LISSABON Ana Varela, 38, ei pysty pidättelemään haastattelussa kyyneleitään. Hänet heitetään pian kodistaan kadulle neljä lasta mukanaan, eikä heillä ole paikkaa, mihin mennä.
– Vuokrat ovat nousseet niin korkeiksi, ettei minulla ole varaa edes huoneeseen kimppakämpässä. Poikani sanovat, että he muuttavat kanssani vaikka autoon asumaan, hän sanoo itkien.
Asunnon omistavan kiinteistösijoitusyhtiön edustaja soittelee Varelalle uhkaavansävyisiä puheluita viikoittain ja käskee lähtemään.
Siivoojana työskentelevän Varelan reilun tuhannen euron nettopalkalla ei kuitenkaan elä Portugalin pääkaupungissa Lissabonissa, jossa asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin.
Ana Varela kertoo videolla lastensa suhtautumisesta lähestyvään häätöön:
ASUNTOKRIISIN TAUSTALLA ovat maahan muuttaneet hyvätuloiset ulkomaalaiset ja turismi. Asuntojen lyhytvuokrauksesta on tullut suosittu bisnes, ja Lissabonissa on kaupunginosia, joissa yli kahta kolmesta asunnosta vuokrataan turisteille.
Varela pelkää, että joutuu muuttamaan hökkelikylään kaupungin laidalle – niin kuin on käynyt tuhansille muille perheille.
Varela maksaa Lissabonin laidalla sijaitsevasta vuokrakolmiostaan reilun 170 euron kuukausivuokraa. Tämä oli tavallinen vuokra syrjäisellä Pontinhan alueella silloin kun Varela muutti asuntoon reilut kymmenen vuotta sitten.
Sen jälkeen asuntojen myyntihinnat ovat Portugalissa yli tuplaantuneet ja vuokratkin kallistuneet lähes puolella.
Asunnon omistanut kiinteistösijoitusyhtiö myi Varelan asunnon eteenpäin toiselle sijoitusyhtiölle. Asunto laitettiin myyntiin 157 000 eurolla, ja Varela sai häätökirjeen viime lokakuussa.
Hän on jäänyt neljän poikansa kanssa asuntoon, koska ei löydä uutta kotia. Varela työskentelee siivoojana lentokentällä ja tienaa nettona noin 1 100 euroa kuukaudessa. Hänellä on vakituinen työsopimus, mutta pankista ei heru lainaa pienituloiselle.
VARELA ON VAIN YKSI monista portugalilaisista, joita uhkaa kodittomuus. Asuntokriisin ovat aiheuttaneet maan poliittiset päätökset, kertoo reiluja asuntomarkkinoita tavoittelevan Vida Justa -järjestön tutkija Rita Silva.
Talouskriisissä riutunut Portugali alkoi houkutella vuonna 2008 maahan hyvätuloisia ulkomaalaisia erilaisin viisumi- ja verohelpotuksin.
Maa tarjosi kultaisia viisumeja eli oleskelulupia EU:n ulkopuolelta tuleville sillä ehdolla, että he ostivat maasta vähintään 250 000 euron arvoisen asunnon. Lisäksi maahan muuttaneille ulkomaalaisille tarjottiin verohelpotuksia.
– Vuokralaisten turvaa on samalla heikennetty ja häädöt ovat yhä yleisempiä, Silva sanoo.
Markkinoille on tullut kiinteistösijoittajia ja -yhtiöitä, jotka ovat ostaneet edullisia asuntoja, remontoineet ne ja alkaneet vuokrata niitä matkailijoille lyhytaikaisesti. Samalla turismi on lisääntynyt rajusti.
Lissabonissa tilanne on muita Euroopan turistikaupunkeja räikeämpi. Kun lyhytvuokrattavien asuntojen määrää vertaa kaupungin väkilukuun, Lissabonissa niitä on Barcelonaan verrattuna kuusi kertaa ja Lontooseen verrattuna 3,5 kertaa enemmän.
Seuraava kartta näyttää, kuinka suurta osaa Lissabonin keskustan asunnoista vuokrataan lyhytaikaisesti:
ASUNTOKUPLA AJAA matalapalkkaiset paikalliset kadulle. Portugalin työssäkäyvästä väestöstä kolme viidestä tienaa alle 1 000 euroa kuussa. Arviolta jo kolme tuhatta perhettä on joutunut muuttamaan Lissabonin liepeillä hökkelikyliin.
Epävirallisten asuinalueiden määrä on kasvanut alueella viime vuosina lähes kolmeenkymmeneen. Niihin on joutunut muuttamaan enenevissä määrin myös työssäkäyviä ihmisiä.
Kun Ana Varela muutti asuntoonsa kymmenen vuotta sitten, Lissabon oli kohtuuhintainen kaupunki.
Se oli sijalla 22, kun listattiin Euroopan kaupunkeja sen perusteella, kuinka paljon asuminen maksoi ja kuinka paljon paikalliset ihmiset keskimäärin tienasivat.
Tämänvuotisessa listauksessa Lissabon päätyi ykköseksi – Euroopan kalleimmaksi kaupungiksi. Taakse jäivät kalliista asuinkustannuksistaan tunnetut Lontoo ja Pariisi.
Mutta kenen syytä sitten on, että Lissabonista on tullut kaupunki, jossa siellä syntyneillä ihmisillä ei enää ole varaa asua?
Ana Varela empii. Hänen mukaansa syy ei ole vain yhden osapuolen kuten maahan muuttaneiden ulkomaalaisten, vaan kaikilla on vastuunsa tilanteesta.
Varela ihmettelee, miksei tarvitseville ihmisille ole tarjolla julkisia asuntoja. Hän kertoo hakeneensa kunnan asuntoa, mutta jääneensä listan sijalle 558.
– Moni muukin on samassa tilanteessa kuin minä. Minun tapaukseni on saanut julkisuutta, mutta moni joutuu kadulle kaikessa hiljaisuudessa.
PORTUGALIN HALLINTO on herännyt kahden viime vuoden aikana poliittisten päätösten vauhdittamaan asuntokriisiin.
Ulkomaalaisten verohelpotuksia on poistettu, viisumipolitiikkaa rajoitettu, eikä uusia lyhytvuokrauslupia useilla alueilla tällä hetkellä myönnetä.
Euroopan komissio ei pidä toimenpiteitä riittävinä, vaan vaati kesäkuussa Portugalilta lisätoimia asuntotilanteen helpottamiseksi.
Tämän tästä tuhannet lissabonilaiset marssivat kaduilla vaatimassa muutosta. Kaupungin seinät täyttyvät graffiteista, joissa expateja eli ulkomaalaisia pyydetään palamaan kotiin.
Yhä useampi maahan muuttanut hyvätuloinen ulkomaalainen myös kyseenalaistaa julkisesti, kannattaisiko Portugalista jo lähteä.
Ana Varelan näkökulmasta tämä kaikki on liian myöhäistä. Hänen epätoivoista tilannettaan eivät ole pystyneet ratkaisemaan edes sosiaalityöntekijät tai asuntoaktivisti, joka vei asian oikeuteen Euroopan unionin tasolle.
Syyskuun alussa perhe heitetään kadulle.
