Giselle on yksi maailman esitetyimmistä baleteista. Se kertoo ikuisesta aiheesta, ongelmista parisuhdemarkkinoilla.
Kansallisbaletin tanssijat Heidi Salminen ja Thomas Brun tanssivat molemmat baletinjohtaja Javier Torresin uudessa Giselle-tulkinnassa. Salminen ja Brun ovat paitsi työtovereita, myös parisuhteessa.
Torres on päivittänyt Gisellen tarinan ja sijoittanut sen 1950-luvun Italiaan. Ensimmäinen näytös tuo mieleen West side story -musikaalin joukkokohtaukset. Tapahtumapaikka taas muistuttaa Elena Ferranten Napoli-kirjojen Italiaa.
Salmisella on Gisellessä kaksi roolia: hän esittää Mirthaa, tuonpuoleisen maailman kuningatarta, ja Batildea, nuorta naista, joka päätyy osaksi Gisellen tragediaa. Brunin roolihahmo Gennaro on osa iloista nuorisojoukkoa.
Uusi koreografia avaa Gisellen tarinan tavalla, joka koskettaa myös nykyajan nuoria. Se saa kysymään, voinko rakastaa ihmistä, joka ei ole samanlainen kuin minä? Entä miten väkivallan uhkaan pitää reagoida?
Ennemmin moderni kuin perinteinen
Heidi Salminen on vahvasti ajassa kiinni oleva ballerina. Hän on itsevarma ja sanavalmis, pikemminkin moderni kuin klassinen.
– Minulla on vahvat arvot, ja koetan pitää niistä kiinni myös työssäni tanssijana.
Se ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä baletin maailmassa tanssijoita koulutetaan ja kasvatetaan olemaan kurinalaisia ja seuraamaan ohjeita.
Ympäröivää maailmaa Salminen tarkastelee feminismin lävitse.
– Maailmahan pyörii valkoisten miesten luomien sääntöjen mukaan. Kun tämä on yhteiskunnan perusta, on selvää, että siihen täytyy suhtautua kriittisesti.
Paitsi feministi, Salminen on valmis puolustamaan oikeaksi kokemiaan asioita. Kun Kansallisooppera ja baletti osallistui haasteeseen, jossa luettiin Gazan lasten kirjoittamia kirjeitä, Salmista pyydettiin yhdeksi lukijaksi. Hänestä se oli hienointa, mitä hän tanssijana voi tehdä.
Keijut pudottavat siipensä
Alkuperäisessä Gisellen tarinassa maalaistyttö Giselle ja kreivi Alberto rakastuvat. Epäsäätyinen rakkaus johtaa tragediaan. Toisessa näytöksessä rakkaudessa pettyneet ja ennen avioitumistaan kuolleet naiset, eli wilit, kokoontuvat yhteen. Wilien kuningatar Mirtha haluaa kostaa Giselleä satuttaneille miehille.
Mirthan rooli on yksi klassikkobalettien tunnetuimpia ja halutuimpia tehtäviä.
– Perinteisesti Mirthalla ja wileillä on ollut selässään pienet keijusiivet. Tässä niitä ei nähdä, koska wilit ovat oikeasti kuolleita naisia, eivät mitään keijuja, sanoo Salminen.
Heidi Salminen ja Thomas Brun miettivät, mitä he ajattelevat Gisellen tarinasta.
– Mielestäni Giselle ei ole tässä mikään rakastunut pikkutyttö vaan voimaantunut nainen, jolla on jalat maassa, sanoo Salminen.
Brun muistuttaa, että suurten balettien, kuten Gisellen syntyaikaan 1800-luvulla avioliitto perustui usein sukujen väliselle taloudelliselle sopimukselle, ei kahden ihmisen rakkaudelle.
– Ehkä koreografit halusivat teostensa avulla tehdä asian näkyväksi ja kertoa, mitä he ajattelivat järjestetyistä avioliitoista. Taidetta on voitu käyttää tällä tavalla rauhanomaisesti osoittamaan, että on eri mieltä.
Voisiko Giselle olla siis kantaaottava baletti? Ainakin baletinjohtaja Torres on sanonut, että hänen Gisellensä toinen näytös on kunnianosoitus naisille, jotka ovat kuolleet parisuhdeväkivallan uhreina.
Karjalanpaistia ja munavoita
Giselle, kuten niin moni vanha balettiklassikko, käsittelee sopivan puolison löytämistä. Kansallisbaletissa moni tanssija on löytänyt itselleen kumppanin työtovereiden joukosta. Salmisen mielestä se on luonnollista.
– Harvassa työssä ollaan niin paljon fyysisessä kosketuksessa kuin baletissa. Tanssiessa hikoillaan yhdessä ja koetaan suuria tunteita yhdessä. On luonnollista, että ihmiset löytävät näin toisensa.
Heidin ja Ranskan Lyonista kotoisin olevan Thomas Brunin arki pyörii pitkälti tanssin ympärillä. Erityisesti ennen ensi-iltaa työ vie lähes kaiken energian. Silti muullekin tekemiselle löytyy aikaa.
Brunin intohimoja ovat kokkaaminen ja leipominen. Hän rentoutuu improvisoimalla uusia reseptejä. Ruokakokeilut ovat hänelle myös tapa toteuttaa taiteellisuutta ja vastuullisuutta. Arki-iltoina hän saattaa leipoa pellillisen leipiä.
Vaikka Ranska on kulinarismin maa, Brun on löytänyt suosikkinsa myös suomalaisesta keittiöstä:
– Ykkönen on karjalanpaisti. Pidin siitä heti, kun söin sitä ensimmäisen kerran Heidin kotona. Tykkään myös lohikeitosta ja munavoista.
– Eli kaikesta perinneruoasta, nauraa Salminen.
Kun baletista on pidempi vapaa ja sää sallii, Salminen ja Brun pakkaavat reput ja hyppäävät bussiin tai junaan. Telttailu lähiseudun kansallispuistoissa villakoira Billyn kanssa on heidän yhteinen harrastuksensa. Hämärässä teltassa ja lämpimässä makuupussissa saa sopivasti etäisyyttä baletin sifonkeihin ja tiaroihin.
Yhdessä eteenpäin
Kun tanssii ja elää yhdessä, työ ja arki liukuvat päällekkäin. Kuinka paljon Salminen ja Brun kommentoivat toistensa suorituksia?
– Olemme molemmat aika herkkiä, joten koetamme sanoa asioita toisillemme hyvässä hengessä. Mutta kyllä, jopa aamun balettitunneilla yritämme korjata ja auttaa toisiamme. Minusta me osaamme olla hyvin rehellisiä toisillemme, sanoo Salminen.
Kun tanssijoiden tekniset taidot ovat menneet eteenpäin, myös klassikkobalettien koreografiat voivat kehittyä. Uuteen Giselleen Javier Torres on tuonut lisää tanssia ja muokannut koreografiaa entistä haastavammaksi.
Vaikka teos on saanut uuden tulkinnan, on se silti tuttu ja rakastettu Giselle. Baletin toisessa näytöksessä nähdään edelleen valkoisiin harsoihin puetut, tuonpuoleisessa maailmassa tanssivat wilit.