Suomi on ehkä mielikuvissa pimeä maa. Valottomia kyläteitä ja syrjäseutuja on maasta suurin osa. Kun on pimeää, niin on todella pimeää.
Mutta mielikuva pimeästä maasta ei oikeastaan pidä paikkaansa – Suomi on itse asiassa Euroopan parhaiten valaistuja paikkoja.
– Me ollaan yksinkertaisesti kehittynyt ja vauras maa. Täällä on hyvin toimiva infrastruktuuri. Kun ihminen rakentaa jotain, hän haluaa käyttää sitä myös hämärällä ja pimeällä, selittää asiaa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtava tutkija Jari Lyytimäki.
Valaistun alan laajuus ja kirkkaus kasvaa globaalisti yli kaksi prosenttia joka vuosi. Lyytimäen mukaan Suomen öisestä maa-alasta vain kolme prosenttia on pimeän taivaan alla.
Valaistus sinänsä ei ole paha asia: se mahdollistaa toimimisen pimeissä oloissa ja tuo turvallisuutta.
– Ongelma tulee siitä, jos valaistusta on turhan paljon, eikä se palvele tarkoitustaan, Lyytimäki sanoo.
Valosaasteesta puhutaan silloin, kun valo on tarpeetonta tai liian voimakasta yöllistä keinovaloa, se suuntautuu väärään kohteeseen väärään aikaan, ja se koetaan haitalliseksi.
Valosaaste tuo monenlaisia terveyshaittoja: univaikeuksia, stressiä, silmävammoja ja ylipainoa, myös syöpäriski ja stressi kasvavat.
Valon ja pimeän luonnollisen rytmin häiritseminen keinovaloilla sotkee myös luonnonvaraisten eliöiden toimintoja. Siitä kärsivät etenkin yöaktiiviset eläimet.
Valo sekoittaa muun muassa hyönteisten pölytystä, häiritsee lintujen navigointia ja heikentää yleisesti ekosysteemejä.
Haitat kaikkien havaittavissa
Valosaasteesta puhutaan melko vähän, vaikka se on moniin muihin ympäristöongelmiin verrattuna paljon helpommin havaittavissa ilman monimutkaisia teknisiä laitteita.
– Valon lisääntymistä ei osata pitää vakavana ongelmana. Kuvitellaan, että sitä ei ole mitään haittoja, vaan pikemminkin hyötyjä ihmiselle, toteaa Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta.
Hänen mukaansa luontohaittoja ei tunnisteta, vaikka kyse on merkittävästä muutoksesta ympäristön perusominaisuuksissa.
– Jos meiltä häviää pimeän ja valoisan ajan vuorottelu, kyseessä on ihan perustavanlaatuinen ympäristömuutos.
Ratkaisut yksinkertaisia
Tietoisuus valosaasteesta ja sen vaikutuksista on kuitenkin kasvussa.
Esimerkiksi Jyväskylä pyrkii profiloitumaan valon kaupunkina, mutta valosaastetta minimoiden, ja Vaasassa kaupungin rakennusjärjestyksessä on linjattu, ettei valaisinlaite saa aiheuttaa häikäisyä tai syttyä ja sammua toistuvasti pimeällä.
Monissa kaupungeissa on vähennetty katuvalaistusta sinä aikana, kun liikkujia on vähän. Usein toimenpiteiden syynä ovat säästöt, mutta samalla vältetään valosaastetta.
Hyvä asia on se, että valo ei varastoidu ympäristöön.
johtava tutkija Jari Lyytimäki, Syke
Valosaasteen vähentäminen on itse asiassa melko helppoa, eikä alan tutkijakaan vaivu ongelman edessä epätoivoon.
– Hyvä asia on se, että valo ei varastoidu ympäristöön. Eli kun me sammutetaan turhat valot ja vähennetään tarpeetonta valon käyttöä, ongelmasta päästään hyvinkin nopeasti eroon, Lamminmäki lohduttaa.
Avuksi on tullut myös valaistustekniikka ajastuksineen, tunnistimineen ja valon sävyineen. Sen lisäksi tarvitaan tahtoa, suunnitelmia ja niiden toteutuksia.
– Perussäännön tulisi olla, että valaistaan vain silloin, kun joku hyötyy valaistuksesta. Siinä, missä on valokatkaisija, on myös ratkaisu, Lamminmäki tiivistää.
Kansainvälisen pimeän taivaan järjestön IDAn (International Dark-sky Association) tavoitteena on vähentää valosaastetta ja säilyttää valottomia paikkoja. Sen tekemään maailmankarttaan on kerätty tiedot 22 maassa olevista kohteista, jotka on suojeltu valosaasteelta.
Suomen kartassa ei kuitenkaan näy valosaasteettomia kohtia. Sellaisia varmasti yhä olisi, mutta jostain syystä esimerkiksi matkailuyritykset eivät ole hyödyntäneet pimeäjärjestön statusta.
Lähin valoton piste on Pohjois-Norjassa, aivan Venäjän ja Suomen rajojen tuntumassa, Övre Pasvikin luonnonpuistossa.