Tomi Kontio iloitsee, että Koira nimeltään Kissa -sarjan päätösosa sai Finlandia-palkinnon.
– Tämä palkinto kruunaa sarjan, josta on ilmestynyt aiemmin viisi osaa.
Aiemmat osat ovat kuvakirjoja, joissa on Elina Warstan kuvitus. Voittoisa päätösosa eroaa aiemmista kirjoista, sillä se on pienoisromaani. Kuvakirjoista tutut hahmot esiintyvät Warstan piirroksissa, mutta niitä on vain muutamia.
Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän (Teos) kertoo luopumisesta ja surusta. Se on silti lohdullinen ja kuvaa ystävyyden ja rakkauden voimaa.
Kestävyysjuoksija Mustafe Muuse perusteli valintaansa näin:
”Tämä teos on mestarinäyte siitä, miten suurista ja vaikeista asioista voidaan puhua lempeästi. Kirjailija kuvaa, kuinka erilaisuus ei ole este yhteydelle, vaan sen rikkaus. Tämä on kirja, jonka toivoisin jokaisen vanhemman lukevan lapselleen, nuorten löytävän omaksi tarinakaverikseen, ja jonka äärelle myös aikuisten olisi hyvä pysähtyä. Sillä me kaikki tarvitsemme lohtua ja ymmärrystä.”
Puliukon kuvaaminen aiheutti paheksuntaa
Tomi Kontio on voittanut Finlandian aiemminkin, mutta siitä on vierähtänyt aikaa 25 vuotta. Silloin voitto tuli nuortenromaanilla Keväällä isä sai siivet (2000, Tammi).
Parhaiten runoilijana tunnetun Kontion tuotanto on laaja. Hän aloitti uransa 1990-luvun alkupuolella, ja vuosikymmenten aikana erilaisia teoksia on kertynyt kolmisenkymmentä.
Koira nimeltään Kissa -sarja sai alkunsa kymmenen vuotta sitten, jolloin ensimmäinen osa ilmestyi. Teos sai hyvän vastaanoton, ja se oli ehdolla jopa Pohjoismaiden neuvoston palkinnon saajaksi.
Kirjasarjan päähenkilö on siis koira, jonka nimi on Kissa. Tarinan edetessä kuvioihin tassuttelee kissa, jonka nimi on tietenkin Koira.
Kirjasarja sai osakseen alusta alkaen myös paheksuntaa. Kaikki vanhemmat eivät sulattaneet sitä, että lastenkirjassa kuvataan laitapuolen kulkijaa, asunnotonta puliukkoa nimeltään Näätä.
– Olin hieman hämmentynyt palautteesta, sillä hahmo edustaa kirjassa kaikkea kaunista ja hyvää. Hän suo rakkautta ja ystävyyttä jokaiselle olennolle.
Niinpä Kontio päätti heti ensimmäisen kirjan jälkeen, että hahmon on kuoltava. Jo silloin syntyi ensimmäinen aihio kirjalle, joka voitti nyt Finlandia-palkinnon.
Puliukon, kuten kirjassa kuvaillaan Näätää, poistaminen ei kuitenkaan onnistunut noin vain. Se vaati pohjustusta.
Usean kuvakirjan jälkeen pohja oli rakennettu, ja Kontio saattoi aloittaa viimeisen osan, pienoisromaanin kirjoittamisen.
Yhteistyö kuvittaja Elina Warstan kanssa oli sujunut hienosti, mutta viimeistä tarinaa olisi ollut hankala sovittaa kuvakirjan muotoon. Siitä olisi tullut kuvien ja tekstin kanssa tiiliskivi.
Kuolema ja suru ovat osa lastenkin elämää
Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän -kirjaa on vaikea lukea kuivin silmin. Kontio kuvaa kauniisti ja runollisesti surun tunnetta ja luopumista. Tarina ei kuitenkaan ole lohduton, vaan toiveikas ja lämmin. Ennen kaikkea kirja näyttää, mitä on myötätunto.
Kontion mielestä lapsille voi kertoa tarinan keinoin vaikeista asioista ja tunteista. Hän muistaa itse pohtineensa paljon kuolemaa ollessaan lapsi. Kontion lempikirja oli tietenkin Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli.
– Kuolema ja suru ovat läsnä elämässä alusta lähtien tavalla tai toisella. Muistan hyvin, kun hautasimme kaksoisveljeni kanssa ikkunaan lentäneitä lintuja. Se oli surullista, ja siinä oli aika neuvoton.
Mikään ei ole juuri muuttunut Kontion mukaan. Vaikka hänellä on ikää pian 60 vuotta, kuoleman edessä olo on yhä yhtä epävarma kuin lapsena.
– Lapsena ajattelin, että sitten kun olen vanha ja viisas, tämä asia on jotenkin ratkaistavissa. Mutta ei se ole.
30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon voittaminen merkitsee Kontiolle paljon.
– Köyhälle runoilijalle tämä on taloudellisesti suuri asia.
Seuraavaksi Kontio aikoo kirjoittaa jälleen runoutta. Viime vuosina Lapin vaellukset ja luonto ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Edellinen runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan (2023, Teos) syntyi Helsingissä. Nyt Kontio haluaa kokeilla, pystyykö luonnon ja läsnäolon voiman välittämään kirjoittamalla hetkessä, paikan päällä.
– Sitä voisi nimittää fyysiseksi runoudeksi. Suuntaan siis kynän ja paperin kanssa luontoon.