Kymmenet tuhannet ukrainalaiset haluaisivat jäädä Suomeen, vaikka sota päättyisikin, selviää tuoreesta sisäministeriön teettämästä selvityksestä.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomeen on tullut yli 80 000 pakolaista hakemaan tilapäistä suojelua.
Heistä vajaa 50 000 on yhä Suomessa. Moni on palannut Ukrainaan, sillä he haluavat rakentaa maata uudestaan, kertoo Arseniy Svynarenko. Svynarenko työskentelee Nuorisotutkimusseurassa, ja hän on ollut tekemässä sisäministeriön selvitystä kolmena peräkkäisenä vuonna.
Keitä ovat ne ukrainalaiset, joita paluu kotimaahan ei houkuta?
Yksi heistä on 25-vuotias myyjänä Ukrainassa työskennellyt Kyrylo Ohurtsov. Hän pakeni Itä-Ukrainasta Harkovan alueelta kolme ja puoli vuotta sitten, eikä suunnitelmissa ole palata.
Ohurtsovin kotiovelta oli matkaa Venäjän rajalle puolitoista kilometriä.
Nyt hän on Helsingissä ja tekee merkonomiopintoja. Työn saanti näinä aikoina on vaikeaa kantasuomalaisillekin, mutta Kyrylo on toiveikas.
– Työnsaanti riippuu tietysti minusta. Koko ajan pitää parantaa kielitaitoa, koska työ riippuu kielitaidosta. Jos haluan työskennellä omalla alallani, niin kielitaitoni pitäisi olla erinomainen. Se on mielestäni velvollisuuteni, hän sanoo.
Paluu Ukrainaan houkuttaa vähemmän kuin koskaan
Kyrylo Ohurtsovin lisäksi moni muukin ukrainalainen on sopeutunut Suomeen, kun kielitaito on kehittynyt ja vastaanottokeskuksesta on päässyt kuntien palveluiden piiriin.
Se on yksi syy, miksi moni on suunnitellut nyt jäävänsä Suomeen Ukrainan paluun sijaan.
Sisäministeriö on teettänyt kolme kyselyä ukrainalaisille sodan alettua. Niissä kaikissa on kysytty muun muassa sitä, millaisia ajatuksia heillä on paluusta kotimaahansa.
Tämän vuoden lokakuussa julkaistu kolmas selvitys kertoo, että 66 prosenttia vastaajista ei aio palata Ukrainaan. Heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen luku oli pienempi, 27 prosenttia. Vuonna 2023 karvan verran päälle 50 prosenttia oli aikeissa jäädä Suomeen.
Määrä on kasvanut kolmessa vuodessa huomattavasti.
Miksi paluu ei kiinnosta?
Yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista ukrainalaisista on paennut sodan keskeltä, rintama-alueelta itä-Ukrainasta, Svynarenko aloittaa.
– Monet tulivat Venäjän miehittämältä alueelta, jotka ovat todella vaarallisia ukrainalaisille. Vaara on osa arkipäiväistä elämää, hän sanoo.
Paluun olosuhteet olisivat todella huonot, Svynarenko jatkaa.
– Se, että alueella ei enää sodita, ei riitä syyksi palata. Rintama-alueet on täysin tuhottu sodan aikana. Sodan jälki on niin hirvittävää, että monilla ei ole enää paikkaa mihin palata.
Ukrainalaisten tilapäinen suojelu Suomessa ja EU:ssa päättyy nykyisen sopimuksen mukaan 4.3.2027. Tilapäisen suojelun turvin Suomeen tulleet ukrainalaiset ovat voineet ja voivat yhä opiskella ja tehdä töitä.
Kun tilapäisen suojelun status päättyy, ukrainalaisilla pitää olla opiskelu- tai työpaikka tai perhe, jonka perusteella he voivat jäädä Suomeen oleskeluluvalla. Muussa tapauksessa ukrainalaisten tulee palata Ukrainaan.
Sisäministeriön mukaan tilapäistä suojelua jatketaan kuitenkin niin pitkäksi aikaa kuin on tarve, eli mahdollisesti vielä maaliskuun 2027 jälkeen. Tähän Suomi ja muut EU-maat ovat sitoutuneet. Virallista päätöstä asiasta ei vielä ole, sillä se riippuu Ukrainan tilanteen kehityksestä.
Nuoremmat haluavat palata Ukrainaan ja olla hyödyksi kotimaalleen
Nuoremmille, englannin hallitseville ukrainalaisille, Suomi tuntuu varsin hyvältä maalta.
Vapaaehtoistyötä opiskeluiden ohella tekevä Roman Lysenko kuulee silti kotimaan kutsun.
– Haluan kovasti palata kotiin ja auttaa Ukrainaa. Opiskelen hallintoa, joten toivottavasti pääsen palaamaan ja auttamaan kotona.
Vapaaehtoistyöntekijä Kateryna Chechkina aikoo viettää Suomessa vuoden ukrainalaisia auttaen. Paluu on itsestäänselvyys.
– Valmistuin maisteriksi kolme kuukautta sitten yliopistostani Ukrainassa. Haluan jatkaa lakiuraani ja työskennellä Ukrainassa.
Heille, ketkä haluavat jäädä Suomeen, haasteena on kielitaidon lisäksi Suomen matala työllisyysaste. Myös kielitaidon puute on ongelmana.
Ravitsemustieteilijä Dina Fedorova toi tyttärensä turvaan sodalta heti keväällä 2022. Nyt tytär käy lukiota Kiovassa ja äiti jatkaa tutkijan uraansa Suomessa. Hän tapaa työssään paljon ukrainalaisia lapsiperheitä, jotka arvostavat Suomen turvallisuutta.
– Sodan jaloista tänne tulleet lapset kärsivät pelosta ja masennuksesta. Pelkkä lentokoneen ääni saa heidät maastoutumaan ja peittämään päänsä. Parissa kolmessa vuodessa he kuitenkin rentoutuvat ja rauhoittuvat. Suomessa lapset ja heidän perheensä tuntevat olevansa turvassa.
Joillekin äideille ongelmaksi on muodostunut esimerkiksi se, miten saada viranomaisapua, kun suomen tai englannin kielen taitoa ei ole, Fedorova sanoo.
Sisäministeriön selvityksen mukaan noin 38 prosenttia ukrainalaisista kokee, että heidän kielitaitonsa riittää suomen kielellä työskentelyyn tai opiskeluun. Jos kielitaitoa ei ole, myös viranomaisten kanssa toiminen on vaikeaa.
Fedorovan kanssa saman huomion kielitaidosta allekirjoittaa Nuorisotutkimusseuran Svynarenko.
– Moni ukrainalainen tuli tänne pienten lasten kanssa. Äidit ovat yksin hoitaneet pieniä lapsia, minkä takia kielen oppiminen ja työpaikan löytyminen on hidastunut, hän sanoo.