrki 69:n kaltaiset artistikollegat kehuivat hänen kappaleitaan ja kyselivät uteliaina niiden taustoista.

Sitten he esittivät omat versionsa kappaleista. Osa vähän arkaillen, ikään kuin ne olisivat pyhiä tekstejä, joihin ei sovi niin vaan kajota. Oli selvää, että talon asukeista juuri Yonaa pidettiin eniten suurena taiteilijana.

Yona ei tahtonut uskoa, että muut ovat tosissaan. Hän oli monella mittarilla Vain elämää -ohjelman 13. kauden pienin artisti.

– Pöydän päässä päähäni tuli pelkokuva, että tämä on aivan vitun feikkiä. Kukaan noista ei oikeasti diggaa mun musasta, kukaan ei arvosta mua ollenkaan.

Yona.
Yona ei ole jouluihminen, mutta rakastaa nukkumista. Sitä on jouluna luvassa. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Satulinnassa vanhat epävarmuudet nousivat pintaan. Yona epäili muita ja piti itseään tyhmänä. Mieleen tuli se, miten hän nuorempana vertaili itseään muihin artisteihin ”mielisairauteen asti”.

– Ne ovat olleet pakkoajatuksen kaltaisia, en ole mitään muuta ajatellut kuin jotain toista artistia.

Vähän hän osaa tässäkin asiassa suojella itseään. Hän ei käytä Spotify for Artists -palvelua, josta artisti voi seurata omien biisiensä menestymistä suoratoistossa – ja vertailla sijoituksia kollegoihin.

– Pitäisi vaan, miten se sanotaan, be and let be. Olla ja antaa muitten olla. Huolehtia omasta elämänlaadusta, ja antaa muiden tehdä omat valintansa.

Ihan valmis Yona ei vielä ole. Ehkä hänestä ei sittenkään olisi terapeutiksi. Mutta eipä siihen olisi aikaakaan.

Voit keskustella artikkelista 26.12 kello 23 asti.