BERLIINI Tässä on ammuttu ristitulta. Tuossa on räjähtänyt kranaatti.
Seinä sillan vieressä on yhä mustunut, koska vieressä on saattanut palaa panssarintorjuntaeste, kenties pysäköity linja-auto.
Kevään 1945 sotimisen jälkiä on yhä paljon näkyvissä Berliinissä, vaikka silmä ei niitä heti erota. Niitä pitää osata etsiä.
Tänään torstaina tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Tämä juttu kertoo siitä, miten sodan jäljet näkyvät yhä Berliinissä.
Kuuluisimpien sodan muistomerkkien kuten neuvostomonumenttien, Keisari Wilhelmin muistokirkon, bunkkereiden tai sotilashautausmaiden lisäksi Berliinistä löytyy lukuisia pieniä todistuksia sodasta.
Taistelu Berliinistä natsien ja liittoutuneiden välillä oli viimeisiä toisen maailmansodan taisteluita Euroopassa.
Pommitukset, räjähtelyt ja tulitus kestivät ankarimmillaan yli kaksi viikkoa. Vielä senkin jälkeen puolisotilaalliset, kaupunkilaisten muodostamat Volkssturm-joukot ottivat yhteen neuvostoliittolaisten sotilaiden kanssa 80 vuotta sitten.
Esimerkiksi tämän jutun pääkuvana olevalla videolla näkyy kranaatin tekemä reikä rautatiesillassa Charlottenburgissa Leibnizstrassella.
Valtaosa ohikulkijoista ei tiedä paikalla käydyistä taisteluista mitään. Graffitit peittävät alikulkukäytävän seiniä, joilla näkyy kuoppia lukuisten muidenkin kranaattien jäljiltä.
Tagesspiegel-lehden haastattelema opas ja toisen maailmansodan tapahtumien jäljittäjä kertoo, että paikalla käytiin Berliinin pimeimpinä aikoina natsien Wehrmachtin, puolisotilaallisten Volkssturm-kansanjoukkojen ja puna-armeijan välinen kiivas taistelu.
Berliiniä pommitettiin yli 300 kertaa ja räjähteitä pudotettiin kaupunkiin 75 000 tonnia.
Kaupunki oli tuusannuuskana. Raunioista muistuttavat useat kukkulat, joihin rakennusten jämiä kärrättiin.
Esimerkiksi Berliinin korkein kukkula Teufelsberg on täysin keinotekoinen. Se muodostui sodan jälkeisinä vuosina, kun paikalle kasattiin 25 miljoonaa kuutiometriä rakennusjätettä. Määrä vastaisi 15 000 kokonaista rakennusta.
Teufelsbergiin tuotiin rakennusten jämiä vuoteen 1972 asti, jonka jälkeen se maisemoitiin puistoksi.
Friedrichshainin kansanpuiston kaksi kukkulaa taas on rakennettu kahden räjäytetyn bunkkerin päälle. Ne täytettiin muualta tuotujen rakennusten raunioilla.
Nyt Friedrichshaininkin vihreät mäenrinteet näyttävät täysin luonnon muodostamilta.
Natsiesineet piilotettiin
Sitten on paljon kiellettyjä ja poliittisesti epäkorrekteja esineitä, jotka eivät siedä enää päivänvaloa.
Sellaisia löytyy Spandaun linnoituksesta Berliinin kupeesta. Natsiaikana linnassa oli kemiallisten aineiden laboratorio, jossa kehitettiin ihmis- ja eläinkokeita sekä ammuksia. Esimerkiksi suuri osa hermokaasun kehittämistyöstä tehtiin täällä.
Museojohtaja Urte Evert on koonnut Spandaun linnoituksen museoon esineitä, joita ei haluta enää nähdä. Niitä pääsee katsomaan vain opastetusti ajanvarauksella.
Esimerkiksi Adolf Hitlerin rintakuvia on Saksassa todennäköisesti vielä satoja, jollei tuhansia, mutta suurin osa niistä on ”maan alla” sekä kuvainnollisesti että fyysisesti.
Monet niistä peittyivät sodan raunioiden alle.
– Osa haudattiin kiireesti sodan lopussa, jotta peitettäisiin se tosiasia, että täällä oli mitään kansallissosialisteja. Yhtäkkiä me saksalaiset olimme kaikki uhreja emmekä tekijöitä, Evert sanoo.
Siksi patsaat on Evertin mielestä tärkeää säilyttää: jotta totuus ei unohdu.
Hitlerin rintakuva yllä löytyi kaivauksista Berliinin rautatieaseman takaa kaksi vuotta sitten. Tontilla sijaitsi natsiaikaan taloushallinnon rakennus.
– Patsas on saattanut pudota kuoppaan viimeisten taisteluiden aikana, tasan 80 vuotta sitten, kun rakennus pommitettiin. Tai joku on voinut löytää rintakuvan jostain muualta ja vain viskata sen kuoppaan, Evert sanoo.
Berliinin kaivauksista löytyy useammin toisen maailmansodan aikaisia pommeja kuin taideteoksia. Sitten soitetaan paikalle pomminpurkupalvelu.
– Minä taas olen eräänlainen taidetarvikkeiden poistopalvelu ja minun on tultava paikalle, kun taidepommi löytyy, Evert naurahtaa.