Suomen tulevissa F-35-hävittäjissä heittoistuimet ovat lentäjän kannalta entistä turvallisempia. Niissä on niin sanotut sieppausremmit jalkojen lisäksi myös käsille, mitä ylilääkäri Roope Sovelius Ilmailulääketieteen keskuksesta pitää selvänä parannuksena.
– Ne nappaavat kädet tiukasti syliin kiinni, eivätkä kädet pääse ilmavirrassa heilumaan tai taipumaan taaksepäin. Se vähentää raajavammojen riskiä.
Kun lentäjä sinkoaa itsensä hädän hetkellä ulos hävittäjästä, hyppy aiheuttaa 15 - 20 G:n kiihtyvyyden. Esimerkiksi ihmisiä taivaalle sinkoavassa Linnanmäen Raketti-laitteessa kiihtyvyysvoima nousee huvipuiston mukaan 4 G:hen.
Ilmailulääkäri puhuu äkillisestä potkusta, jonka terveysriskejä kasvattaa hävittäjän nopeus. Hävittäjällä voi olla vauhtia jopa yli 1000 kilometriä tunnissa.
– Yli 500-600 kilometrin tuntinopeuksissa ilmavirran isku on niin kova, että se voi vääntää raajojen luita poikki tai pahimmillaan katkaista niskan, jos pää ei ole neutraalissa asennossa, Sovelius toteaa.
Pää ja yläkroppa painuvat hyppyhetkellä kiinni heittoistuimen selkänojaan ja sieppausremmit kiristävät sääret ja jatkossa siis myös kädet kiinni penkkiin.
Pieni viive pelastaa paljon
Ennen nykyistä Hornetien aikakautta ajateltiin, että heittoistuinta voi käyttää vain kerran. Raju kokemus aiheutti pysyviä vammoja eikä taivaalle näin ollen ollut paluuta. Ylilääkäri Roope Sovelius kertoo, että tuolloin lentäjän sinkosi ulos yksi iso räjähdepanos.
Nykyiset heittoistuimet taas toimivat vaiheittain: yksi räjähdepanos laittaa penkin liikkeelle, toinen nostaa sen ulos koneesta ja kolmas kiihdyttää ylös taivaalle.
– Vaikka eri vaiheet tapahtuvat noin sekunnissa, iskuvoima jää pienemmäksi. Potku tulee pehmeämmin, ja siksi vammautumiset ovat vähentyneet
Silloin kun vammautumisia tulee, kyse on lääkärin mukaan tyypillisesti hyppyhetkellä tulleista rintarangan tai raajojen murtumista tai venähdyksistä. Joskus nilkka voi murtua, kun laskuvarjon kannattelema lentäjä tömähtää maahan. Varjolla voidaan pudota kymmenenkin metriä sekunnissa.
Kasvoihin ja silmiin voi myös osua ruutihippuja siinä vaiheessa, kun hävittäjän kuomu räjähtää pois hyppäävän lentäjän tieltä.
– Tämä kuulostaa ehkä pahemmalta kuin on. Silmälääkäri niitä tarvittaessa putsaa, mutta harvemmin silmiin jää mitään pysyviä vaurioita.
Sovelius kertoo, että lentäjiä ohjeistetaankin pitämään silmikkoa alhaalla, jos hävittäjässä on virrat ja moottori päällä, vaikka se ei olisi vielä edes ilmassa.
”Kravattiklubi” – joukko johon kukaan ei halua
Ilmavoimien mukaan sen koneista on tehty 31 heittoistuinhyppyä vuoden 1958 jälkeen. Viime vuosikymmenien aikana heittoistuimia käyttäneistä suurin osa on ylilääkäri Roope Soveliuksen mukaan palannut sotilaslentäjän työhönsä.
Myös Rovaniemellä keskiviikkona maahan syöksyneestä Hornetista pelastautunut esityslentäjä on Ilmavoimien mukaan työkuntoinen.
Välittömän terveystarkastuksen lisäksi heittoistuimella pelastautuneet käyvät läpi koko selkärangan magneettikuvauksen. Jos vammoja ei havaita, ei ongelmia ole Soveliuksen mukaan odotettavissa myöhemminkään.
Heittoistuimien valmistaja, brittiyhtiö Martin-Baker on perustanut poikkeuksellisen koettelemuksen läpikäyneille ”kravattiklubin”. Yhtiön heittoistuimella pelastautuneet voivat hakea pääsyä klubiin, jonka jäsenet tunnistaa heittoistuimen punaisilla varoituskolmioilla kuvioiduista kravateista.
Jäseniä on jo yli 6000. Heittoistuimella pelastautuneita on vielä enemmän, mutta kaikki eivät ole hakeneet jäsenyyttä klubissa, johon tuskin kukaan on alunperin halunnut.
Klubin verkkosivuilla esitellään heittoistuimen käyttöön johtaneet onnettomuudet, uusimpana keskiviikkoinen Hornetin maahansyöksy Rovaniemen lentokentän tuntumassa.
Hornetien lisäksi myös Suomen ilmavoimien käyttämissä Hawkeissa on Martin-Bakerin heittoistuimet.