Suomessa suhtauduttiin pitkään innostuneesti uusiin datakeskuksiin, jotka tuovat uusia työpaikkoja ja kunnille verotuloja. Viime kuukausina niihin on kuitenkin suhtauduttu pelokkaasti.
Kallistuuko sähkön hinta? Onko Tiktok turvallisuusuhka? Onko peltihalleissa muuta työtä kuin pölyjen pyyhintää?
Elisan toimitusjohtaja Topi Manner nostaa kuitenkin esiin näkökulman, jota ei ole juuri kuultu. Hän puhuu huoltovarmuudesta.
Mitä tekemistä Suomen huoltovarmuudella on datakeskusten kanssa?
– Kun Suomeen tulee isoja datakeskuksia, ne tarvitsevat erittäin tehokkaita tietoliikenneyhteyksiä, joilla ne yhdistetään muuhun maailmaan. Niissä yhteyksissä liikkuu datakeskusten data, mutta myös suomalaisten ihmisten ja yritysten data, Manner sanoo.
Uudet datakeskukset synnyttävät uusia yhteyksiä – ja parantavat suomalaisten tietoverkkojen varmuutta.
– Ja silloin ollaan vähemmän haavoittuvaisia esimerkiksi yksittäisen merikaapelin katkeamiselle.
Joulun aikaan Eagle S tuhosi ankkurillaan Elisan omistaman kaapeliyhteyden Suomen ja Viron välillä. Tuhotyö oli dramaattinen uutinen, mutta yhteydet Suomesta maailmalle toimivat kaapelin katkeamisesta huolimatta.
Tämän perusteella voi väittää, että dataverkot on Suomessa hyvin hoidettu. Ja niin Manner väittääkin.
– Mutta maailma on epävarma ja meidän on kyettävä jatkuvasti parantamaan huoltovarmuuttamme. Ja yksi tapa tehdä sitä on parantaa entistä enemmän maayhteyksiä, Manner sanoo.
Jatkossa Suomen ja Ruotsin välille tullaan todennäköisesti vetämään yhä enemmän maayhteyksiä. Taloudellista tukea tähän työhön saadaan Mannerin mukaan datakeskushankkeista, esimerkiksi Googlen suunnitelmista Kajaanissa ja Muhoksella.
– Pohjoiseen suunnitellut isot datakeskukset vaativat erittäin tehokkaita kaapeliyhteyksiä Suomesta maailmalle. Ja niihin liittyy yhtenä osana se, että yksityistä rahaa käytetään tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen pohjoisen kautta Suomesta maailmalle, Manner kuvaa.
– Se parantaa huoltovarmuutta.
Topi Manner on tehnyt suuren osan työuraansa Finnairin ja Elisan kaltaisissa huoltovarmuuskriittisissä yrityksissä. Tällä hetkellä hän vetää myös Huoltovarmuusneuvostoa, jonka jäsenet edustavat valtionhallintoa, yrityksiä ja muita yhteiskunnallisia toimijoita.
Ei ole yhdentekevää, millainen konesali Suomessa hyrrää.
Näitä datakeskuksia kannattaa tavoitella...
Manner jakaa konesalit hyödyllisiin ja vähemmän hyödyllisiin. Ensimmäiseen joukkoon hän nostaa konesalit, joitta hän kuvaa termillä ”globaali julkipilvi”.
Tämän alan suurimmat pelurit ovat Google, Microsoft ja Amazon Web Services. Niiden vuokraaman laskentatehon varaan tuhannet suomalaisyhtiöt rakentavat liiketoimintaansa. Jatkossa näiden jättiläisten merkitys vain kasvaa, kun konesaleista tarjoillaan tekoälyä.
– Kun isot datakeskukset tulevat Suomeen, se madaltaa kynnystä, että suomalaisyritykset voivat siirtää dataansa julkipilveen, Manner sanoo.
– Ja tekoälyn hyödyntämistä ei oikeastaan ole olemassa ilman, että data on skaalautuvassa julkipilvessä.
Kotimaisten yritysten on helpompi ottaa käyttöön tekoälyä, jos data pysyy kotimassa.
Toinen Suomen kannalta hyödyllinen datakeskuslaji on Mannerin mukaan tieteellinen laskentatehdas. Nämä eivät ole palvelukeskuksia vaan supertietokoneita, joiden valtavaa laskentatehoa voidaan hyödyntää sekä akateemisessa tutkimuksessa että yritysten tuotekehityksessä.
Suomessa ilmeisin esimerkki tällaisesta laskentatehtaasta on Kajaanissa hyrräävä maailman tehokkaimpiin kuuluva supertietokone Lumi.
– Sen kautta Suomeen on syntynyt menestystarinoita, kuten tekoäly-yhtiö Silo AI, joka hiljattain päätyi jättikaupalla yhdysvaltalaisen AMD:n omistukseen, Manner sanoo.
... näiden suhteen on syytä olla ”valikoiva”
Osa konesalihankkeista on kuitenkin sellaisia, joita pitäisi tarkastella kriittisemmin. Tällaisia ovat Mannerin mukaan ns. yhden käyttäjän konesalit.
Niistä ei Mannerin mukaan ole aina selkeästi nähtävissä, mitä lisäarvoa ne tuovat Suomen talouteen.
– Jos määrittäisin sen yhdellä sanalla, niin olisi syytä olla valikoiva, Manner sanoo.
– Silloin kannattaa katsoa, millaisen toimijan kanssa ollaan tekemisissä ja millaista jalostusarvoa hankkeen ympärille voi syntyä.
Eniten julkisuutta näistä käyttäjän konesaleista on saanut Tiktokin hanke Kouvolassa.
Lukumääräisesti suurin osa Suomesta kiinnostuneista datakeskushankkeista on Mannerin mukaan edellä kuvatun kaltaisia yhden käyttäjän datakeskuksia. Niiden suhteen olisi hyvä olla valikoiva.
– Jos katsotaan niitä lähestulkoon satoja datakeskushankkeita, mitä jollain tasolla Suomessa valmistellaan ainakin ajatuksen tasolla, kaikille ei ole sijaa majatalossa. Meidän sähkökapasiteettimme ei riitä siihen.
Professori: tällaisia ovat huonoimmat ja parhaat datakeskukset
Aalto yliopiston ja Oxfordin yliopiston internet-instituutin professori Vili Lehdonvirta jakaa Mannerin käsityksen. Suomen on kyettävä tekemään valintoja – elinkeinovapaudesta huolimatta.
– Suomessa ei ole tapana, että keskusjohtoisesti päätettäisiin, millainen toiminta on sallittua ja millainen ei. Siitä huolimatta kunnalliset päätöksentekijät joutuvat tekemään valintaa kaavoituksessa, ja valtio esimerkiksi veropolitiikassa, Lehdonvirta sanoo
– Niiden tueksi olisi hyvä olla jonkinlainen prioriteettijärjestys, millaista datakeskustoimintaa erityisesti halutaan.
Lehdonvirta järjestäisi konesalit seuraavien kriteerien perusteella:
- Ympäristövaikutukset: Paljonko datakeskus kuluttaa sähköä, jäähdytysvettä ja esimerkiksi maapinta-alaa? Voidaanko hukkalämpö hyödyntää?
- Suorat taloudelliset vaikutukset: Paljonko ne tuottavat työpaikkoja ja verotuloja?
- Epäsuorat yhteiskunnalliset vaikutukset: Millaista korkeamman lisäarvon toimintaa datakeskus mahdollistaa?
- Kansainväliset riippuvuudet: Lisääkö datakeskus muiden riippuvuutta Suomesta?
– Se on energiaintensiivistä eikä tue muuta taloudellista ja yhteiskunnallista toimintaa. Lisäksi sen jatkuvuus on aina riippuvaista kryptomarkkinoiden tilanteesta, hän sanoo.
Tärkeysasteikon yläpäässä taas ovat hankkeet, jotka mahdollistavat Suomessa korkean lisäarvon toimintaa, kuten peliteollisuutta, finanssipalveluita tai tekoälyn kehittämistä ja käyttämistä. Siinä on kyse kilpailukyvystä ja huoltovarmuudesta.
Erityistä huomiota Lehdonvirta kiinnittää neljänteen kriteeriin, eli kansainvälisiin keskinäisriippuvuuksiin. Jos muut maat säilyttävät Suomessa kriittisiä datavarantojaan ja palveluitaan, se lisää Suomen turvallisuutta.
– Silloin muut maat ovat entistä riippuvaisempia suomalaisesta infrastruktuurista ja sitä kautta Suomen valtiosta ja Suomen alueellisesta koskemattomuudesta.
Norja kieltämässä kryptolouhijat – Suomessa nimitettiin selvitysmies
Suomen olisi voitava valikoida parhaita datakeskushankkeita. Lehdonvirralla ei ole vastausta siihen, miten se käytännössä tehtäisiin. Tiktokin tapaus opetti, että kaavoituksesta päättävän kunnan halu voi poiketa esimerkiksi elinkeinoministerin toiveista.
Suomen naapurit ovat kuitenkin jo ottaneet käyttöön erilaisia tapoja houkutella – tai suitsia – datakeskuksia. Ruotsissa on voimassa sähköveron alennus, joka on suunnattu erityisesti suurille datakeskuksille. Suomi taas on parhaillaan luopumassa sähköveroalennuksesta, jossa ei ole ollut tämän kaltaista kokorajoitusta.
Norja puolestaan on uutistoimisto Reutersin mukaan ensi syksynä kieltämässä väliaikaisesti kryptolouhintaa tekevät uudet datakeskukset. Maan digitalisaatioministerin mukaan ne kuluttavat sähköä eivätkä tuota juuri työpaikkoja tai tuloja.
Tiistaina pääministeri Petteri Orpo nimitti juuri Veli-Matti Mattilan pohtimaan datakeskusten merkitystä Suomelle. Sattumalta Mattila on Elisan entinen toimitusjohtaja, eli Topi Mannerin edeltäjä.
