Yhdellä viikonlopulla marraskuussa oli HIFK:n käsillä olevaan nosteeseen suuri merkitys. Joukkue hävisi tuolloin Hämeenlinnassa HPK:n vieraana 0–4 ja heti seuraavana päivänä KooKoon vieraana 1–8. Tämä oli liikaa kapteenistolle, joka vielä paranteli vammojaan sairastuvalla.
HIFK:n kapteenistoon kuuluvat Iiro Pakarinen, Ilari Melart ja Jori Lehterä.
– Kapteenisto piti palaverin nimenomaan siitä, mitä merkitsee vetää tämä pelipaita päälle joka päivä. Siitä, mikä on HIFK-paidan arvo. He eivät puhuneet siitä, miten meidän pitää pelata tai mitä tehdä kiekon kanssa, Olli Jokinen kertaa käännekohtaa Tampereella lauantain Ilves-ottelun alla.
Palaveria seuranneesta kuudesta ottelusta HIFK voitti viisi. Jalkoihin jäivät Lukko, Ässät, Kärpät, Tappara ja niin edelleen.
Veto ei jäänyt yksittäiseksi sykäykseksi. Joulukuun alun jälkeen HIFK on voittanut kymmenestä pelistä seitsemän. Ottelukohtainen pistekeskiarvo (2,3) on koko sarjan kolmanneksi korkein. Edelle menevät vain Lukko ja Ilves, jonka senkin HIFK kaatoi kotijäällään perjantaina.
HIFK syys- ja tammikuussa ovat kuin kaksi eri joukkuetta – osin toki loukkaantumisten vuoksikin. Ennen muuta kehonkieleltään ja sitoutumiseltaan. Ajoittain täysin holtiton ja haluton kaartelu on muuttunut yhtenäiseksi tekemiseksi äärimmäisellä sitoutumisella.
Kun HIFK syys-marraskuulla antoi vastustajille 3,4 maalia ottelua kohden, edellisen kymmenen ottelun osalta lukema on 2,3.
– Se, mistä kapteeniston palaverissa puhuttiin, on näkynyt. Puhumme koko sielun ja kehon heittämisestä pelille. Me arvotamme peli- ja harjoitustapahtumaa aika korkealle. Juuri sillä hetkellä, kun kypäränremmi on kiinni, se on tärkeintä. Siitä on tullut meidän pelaajille arvo ja se on kiva nähdä, Jokinen kiittelee.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Viimeisin esimerkki tästä nähtiin perjantaina, kun HIFK puolusti kolmannessa erässä maalin johtoaan kovaa Ilvestä vastaan.
– Jos kenttäpelaajat ottavat pelissä kiekon kroppaan kaksikymmentä kertaa, mitä meillä nyt on jatkuvasti ollut, niin kyllä se vain auttaa. Tässä on saatu oman maalin varjelemista ja puolustusalueen puolustuspeliä vietyä eteenpäin. Isoin homma on silti ollut alivoimapelin kuntoon saaminen. Se on ollut liigan kärkipäätä kymmenen viimeistä peliä.
Yksi osoitus HIFK:n kasvutarinasta ja luonteenlaadusta vaikeuksien jälkeen nähtiin, kun maalivahti Hugo Alnefelt loukkaantui Ilveksen Teemu Enbergin ajettua HIFK:n maalille perjantaina. Alnefelt vietiin kaukalosta paareilla. Kotiyleisö ulvoi hetken päästä hulluna, kun Sean Josling kaivoi kuittivihon esiin ja haastoi Enbergin tappeluun.
Kaiken kokemansa jälkeen HIFK ei ollut aikeissa katsoa tapahtunutta sormien läpi.
– Kun tulee rapaa joka puolelta (syyskaudella), yhteenkuuluvuuden tunne joukkueessa lujittuu seuraavalle tasolle. Meillä on kuitenkin aika kokenut porukka, joka ei ollut syksyllä ensimmäistä kertaa urallaan tilanteessa, missä asiat eivät mene suunnitellusti.
– Kyllä minä tykkäsin reaktiosta (tappelusta) perjantaina. Tunteet ehkä hieman läikkyivät yli ja otettiin pari tyhmää jäähyä, mutta viimeiset neljäkymmentä minuuttia pelattiin todella hyvin. Pelattiin kovaa, puolustettiin ja otettiin vain yksi kampitusjäähy. Oltiin oikealla tavalla kovia, Jokinen kehuu.
HIFK on edelleen vahvasti prosessissa. Erinomaisesta kymmenen ottelun periodista huolimatta joukkue kärsii yhä loukkaantumisista, vaikka Lehterän, Pakarisen ja Petteri Lindbohmin palaaminen tositoimiin toi valtavasti joukkueelle lisäpontta.
Etenkin Alnefeltin loukkaantuminen heittää maalivahtiosaston ylle syksyltä tutun kysymysmerkin. Nollapelin pelannut Rastislav Elias, 21, paikkasi Alnefeltiä perjantaina loistavasti, mutta lauantaina valmennus ajoi maaliin Niko Hovisen, jonka torjuntaprosentti kaudelta on 83,3 ja päästettyjen maalien keskiarvo yli neljän.
Ei HIFK:n hyökkäyspelaaminen vieläkään erityisen dynaamista ole, vaikka sen laatu parantunut onkin. Kymmenen ottelun jakson aikana se on luonut maaliodottamaa kahden ja puolen maalin verran ottelua kohden, mikä on alempaa keskikastia sarjassa. Kovalla 30 prosentin teholla operoinut ylivoima on antanut maalintekopelille sisukkaan puolustamisen ohella happea.
Jokinen tiedostaa tilanteen ja lähti makeasta perjantain voitosta huolimatta lauantain toiseen Ilves-otteluun jalat maassa.
– Kaikki täällä tiedostaa, ettei olla lähelläkään siellä, missä halutaan olla. Ilmapallo ei siis ole tyhjä, vaan päinvastoin. Aamusta asti sitä on pumpattu. Viidestä kahdeksaan jokainen hoitaa oman hommansa niin hyvin kuin pystyy. Virheitä tulee, mutta siellä ollaan sitten tukena.
Palautetta tulee edelleen
Jokinen puhui aiemmin syksyllä avoimesti saamastaan palautteesta. Turhautuneet fanit osoittivat mieltään koko yhteisölle sotkemalla hallin ja toimiston seiniä, mutta myös Jokinen sai henkilökohtaista palautetta muun muassa sähköpostin kautta.
Joko sähköpostiralli on voittojen myötä rauhoittunut?
– Ei se ole. Ei se näissä hommissa rauhoitu. Viimeksi eilen tuli muutama, Jokinen hymyilee leveästi.
Onko näin? Mistä tällä kertaa?
– Surkea valmentaja, kun voitettiin vain 1–0.