Näin me lohdutamme: lapsi voisi siivota ja halata, aikuinen on läsnä ja kuuntelee

Kahden psykoterapeutin tekemä kirja lohdusta toi esiin sen, että lohtua on kaikkialla. Moni saa lohdutusta perheeltä ja menemällä luontoon.

Lohtu kuuluu kaikille, ja kaikenikäiset osaavat lohduttaa. ”Jos äiti on surullinen, sille voi vaikka siivota”, pohtivat päiväkotilaiset Hämeenlinnassa. Video: Ville Välimäki / Yle ja Heidi Kononen / Yle.

Lohtu on monille aikuisille muisto paijaavasta vanhemmasta.

Paijaaminen on vanha sana. Useimmiten sillä tarkoitetaan lapsen hoivaamista ja silittelyä. Vanhempi paijaa lasta ja tuo hänelle lohtua.

– Aikuiset eivät hirveästi puhu paijaamisesta. En tiedä, pitäisikö puhua enemmän, sanoo psykoterapeutti Heli Pruuki.

Pruuki julkaisi hiljattain yhteistyössä psykoterapeutti Pirkko Lahden kanssa pienen lohtukirjan. Siinä yksitoista tunnettua suomalaista pohtii lohtua ja sitä, mikä itseä on lohduttanut vaikeina hetkinä.

Lohtua on kaikkialla, ja sitä on mahdotonta laittaa selvään pakettiin ja ojentaa tarvitsevalle. Pruuki sanoo, että lohtu karkaa määritelmiltä. Siksi hän käyttää lohdusta puhuttaessa metaforaa, mielikuvaa.

– Jos lohduttomuus on seisovaa vettä, jossa mikään ei kasva, niin lohtu puolestaan saa asioita tapahtumaan. Jokin muuttuu.

Nainen nojaa suureen puuhun ja katsoo kohti kameraa.
Heli Pruukilla on omia lohtupuita, joiden ääreen hän pysähtyy ohikulkiessaan. Luonto on monelle tärkeä lohtuympäristö. Kuva: Hanna Rajalin

Lohtu on tekemistä, asioita, maisemia, kieli- ja kuulokuvia. Jos Heli Pruuki tekisi lohtukirjan itsestään, se täyttyisi myös kuvista. Omista tärkeistä ihmisistä, lemmikeistä, tärkeistä puista, erilaisista sammallajeista.

– Siellä olisi myös runoja, lintujen laulua ja taide-elämyksiä.

Lohtua on siis kaikkialla, kun vain osaa katsoa.

Arkisia lohtutöitä

Toisen auttaminen on arjen lohtutyötä, jolle pitäisi antaa suuri arvo. Puhelinsoitto, kahvihetki, yhdessä ulkoilu tai vaikka autokyydin tarjoaminen on käytännön tekemistä, jossa autetaan toista vaikealla hetkellä.

Suuressa surussa lohduttaminen sisältää usein jännitettä siitä, lohduttaako sopivalla tavalla. Liiallinen tsemppaaminen voi tuntua rajan ylitykseltä, ja vie kärjen sinänsä hyviltä aikeilta. Pruukin mukaan riittää hyvin, että on läsnä ilman suuria tavoitteita tai eleitä.

Epävarmoihin aikoihin kaivataan lohdutusta. Lohtua löytyy perheestä ja luonnosta. On myös tärkeää osata olla lohduksi muille. Video: Ville Välimäki / Yle ja Heidi Kononen / Yle.

Lohtu voidaan myös ladata empatialla niin, että se vieraannuttaa. Pruukin mukaan kulttuurimme painottaa liikaa kovaa itsekuria ja omassa varassaan selviämistä. Se, että pystyy lohduttamaan tai ottamaan lohtua vastaan vaatii itsetuntemusta ja myötätuntoista suhtautumista itseä ja toista kohtaan.

– Aistit pitää olla auki tunnistaakseen sen, mikä lohduttaa. Luonto, musiikki, hyvä ruoka, läheiset ihmiset ja eläimet ovat monelle tärkeitä lohduttajia.