Askeettinen ammattikalastaja Pentti Linkola (1932–2020) oli suomalaisen luontoliikkeen radikaali pioneeri, joka arvosti lintuja enemmän kuin ihmisiä. Linkola valoi perustan vihreälle liikkeelle, mutta erkaantui siitä nopeasti.
Hän halveksui kabineteissa ja kutsuilla viihtyviä kaupunkivihreitä, jotka halusivat ottaa etäisyyttä ääriajatteluun luisuneesta Linkolasta.
Nyt Pentti Linkolan ristiriitainen hahmo nähdään Kansallisteatterin näyttämöllä Helsingin Vallilassa. Syksyllä näytelmän esitykset jatkuvat teatterin remontoidussa päärakennuksessa.
Millainen mies oli Pentti Linkola? Katso video Areenasta:
Pentti Linkola oli saalistuskapitalismin jyrkkäsanainen tuomitsija ja elämästään performanssin tehnyt esseisti, jonka luontokatoa julistavat tuomiopäivän ennusteet ovat sittemmin pitkälti toteutuneet.
Pentti Linkola – kaltaisemme? on manifesti luonnon monimuotoisuuden ja lajien tasa-arvon puolesta. Se on myös yritys ymmärtää miestä, joka oli niin monitahoinen, että häntä esittämään tarvittiin viisi ihmistä yhtä aikaa. Näyttämöllä on kolme näyttelijää, muusikko ja tanssija. Heistä jokainen on Linkola, tai Linkolan peili.
Esitys ei ole perinteinen elämäkerta, vaan pikemmin runollinen, lähes läpisävelletty kudelma poikkeuksellisen ihmisen poikkeuksellisesta tarinasta, ja ristiriitaisesta perinnöstä, jonka ahkera kirjoittaja jätti jälkeensä.
Roni Martinin säveltämä musiikki ja harmoniset laulukohtaukset kantavat esitystä, josta ei vakavasta pohjavireestään huolimatta puutu huumoria.
Ohjaaja, teoksen toinen käsikirjoittaja Atro Kahiluoto summaa, että vaikka esitys yrittää ymmärtää Linkolaa, ei tarkoituskaan ole ymmärtää kaikkia ympäristöfilosofin ajatuksia.
Linkolan flirttailua fasismin kanssa ei kaihdeta tai kaunistella, silti näytelmässä halutaan tuoda esiin myös se, mikä Linkolan perinnössä on varjelemisen arvoista.
Yhdellä näytelmällä ei luonnon monimuotoisuutta pelasteta, mutta sitä kohti kuitenkin kurotellaan.
– Linkola on tietyllä lailla ajankohtaisempi kuin ikinä. Monet näistä asioista, joista Linkola vuosikymmeniä puhui, ovat alkaneet muuttua todeksi. Esityksessä koko työryhmä yrittää katsoa maailmaa Linkolan silmin.
Kahiluoto muistuttaa, että Linkola on todella monitahoinen, haastava ja provokatiivinen hahmo.
– Hän herättää monenlaisia ristiriitaisia tunteita ja on myös sanonut asioita, joiden sanomista on vaikea ymmärtää.
Kuollut puu itketti Linkolaa, ihmiskunnan tuho ei
Pentti Linkola oli suomalaisen ympäristöliikkeen uranuurtaja, jota on kuvailtu kansallisaarteeksi. Hän oli myös diktatuuria ja ekoterrorismia kannattanut elitisti, joka viljeli fasistisia näkemyksiä.
Hakkuuaukion näkeminen sai Linkolan itkemään, mutta ihmiskunta olisi hänen puolestaan joutanut mennä. Pandemiat, nälänhädät ja sodat hän näki keinoina pelastaa maapallo ekologiselta tuholta. Demokratia oli Linkolan mielestä kuoleman uskonto, joka palveli ihmistä eikä luontoa.
Kehitysmaiden tyttöjä ei hänen mielestään olisi pitänyt kouluttaa, koska savimajoissa kulutetaan vähän.Opiskelleet ihmiset alkavat rikastua, lennellä koneilla ja muutenkin kuluttaa, mikä on tuhon tie.
Linkola näki väestöräjähdyksen yhtenä suurimpana uhkana luonnolle, ja oli sitä mieltä, että rajat pitää laittaa kiinni ja pakolaisten antaa hukkua Välimereen. Hän ihaili kirjoituksissaan sitä, miten tehokkaasti väestöä karsittiin keskitysleirien kaasukammioissa ja kutsui Suomea metsien Auschwitziksi.
Näyttelijä Mia Hafrénin mielestä kaikesta huolimatta ihmisten on syytä poimia Linkolan henkisestä perinnöstä se, mikä on olennaista nyt luontokadon kiihdyttyä, keskellä ilmastokriisiä.
– Tässä esityksessä halutaan nostaa esiin ja tutkia mitä kaikkea hän ajatteli ja tajusi jo silloin kymmeniä vuosia sitten, kun lähti näitä asioita miettimään. Mitkä oli ne asiat mistä meidän kannattaa pitää kiinni? Me kaikki joudumme miettimään millaiseen maailmaan lapsiamme joudumme lähettämään, Hafrén pohtii.
Ohjaaja Atro Kahiluoto on samoilla linjolla.
– Linkola on äärimielipiteidensä vuoksi osittain marginalisoitu. Hän on kuitenkin juuri nyt ajankohtaisempi kuin ikinä. Hän varoitti tietyistä asioista ihmiskuntaa; asioista, jotka ovat alkaneet muuttua todeksi. Toivon, että tämä esitys kolahtaa niihin, jotka kokoontuvat aikamme merkittävimmän ilmiön, luontokadon äärelle.
Esityksen toinen käsikirjoittaja, palkitun ja kiitellyn Tove-elokuvankin kirjoittanut Eeva Putro sanoo, että esitys on pyrkimys tutkia sitä, kuka Linkola oli, mitkä ovat tunteemme suhteessa Linkolaan ja miten voisimme ajatella enemmän kuten hän.
– Emme edes yritä uskotella, että tiedämme täsmälleen, kuka Pentti Linkola oli. Ei sitä kukaan voi loppuun asti tietää. Yritämme nähdä tietynlaisen rajuuden läpi, ja tavoittaa sieltä jotain arvokasta. Näytelmän tärkein sanoma on – sen on pakko olla – että ihmislajina meidän pitäisi kyetä ajattelemaan muita lajeja saman arvoisina kuin oma lajimme.
