Venny Helén, 21, nappaa satojen leluhevosten joukosta juuri oikean. Hän pitelee kädessään ensimmäistä Schleich-hevostaan, jonka hän sai 6-vuotiaana.
– Olin talutusratsastuksessa ja sain tämän taluttajaltani. Siitä kaikki alkoi.
Helénin ensimmäinen muovihevonen on shetlanninponi Rambo. Sen mukaan on myös nimetty Helénin Youtube-kanava, jolla on yli 100 000 seuraajaa. Näyttökertoja videoille on kertynyt jo yli 80 miljoonaa.
Nykyään Rambo-ponilla on seuranaan noin 500 leluhevosta. Ne seikkailevat Schleichtalli Rambon videoilla.
Venny Helénin Schleich-tallista löytyy erivärisiä ja -rotuisia hevosia. Niillä kaikilla on nimi ja omat luonteenpiirteensä. Ne ovat tulleet tutuiksi suomalaisille lapsille ja nuorille Helénin videoiden ja kirjojen kautta.
Helén on kirjoittanut jo kolme kirjaa. Viimeisin, Kultaharjan salaisuus (WSOY), ilmestyi pari viikkoa sitten ja seuraava kirja julkaistaan jo syksyllä.
Rambon tallista kertovat kirjat ovat saaneet suuren suosion. Ne olivat viime vuoden myydyimpiä lasten- ja nuortenkirjoja. Edelle kiilasivat vain Mauri Kunnaksen kummituskirja ja Tatu ja Patu.
Helénillä riittää kiirettä, sillä hän käy kirjojen kirjoittamisen ja videoiden tekemisen lomassa lukiota. Lukio olisi tarkoitus saada suoritettua loppuun tämän kevään aikana.
Lukiokursseihin on vierähtänyt jo viisi vuotta, sillä välillä opiskeluun ei ole kerta kaikkiaan riittänyt aikaa. Helén käy Ulvilan aikuislukiota, joten siellä hitaampi tahti on suotavaa.
– Välillä tuntuu kieltämättä siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken, Helén sanoo ja haukottelee.
Omaksi iloksi
Kun Venny oli pieni, hän tykkäsi leikkiä Rambolla ja muilla leluhevosillaan. Välillä äiti kuvasi mielikuvituksellisia seikkailuleikkejä. Kiinnostus hevosiin on tullut juuri äidiltä, joka harrastaa ratsastusta ja vei Vennyn jo pienenä talleille.
Pikkuhiljaa Helén ryhtyi kuvaamaan itse tarinoitaan. Ensimmäiset Schleich-videot hän latasi Youtubeen reilut kymmenen vuotta sitten.
– Ne olivat enemmän sellaista sekoilua, mutta hauskoja.
Korona-ajan tylsyydessä Helén ryhtyi julkaisemaan videoitaan useammin. Tarinankerrontataidot olivat iän myötä kehittyneet, ja videot noudattivat jo Aristoteleen draamankaarta. Myös puhelimien kuvanlaatu parani ja leikkausohjelmat kehittyivät.
Pian Helén huomasi, että hänen videoistaan pidettiin ja kanavan tilaajamäärät alkoivat kasvaa kohisten.
– Aluksi se tuntui oudolta, sillä tein videoita omaksi ilokseni. En ollut ikinä edes haaveillut olevani tubettaja.
Selkä väsyy
Rambon tallin pienoismaailma löytyy Helénin huoneen perältä, viistokaton alta. Siellä on vieri vieressä erilaisia talleja ja aitauksia. Muovihevoset käyskentelevät laitumella tai mutustavat oikeaa heinää karsinoissaan.
Pienessä tilassa kuvaaminen vaatii kestäviä polvia ja akrobaattisia asentoja. Helén myöntää, että välillä jalat puutuvat ja selkä väsyy.
Helén julkaisee lähes viikoittain videoita yhä kasvavalle fanikunnalleen. Yhden 20 minuutin videon kuvaamiseen ja editointiin kuluu helposti parikymmentä tuntia. Yhdessä videossa voi olla yli tuhat pientä videopätkää.
– Nykyään videot syntyvät jo sujuvasti, mutta aikaa ne vievät.
Helén tekee kaiken itse. Hän on rakentanut pienoistallit ja liimannut jäätelötikuista aidat laitumille. Isä auttaa sen verran, että hankkii puutavaran.
– Askartelussa saattaa vierähtää päiviä, mutta koen sen hyvin terapeuttisena.
Dialogi syntyy lennossa
Scleihtalli Rambon videoissa riittää draamaa ja käänteitä. Helén sanoo, ettei kirjoita koskaan käsikirjoitusta.
Hän suunnittelee etukäteen kohtausten tapahtumat suurin piirtein, mutta vuorosanat hän keksii lennossa. Kaiken lisäksi Helén ääninäyttelee eri hahmot.
– Siinä täytyy suorastaan ylinäytellä, sekä muistaa jokaisen hahmon puhetyyli. Kaikki tunteet täytyy tuoda todella voimakkaasti esiin, koska muovihahmoilla ei ole ilmeitä. Ne hymyilevät vihaisinakin.
Tarinoiden keksiminen on ollut aina helppoa Helénille. Hän ei ole koskaan ollut varsinainen lukutoukka, mutta kirjoittamisesta hän on pitänyt aina. Hän on nuorempana kirjoittanut fantasiatarinoita ihan vain huvikseen.
Mutta se oli silloin, kun hänellä oli vielä aikaa.
Leikki uuvutti
Viime kesänä Helén huomasi olevansa väsynyt. Mikään ei oikein tuntunut miltään ja inspiraatiota videoihin ja kirjojen kirjoittamiseen oli vaikea löytää. Hän ymmärsi olevansa uupunut.
– Kukaanhan ei pakota mua tekemään mitään. Olin itse asettanut itselleni liikaa projekteja liian tiukkaan aikatauluun.
Innokkaat seuraajat pyytävät ja odottavat uusia videoita lisää ja lisää. He myös ehdottavat juonikäänteitä ja kyselevät kaikkea Rambon tallin hevosista.
– Ymmärrän, että he tarkoittavat pelkkää hyvää. He ovat myös olleet ymmärtäväisiä, kun olen selittänyt, että nyt ei tulekaan esimerkiksi joulukalenterivideota ihan joka päivä.
Nykyään Helén on oppinut pitämään paremmin kiinni omista rajoistaan ja aikatauluttanut elämäänsä eri tavalla. Myös oma Tuisku-hevonen on tuonut uutta iloa elämään. Sen kanssa touhutessa kaikki muu stressi unohtuu.
– Kiire ei ole varsinaisesti hellittänyt, mutta yritän ottaa chillimmin.
Tärkeintä on pysytellä kotiseudulla Ulvilassa. Helén huomasi, että matkustelu ympäri Suomea vei liikaa voimia. Siksi hän on järjestelmällisesti kieltäytynyt fanitapaamisista. Tämän vuoden aikana hän on vastannut kieltävästi pariinkymmeneen kutsuun.
Haastattelua tehdessä Helén valmistelee lähtöä Tampereelle Hevoset-messuille. Siellä on luvassa kevään ainut fanitapaaminen uuden kirjan tiimoilta.
Viime vuonna Helénin fanit tukkivat koko messukeskuksen jonottaessaan pääsyä ihailemansa tubettajan luo. Kaikki halukkaat eivät päässeet tapaamaan Heléniä, joten messukeskuksessa nähtiin paljon itkeviä lapsia.
Tänä vuonna Helénin faneja varten on varattu isompi tila.
Innokkaat fanit haluavat antaa usein myös lahjoja tai kirjeitä. Helénin huoneen ulkopuolella on laatikkokaupalla kirjeitä ja tavaroita, joille Helénin vanhemmat yrittävät keksiä säilytyspaikkaa. Viime vuonna Tampereen hevosmessuilta tuli pakettiautollinen fanitavaraa.
Esikuvana muille
Rambon tallin seuraajien ikähaitari on suuri. Nuorimmat videoiden katselijat ja kirjojen lukijat ovat noin viisivuotiaita, mutta myös teini-ikäisiä seuraajia löytyy paljon.
Monet lapset ovat ottaneet mallia Rambon tallin videoista. Youtubesta löytyy kymmeniä kanavia, joissa pääosassa ovat Schleich-hevoset. Lapset oppivat samalla tarinankerrontaa ja merkityksellisen sisällön tekemistä.
Helénille on tärkeää, että voi olla esikuvana muille.
– Jos joku katsoo mun videoita, niin se ei ole vain sitä, että ollaan puhelimella. Monet saavat inspiraatiota ja ryhtyvät itsekin rakentamaan talleja ja kuvaamaan videoita.
Kaikki Helénin saama palaute ei ole ollut suitsutusta ja ihailua. Hän on saanut kuulla, miten typerää on kuvata muovisia hevosia ja ennen kaikkea: miten lapsellista!
– Enää en pahoita mieltäni. Tärkeintä on, että teen tätä omaa juttuani, enkä ole antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa.
Nykyään negatiivisia kommentteja ei enää juuri tule, sillä leikkimisestä on tullut Helénille työ ja hän saa myös tuloja hevosleikeistään. Youtube-kanavan mainostulot eivät kuulemma ole suureellisia, mutta kirjoista saa mukavan lisän tuloihin.
Tulevaisuutta Helén ei halua tällä hetkellä murehtia. Se vain ahdistaisi. Lukion jälkeen hänellä ei ole vielä selvää suuntaa.
– Jatkan Rambon tallin tekemistä. Aion tehdä tätä niin kauan kuin se tuntuu kivalta. Tämä on vähän kuin ympärivuotinen kesätyö.
Lue edellinen Kulttuurivieras: Neil Hardwick teki kansan rakastamia huumoriohjelmia, mutta lapsuuden traumat syöksivät hänet pimeyteen