Rintamalla sotivien jaksamisesta yritettiin pitää hyvää huolta Suomessa viime sotien aikaan. Tätä varten puolustusvoimat kehitti annosjärjestelmän.
Laskennallinen sotamuona-annos määriteltiin divisioonan vahvuuden eli 15 000 miehen mukaan. Yksittäisen sotilaan päivänannoksen tuli vastata 4 150 kilokalorin energiatarpeeseen.
– Se on aika paljon. Esimerkiksi raskasta työtä tekevillä korttiannos oli kotirintamalla elintarvikkeiden säännöstelyn aikaan vähän yli 3 000 kilokaloria, museomestari Seppo Toivonen Lahden Sotilaslääketieteen museosta vertaa.
Nyt Sotilaslääketieteen museo Lahdessa esittelee suomalaissotilaiden päiväannokset ja annosjärjestelmän vuosina 1939–1945.
Rintamalle kuljetuista ruoka-aineista valmistettiin annokset kenttäkeittiössä.
Sotilaan muona-annos sisälsi muun muassa leipää, voita, sokeria, kahvia tai teetä, makkaraa tai lihasäilykkeitä ja naudanlihaa. Tuore liha tuli ruhoina, jotka leikattiin paikan päällä.
Soppatykillä valmistettu ruoka syötiin pakeista ja näkkileipä kulki tarvittaessa leipälaukussa.
Usein jouduttiin käyttämään vaihtoehtoisia elintarvikkeita. Esimerkiksi perunat voitiin korvata kaalilla, vihanneksilla tai herneillä. Vaihtoehtoja olivat myös makaronit tai ryynit.
Jokaisella vaihdannaisella oli tarkkaan laskettu paino- ja energia-arvo.
Rintamalle kuljetettava tavaramäärä oli valtava. Elintarvikkeet rahdattiin pääsääntöisesti hevosten vetämissä kuormissa. Mukana kulkivat lisäksi eläinten rehut.
Yhdessä divisioonassa oli yleensä 10 000–20 000 miestä.
– Yhden miehen päiväannoksen painoksi on laskettu reilut kaksi kiloa. 15 000 miehen määrän mukaan laskien siitä kertyy noin 32 tonnia, Toivonen toteaa.
Muona-annokseen kuului myös kolme tupakkaa päivässä. Pääsääntöisesti miehet saivat tupakkansa kerran viikossa askeissa. Sätkillä käytiin myös kauppaa.
– Tupakoimattomille saatettiin ehdottaa esimerkiksi vartiovuoron vaihtamista tupakkaan.
Ruokateema Päijät-Hämeen museoissa
Sotilaslääketieteen museo avattiin vuonna 1983. Perusnäyttelyt esittelevät Suomen viime sotien lääkintähuoltoa ja puolustusvoimien rauhanajan sotilasterveydenhuoltoa.
Hennalan museon näyttely on osa Päijät-Hämeen museoiden museoviikkoa, jonka yhteisenä nimittäjänä on tänä vuonna ruoka.
Museo on pyrkinyt resurssiensa puitteissa laajentamaan repertuaariaan muun muassa teemanäyttelyihin.
– Moni kuvittelee, että museossa on alakerrassa malliin kolme kenttäsairaalasänkyä, mutta hämmästyvät, kun meillä on paljon muutakin, Seppo Toivonen kertoo.
Keskeistä on kiinnittyminen puolustusvoimiin ja Lahden historiaan.
Sotilaslääketieteen museo ja muut kuusi erikoismuseota pääsivät keväällä sopimukseen Sotamuseon kanssa seuraavasta viisivuotiskaudesta.
Sotamuseon päällikkö Harri Huuskon mukaan sopimukset eivät sisällä merkittäviä muutoksia aiempaan. Ne on tarkoitus allekirjoittaa elo-syyskuun vaihteessa.
Yhteistyömuseoiden toimintamallit vaihtelevat. Säätiöpohjaisen Sotilaslääketieteen museon toimintaa pyörittävät vapaaehtoiset. Puolustusvoimat maksaa Toivosen mukaan Hennalan museorakennuksen kiinteät kustannukset.
– Pääsylipputuloilla olemme saaneet katettua päivittäiset menot, ja kun palkkamenot ovat olleet nolla euroa, se on mahdollistanut aukiolon kesällä.
Aiemmin Sotamuseon kanssa tehty sopimus on ollut kahdesta neljään vuotta kerralla, nyt pidempi sopimus luo puitteet toiminnalle vuoden 2030 loppuun saakka.
Tulevaisuutta lähivuosille turvaa myös eduskunnan joulukuussa museolle myöntämä 50 000 euron määräraha.
– Se käytetään tänä vuonna näyttelyiden kehittämiseen.
Rahalla voidaan hankkia myös uutta välineistöä. Tähän asti vapaaehtoiset ovat käyttäneet esimerkiksi omia tietokoneitaan museon tarpeisiin.