Minulla on kolme lasta: aikuiseksi karannut tyttö ja kaksi pojankossia. Olen ylpeä heistä.
He ovat iässään isäänsä edellä. He ovat valmiimpia tekemään osansa, heidän ryhtinsä on suorempi, heidän päässään on vähemmän kummituksia, jotka minä sain edellisiltä sukupolvilta. En syytä ketään, sodan kauhut ja köyhyys, olivat vielä niin lähellä.
Lapset ovat urani pääteoksia, ja nyt tämä maailma haluaa tuhota heidät. Toistaiseksi hävittäminen tehdään sanoilla, mutta tiedetään, että tekoja edeltävät aina sanat.
Ei ole mitään keskustelua. On vain poterot.
Olen yrittänyt monta kertaa keskustella tammikuun susijahdista, mutta en ole saanut lähetettyä Facebook-postausta. En voi keskustella, koska ei ole mitään keskustelua. On vain poterot.
Algoritmitodellisuus ajaa meidät tunteen valtaan, valitsemaan leirit, jossa vastustajasta tulee vihollinen. Katsokaa Yhdysvaltoja. Katsokaa nyt hyvät ihmiset, mitä siellä tapahtuu.
Selväkin asia kääntyy päälaelleen. Naamioitunut agentti ampui Renee Goodin autoonsa. Yhdysvaltain hallinto meni ilman tutkimuksia ampujan puolelle ja nimitti Goodin terroristiksi. Ei riitä, että tätä kovinta mahdollista voimankäyttöä puolustetaan Suomessakin, syy tapahtuneelle halutaan löytää uhrista.: Hänen niskuroinnistaan, hänen ominaisuuksistaan.
Mikään määrä halpaa populismia ei ole liikaa, jos mahdollisuutena on yhden päivän poliittinen somevoitto. Ei riitä, että epäilisi Luonnonvarakeskuksen susikannan arviota, on leimattava myös tutkijat ideologisiksi. Ei riitä, että esittäisi toisen vaihtoehdon ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, pitää kieltää koko ilmastonmuutos tai sen aiheuttaja tai leimata tutkijat poliittisiksi.
Jos tulokset eivät miellytä, vaihdetaan tutkijoita. Jos uutinen ei miellytä, vaihdetaan toimittajia. Jos musta on ruma, sanotaan, että se on valkoista. Jos syöpälääkärin diagnoosi ja hoito eivät passaa, vaihdetaan kristalleihin ja enkelihoitoihin. Potilas kuoli, mutta sai sentään olla oikeassa.
Mikään määrä halpaa populismia ei ole liikaa, jos mahdollisuutena on yhden päivän poliittinen somevoitto.
Täysipäisinä pitämäni ihmiset jakavat näitä populistisia avauksia, jossa leimataan vain viestintuoja eikä argumentoida mitään. Kai näiden koulutettujen ihmisten on pakko tajuta, että he tuhoavat yhteiskuntamme kivijalkaa. Luottamusta, sopua, kykyä yhteistyöhön.
Ehkä he haluavat kostaa. Edes vähän näpäyttää. Ehkä heistä tuntuu, että ”tätä” (mitä pirua se onkaan) on jatkunut aivan liian pitkään ja nyt se loppuu. Ehkä heidän sisäinen maailmansa on päätynyt tyhjään tilaan, jossa millään ei ole enää merkitystä.
Olemme päätymässä lumetodellisuuteen, joka tuhoaa meidät. Tai siis tarkemmin sanottuna lapsemme.
Palvelin erikoisjoukoissa puolitoista vuotta. Haavoituin tiedusteluoperaatiossa Kosovossa, maassa, joka oli raunioina populismin, valheiden ja vihan vuoksi.
En ole ollut sodassa, mutta reissujeni perusteella minulla on aavistus, kuinka hirveää se voi olla. En halua lähettää poikiani sinne.
Sota tulee suurille joukoille aina yllätyksenä.
Kaatuneita kutsutaan sankareiksi, jotta meidän tarvitsisi kohdata epäonnistumistamme rauhassa.
Uskon, että sota tulee suurille joukoille aina yllätyksenä. Se johtuu siitä, että sanat ovat joukkotuhoaseita, joita käytämme aivan liian varomattomasti.
Sanoilla piirretään jakolinjat, valtionrajat, viholliset, koko tietoisuutemme. Katsokaa Yhdysvaltoja. Vain muutama vuosi valtiojohdon räikeää vihapuhetta ja nyt The Land of Freedom raahaa lapsia ja teinejä säilöön epäilyttävän ihonvärin vuoksi.
Aikuinen, sanoillasi on väliä. Käytä harkiten niitä. Ennen kuin postaat, mieti hetki sitä nuorta tai lasta, jota rakastat maailmassa kaikkein eniten.
Heidät tässä ollaan pukemassa aseisiin, heidät usutetaan tappamaan, kuolemaan ja traumatisoitumaan. Sen, minkä sinä aloitat sanoilla, he maksavat verellä.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja isä pohjoisesta.