Moni asia Venla Harjun elämässä on toisin kuin 12 vuotta sitten Suomen edellisissä kotikisoissa Vuokatissa 2013. Yksi asia on kuitenkin ennallaan: Harju oli Suomen kärkisuunnistajia silloin ja sitä hän on myös nyt.
Hänellä on harvinainen mahdollisuus saavuttaa MM-mitali kaksissa eri kotikisoissa.
Vuokatin MM-kisojen aikaan parikymppinen Harju, tuolloin vielä Venla Niemi, ei uskonut edes pääsevänsä koko karkeloihin.
– Ajattelin, että olen liian nuori.
Tamperelainen suunnisti Vuokatissa sensaatiomaisesti kaksi mitalia: viestihopean sekä henkilökohtaisen pronssin sprintistä.
Vuonna 2016 Harju kertoi blogissaan palaneensa loppuun urheilijuuden vaatimusten alla.
Uupumusoireet olivat edenneet pahoiksi pian Vuokatin kisojen jälkeen.
– Sellainen ajattelu, että koko ajan vain yrittää tehdä kaikki pienet asiat paremmin ja paremmin ja jatkuva yrittäminen enemmän ja kovemmin ei välttämättä tee parempaa huippu-urheilijaa.
– Ei ainakaan tehnyt minusta.
Harju on valmistautunut Kuopiota varten jo useamman vuoden ajan. MM-kisoja varten juoksumääriä on kasvatettu portaittain ja palautumiseen on kiinnitetty enemmän huomiota usean talven ajan.
Kotikisoihin Harju pääseekin erinomaisessa kunnossa. Tästä kertoo Suomen mestaruus SM-keskimatkalla Outokummussa kesäkuun alussa sekä tasainen taisto maailmancupin kokonaiskilpailun viime vuoden voittajan Sveitsin Simona Aebersoldin kanssa.
Myös henkisesti hän kokee olevansa vahvoilla.
– Olen varmasti yksi niistä, joka on harjoitellut eniten vastaavan tyyppisissä maastoissa. Tampereella on samantyyppisiä maastoja kuin Kuopiossa ja samojen kartoittajien karttoja. Olen voinut jo vuosikymmenet harjoitella tätä kohti.
Monta vuotta Harju on tehnyt paljon muutakin. Hän on paitsi huippusuunnistaja myös äiti ja tutkija.
– Joku voisi varmaan ajatella, että kun on näin monta asiaa, niin tämä olisi kovaa suorittamista koko ajan, mutta koen pääseväni pujottelemaan näissä eri rooleissa hyvin ja ikään kuin olemaan lomalla niistä muista rooleista silloin, kun teen jotain toista.
Väitöskirjatutkija Harju
Huippu-urheilun rinnalla toiseksi työkseen Harju tekee Tampereen yliopistossa biolääketieteen tekniikan alan väitöskirjatutkimusta, jossa kehitetään menetelmiä hermosolujen tutkimiseen.
– Meidän tutkimuksessamme pääosassa ovat ihmisen kantasoluista erilaistetut solut ja meidän neuroryhmässämme tutkitaan hermosoluja. Väitöskirjani keskittyy aivohalvauksen mallintamiseen.
Huippu-urheilua ja väitöskirjatutkijan työtä Harju on rytmittänyt niin, että tiettyinä vuodenaikoina tutkimustyötä on ollut kalenterissa enemmän, toisinaan taas vähemmän. Harjun väitöskirja voi valmistua ensi vuonna, mutta varsinkaan kotikisoihin valmistautuessa sitä ei ole voinut edistää täydellä teholla.
Soluja kasvatetaan laboratoriossa kuukausikaupalla ja soluille on käytävä antamassa ravintoa tarvittaessa vaikka kesken joulunpyhien, sillä solut ovat arvokkaita, myös rahassa mitattuna.
Harjun sekä hänen kollegoidensa työn avulla voidaan osin korvata ja täydentää eläinkokeita ja saada tarkempaa ihmisten solukäyttäytymistä koskevaa tietoa.
Tutkimustietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi epilepsian ja Parkinsonin taudin hoitomenetelmien selvittämiseen.
Työ on monella tavalla inspiroivaa.
– Pääsen työssä kokeilemaan ja tutkimaan asioita, mitä kukaan muu ei ole juuri siten tutkinut.
Solututkimuksessa ja suunnistuksessa on Harjun mukaan paljon samaa.
– Keskittyminen hetkeen ja se, että pystyy uppoutumaan siihen, mitä tekee, on molemmissa tärkeää.
Sekä suunnistajan harjoitusohjelmassa että tutkijan laboratoriossa suunnitellaan tarkkaan, mitä tehdään. Kummassakaan kaikki ei mene aina suunnitelman mukaan. Silloin tarvitaan puhtaan älyn ja päättelyn lisäksi myös muuta.
– Vaikka suunnistus on nähty etunenässä insinöörilajina, niin mielestäni on vahvuus, jos pystyy tekemään vähän luovempiakin ratkaisuja sen mukaan, miltä kartta ja maasto näyttävät.
Perheen voima
Työn lisäksi merkittävä ero edellisten kotikisojen aikaan on, että Venla Harjulla on nyt oma perhe, johon kuuluvat myös hänen valmentajanaan toimiva puolisonsa Antti Harju sekä heidän 6-vuotias tyttärensä Hilla.
Tutkimusten ja kisamaastojen umpikujat on helppo unohtaa kotiin astuessa.
– Vaikka itsellä menisi kisa huonosti ja harmittaisi se kovastikin, niin lapsi haluaa vain halata ja hänelle on ihan sama, miten minulla se on mennyt.
– Sitten leikki jatkuu ja elämä jatkuu eikä tarvitse jäädä itsekään miettimään sitä, miten tuli niin huonosti juostua.
Moni voi ajatella äitiyden edustavan elämän pehmeää puolta ja huippu-urheilun taas kovempia arvoja. Harju näkee asian toisin.
– Urheilussa minulle on tärkeää, että kuuntelen, miltä kropassa tuntuu ja muokkaan harjoituksen kestoa sekä tehoa sen mukaan, mutta vanhemmuudessa pitää välillä olla jämäkkä, kestää vastustusta eikä antaa välttämättä periksi, vaikka tuntuukin huonolta.
Tasapainoilu työn, huippu-urheilun ja äitiyden kanssa onnistuu perheen tuella. Harju antaa kiitosta puolisolleen ja omalle äidilleen.
– Enhän minä yksin tätä pystyisi tekemään. Äitini on ollut paljon paljon meidän mukana leireillä ja kisoissa ja kotiarjessakin. Antti hoitaa suurimman osan meidän kaupassakäynnistä, ruoanlaitosta ja leikkimisestäkin.
Uran kruunu?
Harjun ura on ollut pitkä ja komea, mutta MM-kulta häneltä puuttuu. Kotikisat räjäyttävät suunnistuksen näkyvyyden, joten mikä olisikaan hienompaa kuin huipentaa ura kultaan kotikisoissa.
Mahdollisuuksia on. Hän kilpailee sekä keskimatkalla, pitkällä matkalla että viestikisassa.
Kokenut Harju varoo kuitenkin menemästä asioiden edelle.
– En ajattele kultamitalia, vaan lähden tekemään mahdollisimman nopeita, tarkkoja ja kovia suorituksia ja sitten vasta kisan jälkeen näkee, miten muilla on mennyt ja mihin oma suoritus riittää.
Olen voinut jo vuosikymmenet harjoitella tätä kohti.
Venla Harju
MM-kotikisoista ei myöskään ole tehty ennakkoon uran vedenjakajaa. Menestys tai sen puute ei Harjun mukaan ratkaise sitä, jatkuuko ura vai ei.
– Enemmän vaikuttaa, että tuntuuko minusta, että sopiiko arki ekaluokkalaisen ja väitöskirjan valmiiksi saattamisen kanssa vielä yhteen huippu-urheilun kanssa ja tuntuuko se innostavalta.