Eräänä iltana sijaisperheen äidillä oli riitaa perheeseen sijoitetun teini-ikäisen lapsen kanssa. Riidan jälkeen lapsi laittoi sosiaalityöntekijälle tekstiviestin, kertoi vaikeista olosuhteista kotona ja pyysi tilapäistä siirtoa toisaalle.
Sosiaalityöntekijä ehdotti lapselle pysyvää siirtoa eikä kysynyt asiasta mitään perheen vanhemmilta.
Lapsi ja hänen sisaruksensa olivat asuneet kyseisessä sijaisperheessä lähes koko ikänsä, reilusti yli kymmenen vuotta.
Pari päivää myöhemmin sosiaalityöntekijä ilmoitti perheen isälle puhelimessa, että lapset on päätetty siirtää pysyvästi toisaalle. Siirto tapahtuisi heti seuraavana päivänä – siis vain päivän varoitusajalla.
– Muistan, kun laitoin lapsille viimeistä kertaa ruokaa. Olin niin sekaisin, että poltin kaksi kattilaa pohjaan. En voinut uskoa, että meidät petetään tällä tavalla. Meidän perheen elämä tuhotaan näin yhtäkkiä ja mielivaltaisesti, enkä voi tehdä mitään.
Näin kertoo sijaisperheen äiti, jota kutsumme jutussa Anna Miettiseksi. Perheen isää kutsumme Mikko Miettiseksi. Sijaisvanhemmat esiintyvät keksityillä nimillä lasten yksityisyyden suojelemiseksi ja aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Vanhempien henkilöllisyys on Ylen tiedossa, ja Yle on myös nähnyt tapaukseen liittyviä asiakirjoja, kuten hallinto-oikeuden dokumentteja.
Tässä jutussa kerromme, miten jyrkkiä päätöksiä lastensuojelun perhehoidon kulisseissa tehdään, ja miten sijaisvanhemmat kokevat jäävänsä järjestelmän jalkoihin.
Muillakin sijaisvanhemmilla samankaltaisia kokemuksia
Lastensuojelun sijaishuoltopaikkojen kiireellisten muutosten määrästä ei ole olemassa kansallista tilastotietoa.
Aluehallintovirastot saavat vuosittain yksittäisiä kanteluita, jotka liittyvät kiireellisiin sijaishuoltopaikan muutoksiin. Kanteluiden syynä on usein perhehoitajan kuulematta jättäminen.
Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Anu Lehtosaaren mukaan Miettisten tilanteessa ei ole kyse yksittäistapauksesta.
Liitto saa säännöllisesti yhteydenottoja sijaisperheiltä, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa ja pohtivat omaa oikeusturvaansa.
– Perhehoitajat kertovat, että haastavat tilanteet on usein ratkaistu siirtämällä lapsi nopeasti seuraavaan perheeseen tai laitoshoitoon ilman, että tilanteen äärelle on pysähdytty tai perhehoitoon on tarjottu tukea tilanteen ratkaisemiseksi, Lehtosaari kertoo.
Lähtökohtaisesti sijaisvanhempaa eli perhehoitajaa tulisi aina kuulla sijaishuoltopaikan muutoksissa. Jos lapsi ei ole välittömässä vaarassa, tilannetta on pysähdyttävä tarkastelemaan rauhassa.
Sillä, että kaikkien osapuolien kanssa keskustellaan asianmukaisesti, on iso merkitys, vaikka lopputulos ei olisikaan kaikille mieluinen, Lehtosaari painottaa.
– Jos ihmiset kokevat olevansa osallisia prosessissa ja saavat kertoa näkemyksensä, se tuo turvan tunnetta ja traumatisoi vähemmän. Jos emme onnistu näissä vaikeissa tilanteissa, silloinhan järjestelmä tuottaa vain lisää traumoja lapsille, joilla on jo ennestään traumaattisia kokemuksia.
Anna Miettinen kokee, että prosessin hoitaminen äkillisesti teki paljon tuhoa myös heidän ja lasten väliseen suhteeseen.
Lapset vietiin koulupäivän aikana
Yle on kuullut samankaltaisista kiireellisistä tai epäoikeudenmukaisilta tuntuvista päätöksistä muiltakin perhehoitajilta.
Yhdeltä sijaisperheeltä vietiin sijoitetut lapset koulupäivän aikana. Asia selvisi vanhemmille vasta, kun iltapäiväkerhosta soitettiin ja kysyttiin lasten perään.
Hieman sen jälkeen sosiaalihuollosta tuli viesti, jolla ilmoitettiin sijaishuoltopaikan muutoksesta. Toisin sanoen sijaisvanhempien ja sijoitettujen lasten suhde lopetettiin yhdellä tekstiviestillä.
Yle on nähnyt viestin ja sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen.
Päätös sijaishuollon muutoksesta oli tehty kiireellisesti vedoten sijoituslasten turvallisuuteen. Kukaan lastensuojelussa ei kuitenkaan ilmaissut huolta perheen biologisten lasten turvallisuudesta.
Hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja palautti sen uudelleen valmisteluun.
Anu Lehtosaaren tiedossa on tapauksia, joissa hallinto-oikeus on päättänyt palauttaa lapset takaisin sijaisperheeseen oikeusprosessin jälkeen.
– Mitä kaikkea siinä on ehtinyt tapahtua vajaan vuoden aikana ja millaisia turvattomuuden tunteita lapselle on tullut. Se on hankala tilanne sekä lapselle että perhehoitajalle ja vaatii vahvaa tukea sijaisperheeseen.
Päätös pysyi ennallaan virheistä huolimatta
Miettiset valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Videolla Miettiset kertovat, miksi he halusivat viedä asian oikeuteen:
Monta kuukautta myöhemmin hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että sosiaalityöntekijä oli menetellyt asian selvittämisen ja asianosaisten kuulemisen osalta virheellisesti.
Sijaisvanhempien kuulematta jättämiselle ei ollut oikeuden mukaan perustetta. Päätöstä ei siis olisi tarvinnut tehdä kiireellisenä.
Miettiset ovat varmoja, että asia olisi päättynyt toisin, jos heitä olisi kuultu asianmukaisesti ja perheen kanssa työskennelleiden asiantuntijoiden näkemyksiä olisi kysytty ennen päätöksen tekemistä.
Oikeuden päätöksestä selviää, että vain muutama kuukausi ennen lasten siirtoa, sosiaalihuolto oli arvioinut sijaishuollon tavoitteiden täyttyvän Miettisten perheessä.
Päätöksessä todetaan myös, että Miettisten ja lasten välille oli pitkän sijaishuollon aikana syntynyt vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen verrattavissa oleva kiintymyssuhde.
– Lapset menettivät ainoan kotinsa, mikä heillä on koskaan ollut. Heidät vietiin päivän varoitusajalla ilman, että asiaa valmisteltiin lain mukaan. Sijoitetut lapset, jotka ovat muutenkin kokeneet kovia, ansaitsisivat parempaa, Anna Miettinen huomauttaa.
Hallinto-oikeus ei menettelyvirheistä huolimatta kumonnut päätöstä.
Oikeus katsoi, että Miettiset tulivat kuulluksi oikeudessa, vaikkakin jälkikäteen. Oikeus ei halunnut pitkittää asian käsittelyä palauttamalla sitä uudelleen viranomaisen käsiteltäväksi.
Oikeuden mukaan sosiaalityöntekijä on voinut ajatella sijaishuoltopaikan muutoksen olevan lapsen edun mukaista, sillä perheessä oli ollut vuorovaikutuksellisia ongelmia pidemmän aikaa.
Mikko Miettisen mukaan päätös on käsittämätön.
– Missä se oikeus nyt toteutuu? On tehty virheitä, mutta siitä ei seuraa mitään korjaavia liikkeitä. Miten näin voi olla? Sitä on vaikea suomalaisena oikeusvaltiossa ymmärtää.
Äkillisiä muutoksia pitäisi välttää
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää lastensuojelun käsikirjaa.
Kehittämispäällikkö Johanna Hedman on luvannut kommentoida asiaa lastensuojelun näkökulmasta yleisellä tasolla. Hän ei ota kantaa tämän jutun tapauksiin.
Hedmanin mukaan kiireellisissä sijaishuoltopaikan muutoksissa on taustalla yleensä jokin hyvin vahva lapsen etuun liittyvä syy.
Sellaisia voivat olla esimerkiksi epäily lapsen kaltoinkohtelusta, perhehoitajan uupuminen tai se, ettei lapsen tarpeisiin voida vastata kyseisessä sijaishuoltopaikassa.
– Jos lapsi on itse yhteydessä sosiaalityöntekijään, täytyy reagoida nopeasti ja kuulla lasta. Sitä ei voida ohittaa. Se, mihin se johtaa, on aina mietittävä jokaisen lapsen kohdalla yksilöllisesti, Hedman sanoo.
Hedmanin mukaan lastensuojelussa voi myös tapahtua virheitä.
– Äkilliset muutokset ja isot vaihtelut lapsen elämässä harvemmin ovat ihan täysin toivottuja, vaikka olisivatkin lapsen edun mukaisia. Lastensuojelulakikin lähtee ajatuksesta, että ei tieten tahtoen pyritä muutoksia tekemään.
Perhehoitajat kokevat vähättelyä
Perhehoitoliitto julkaisi marraskuussa kyselyn, jossa selvitettiin perhehoitajien kokemuksia haastavista kasvatustilanteista.
Kyselyn vastauksista käy ilmi, että monet perhehoitajat kokevat jäävänsä yksin ja yhteistyötä viranomaisten kanssa pidetään vaikeana, Anu Lehtosaari kertoo.
– Perhehoitajat kokivat vähättelyä, kun he toivat ongelmia esiin. He kokivat, että heitä ei uskottu tai heidän katsottiin liioittelevan asioita. Perhehoitajien mukaan heidän asiantuntemusta, arjen tietoutta tai kasvatusosaamista ei tunnistettu.
Suomessa toimii viitisen tuhatta perhehoitajaa. Kyselyssä kokemuksistaan kertoi hieman alle sata perhehoitajaa.
Monet perhehoitajat kohtasivat arjessaan myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Perhehoitajat kokivat, etteivät he voineet puuttua lapsen käyttäytymiseen riittävästi, koska lainsäädäntö ei mahdollista samankaltaisia rajoitustoimia kuin laitoshoidossa.
Monet kyselyyn vastanneet perhehoitajat kokivat saavansa liian vähän apua ja tukea arkeensa. Varsinkin ennakoiva tuki oli vähäistä. Omaa sosiaalityöntekijää ei aina saatu akuuteissa tilanteissa kiinni.
Sijaisvanhemmat jäivät tyhjän päälle
Miettisillä oli ollut viimeisen parin vuoden ajan erilaisia vaikeuksia teini-ikäistyvien sijoituslastensa kanssa. He olivat pyytäneet tilanteeseen apua, esimerkiksi perheterapiaa, mutta eivät olleet sitä saaneet.
– Jos me olisimme biologinen perhe tai adoptioperhe, olisimme saaneet perheenä apua. Meitä ei kohdeltu perheenä tässä systeemissä. Emme me ole vain laitos, jossa lapset ovat syömässä ja nukkumassa, Anna Miettinen toteaa.
Mikko Miettinen kokee sijaisvanhempien olevan täysin omillaan.
– Perhe elää joka päivä 24 tuntia perheen elämää. Sosiaalityöntekijä käväisee palaverissa perheen kanssa kerran kaksi vuodessa ja postissa tulee pöytäkirja. Ja kuitenkin sosiaalitoimi voi päättää näinkin hurjalla tavalla lasten elämästä.
Miettiset haluaisivat selityksen sille, miten näin saattoi käydä ja voiko näin käydä muillekin perheille. He kokevat, että asia on edelleen kesken ja heidän huolensa lapsista jatkuu.
– Karuimmillaan voisi olla, että lapsi on kuollut ja me emme tietäisi siitä mitään. Ei kukaan viranomainen ilmoittaisi meille siitä, jos olisi sattunut jotain. Kun eihän se meille kuulu millään tavalla, Anna Miettinen sanoo ääni murtuen.
Juttua varten on haastateltu myös sosiaalityön väitöskirjatutkija Susanna Riekkoniemeä, Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun sijaishuollon vastuualuejohtaja Hanna Harju-Virtasta, STM:n neuvotteleva virkamies Susanna Hoikkalaa sekä Valviran ylitarkastaja Taija Jokimaa-Frustia.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.