Valkoisen talon hiljattain julkaisema somekuva osoitti, millaisena Yhdysvallat näkee pienempien maiden aseman suurvaltojen välisessä etupiirikilpailussa.
Kuvassa Grönlantia edustavien koiravaljakoiden on valittava suuntansa kohti aurinkoisia Yhdysvaltoja tai myrskypilvien peittämää Kiinaa ja Venäjää. Itsenäisyyttä tai edes Tanskan itsehallintoalueena pysymistä ei sanelluista vaihtoehdoista löydy.
– Trumpille maailma on jättimäinen kakku, jota jaetaan kolmen suurvallan kesken. Yhdysvallat haluaa ehdottomasti olla kakun jakaja ja saada isoimman siivun, sanoo Janne Lahti.
Hän on Yhdysvaltojen ja imperialismin historiaan perehtynyt Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti. Lahti näkee tämän hetken suurvaltapolitiikassa yhtäläisyyksiä 1800-luvun siirtomaa-ajan asetelmiin, kun eurooppalaiset kilpailivat keskenään Afrikan hallinnasta.
– Imperialismiin kuuluu se, että jaetaan maa-alueita ja otetaan resursseja haltuun kuuntelematta lainkaan paikallisia ihmisiä.
Trump perustelee Grönlanti-vaatimuksiaan suurvaltakilpailulla:
Imperialismi tarkoittaa suurvaltojen pyrkimystä laajentaa omaa maa-aluettaan ja vaikutusvaltaansa maailmassa. Sen aika ei ehkä koskaan kunnolla päättynytkään, mutta Lahden mukaan käsillä on nyt uusi vaihe.
– Meneillään on uudenlainen vallanjako, jossa Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja jossain määrin EU:n valta-asemia määritellään uudelleen.
Videolla historioitsija Janne Lahti kertoo, miten imperialismi näkyy Yhdysvaltojen nykypolitiikassa:
Vaatimukset etupiireistä kiihtyvät
Trumpin hallinto on päivittänyt 1800-luvulta peräisin olevan suurvaltapolitiikan tavoitteen niin sanotuksi ”Donroen opiksi”. Sen mukaan koko läntisen pallonpuoliskon pitäisi kuulua Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin.
Läntisellä pallonpuoliskolla sijaitsevat Amerikan mantereet sekä esimerkiksi Grönlanti.
Kiina ja Venäjä ovat jo pitkään vaatineet itselleen alueellisia etupiirejä. Kiinan tähtäimessä on ollut sen nykyisen valtion perustamisesta 1940-luvulta asti etenkin Taiwan ja Etelä-Kiinan meri.
Venäjä taas pitää Ukrainaa ja Georgiaa sekä laajemminkin entisen Neuvostoliiton aluetta sille oikeutetusti kuuluvana etupiirinä.
Lähialueidensa lisäksi suurvallat käyvät kamppailua taloudellisesta ja sotilaallisesta vaikutusvallasta muun muassa Lähi-idässä ja Afrikassa.
Sen jälkeen kun Trumpin hallinto sieppasi Venezuelan itsevaltiaan Nicolás Maduron kaksi viikkoa sitten ja alkoi myydä Venezuelan öljyä sekä toden teolla vaatia itselleen muun muassa Grönlantia, imperialistiset tavoitteet ovat asiantuntijoiden mukaan nostaneet taas päätään.
Näyttää uhkaavasti siltä, että maailmanpolitiikassa saatetaan olla nopeasti siirtymässä kohti ”pedon aikaa ja viidakon lakeja”, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori Mikael Mattlin.
– Siirtyminen suurvaltojen lähes pidäkkeettömään voimapoliittiseen toimintaan tekisi maailmasta epävakaamman ja arvaamattomamman, Globaalin järjestyksen ja Kiinan tutkimuskeskuksen johtaja Mattlin sanoo.
Videolla Mattlin pohtii suurvaltojen ”saalistusviettiä”:
Venäjä voi rohkaistua Trumpin voimankäytöstä
Venäjä ja Kiina ovat muodollisesti tuominneet Trumpin toimet Venezuelassa, mutta konkreettisiin vastatoimiin ne eivät ole ryhtyneet. Tämän voi lukea jonkinasteisena hiljaisena hyväksyntänä.
Monet kansainväliset kommentaattorit pitävät Trumpin tuoreita voimannäytteitä suorastaan taivaan lahjana etenkin Vladimir Putinille.
Vaikka Venäjä menetti liittolaisensa Venezuelassa, se näyttää saaneen vastineeksi jotain paljon arvokkaampaa. Yhdysvallat näyttää antaneen oikeutusta Venäjän pitkäaikaisille tavoitteille pönkittää omaa imperiumiaan ja murentaa monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää.
– Venäjä voi nyt viitata Trumpin voimankäyttöön Venezuelassa ja sanoa, että jos Yhdysvallat voi toimia aggressiivisesti takapihallaan, Venäjä voi tehdä samoin omilla lähialueillaan, tiivistää Brookings-instituutin vanhempi tutkija Fiona Hill Politico-lehden mukaan.
Trumpin vaikutusvaltaisen neuvonantajan Stephen Millerin viimeviikkoiset sanat uutiskanava CNN:llä olisivat voineet tulla suoraan Putinin suusta:
– Me elämme tosimaailmassa, jota hallitaan voimalla, mahdilla ja vallalla. Me olemme suurvalta […] ja aiomme käyttäytyä sen mukaisesti.
Kohti suurvaltojen vaihtokauppoja
Trumpin edellisellä kaudella ulkopoliittisena neuvonantajana toiminut Fiona Hill kertoo The New York Timesille, että jo vuonna 2019 Venäjä tarjosi Yhdysvalloille vaihtokauppaa: jos Yhdysvallat myöntäisi Ukrainan kuuluvan osaksi Venäjän vaikutuspiiriä, Venäjä jättäisi Venezuelan Yhdysvalloille.
Tuolloin väitettyä tarjousta ei otettu vastaan, mutta jotain sen kaltaista saattaa nyt olla tapahtumassa.
Upin Mikael Mattlin on tutkinut tapoja, joilla suurvallat reagoivat toistensa valtapyrkimyksiin. Hän on havainnut hiljaisia signaaleja siitä, että Yhdysvallat voisi olla ainakin epäsuorasti valmis tällaisiin etupiirien vaihtokauppoihin Kiinan ja Venäjän kanssa.
Trumpin toisella kaudella siitä kertoo esimerkiksi se, että Yhdysvallat on ollut hyvin pitkälle valmis ymmärtämään Venäjän vaatimuksia Ukrainassa. Trumpia näyttävät kiinnostavan Ukrainassa lähinnä maan luonnonvarat.
Samaan aikaan Trumpin hallinto on Mattlinin mukaan joiltain osin antanut ymmärtää, ettei se enää välttämättä olisikaan niin vahvasti sitoutunut Taiwanin puolustamiseen.
– Jos Kiina lukee tilanteen niin, ettei Yhdysvallat olekaan enää tukemassa Taiwania entiseen tapaan, se voi olla vaaran paikka Taiwanille, tutkimusprofessori sanoo.
Trumpin hallinnon viestit ovat tosin ristiriitaisia, mikä vaikeuttaa sen tavoitteiden tulkintaa. Toisinaan Trump osoittaa valmiutta kuunnella eurooppalaisten Ukraina-huolia ja asettaa Venäjälle pakotteita, ja vastikään Yhdysvallat on tehnyt Taiwanin kanssa merkittäviä uusia ase- ja kauppasopimuksia.
Venäjä ja Kiina toivovat Mattlinin mukaan Yhdysvalloilta hiljaista hyväksyntää sille, että suurvallat eivät haastaisi toisiaan niille keskeisillä alueilla. Tästä voivat kieliä niiden omat maltilliset vastaukset Yhdysvaltojen nykyisiin etupiirivaatimuksiin läntisellä pallonpuoliskolla.
Muulla maailmalla tukalat oltavat
Maailmassa, jota suurvallat jakavat kuin kakkua, kaikilla muilla on riski päätyä kakun palasiksi.
– Etupiirien maailma ei ole tietenkään hyvä asia varsinkaan Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle, joka on maantieteellisesti hyvin lähellä yhtä näistä suurvalloista, Mattlin sanoo.
Trumpin Grönlanti-uhkausten keskellä on nähty, että sotilaallisesti heikommalla Euroopalla on suuria vaikeuksia pistää kampoihin Yhdysvalloille. Etenkin, kun se on samaan aikaan riippuvainen Yhdysvaltojen tuesta toisen suurvallan imperialismia vastaan Ukrainassa.
– Eurooppa tarvitsee sanojensa taakse lisää voimaa, jotta suurvallat ottaisivat sen vakavasti, Mattlin sanoo.
