- Hei! Hei! Tervetuloa!
Luontotalon kahvilassa Kristiina Peltomäki tervehtii sisääntulijoita tottuneesti. On eläinpuiston toinen aukiolopäivä. Satakuntalainen Kiukaisten murre kuulostaa mukavan eksoottiselta.
Monella eteläpohjalaisella on ollut viime päivinä Peltomäelle asiaa. On tullut onnitteluja, kiitoksia ja toiveita.
Peltomäkeä lähestyneet ihmiset ovat olleet mielissään, että puiston ovet ovat taas auki. Eläväistä uutta johtajaa on selvästi helppo lähestyä.
– Kuulostelen salissa, mitä ihmiset toivovat ja kirjoittelen niitä ylös.
Vielä vähän aikaa sitten Ähtärin eläinpuisto oli vain savuava konkurssipesä. Pandat oli palautettu Kiinaan ja entinen omistaja Ähtärin kaupunki oli nimetty kriisikunnaksi.
Bambut ja rahat olivat loppu.
Eläimistä huolehti enää Vieraile ja välität -yhdistys lahjoitusvaroin.
Kohtaamisissa moni haluaa halata. Eläinpuiston tosifanin ja johtajan tapaaminen oli sydämellinen:
Valoa ja realismia
Tammikuussa nähtiin valonpilkahdus. Eläinpuiston raunioille perustettiin uusi yritys Mesi Zoo.
Peltomäki oli puolisonsa, ähtäriläislähtöisen Tapio Peltomäen kanssa ensimmäisenä rivissä. He ryhtyivät ankkurisijoittajaksi 150 000 euron alkupääomalla.
Uuden yrityksen tavoitteena on saada kasaan minimissään puolen miljoonan euron sijoitukset helmikuun loppuun mennessä. Alkupääomalla pärjätään tämä vuosi, ja kesän tuomilla tuloilla sen jälkeen eteenpäin. Peltomäki on varma, että summa tulee kasaan.
– Se 500 000 on kipuraja ja se on saatava kasaan. Vielä puuttuu. Tänäänkin yksi asiakas tuli ja sanoi, että voi voi... kun hän menee kotiin, hän tekee merkinnän, Peltomäki iloitsee.
Laskelmat mukaanlähdöstä tehtiin moneen kertaan. Pallottelua helpotti se, että kyse oli vain eläinpuiston kannattavuudesta – ei hotellista, uimahallista eikä leirintäalueesta.
Peltomäki katsoo silmiin ja vakuuttaa, että laskelma on realistinen. Kuluja on karsittu – enää tarvitaan kävijöitä.
– Mitä ei tarvita, sitä ei hankita.
Vaikka pussin suuta on kiristetty, tärkeimmästä ei säästetä.
– Eläimistä ei voi tinkiä. Se on hyvin tarkkaa ja valvottuakin. Eläinten kustannuksella tässä ei leikitä.
Queen of eläinpuisto
Luontotalon vierailijat tallustavat paksuissa talvivaatteissaan kohti silmälasikarhu Tahvon aitausta, ohi avaimenperähyllyjen ja pehmokarhujen.
Jotta puisto olisi kannattava, maksaneita asiakkaita tarvitaan joka vuosi reilut 80 000. Luku on laskettu pitkäaikaisesta kävijämäärästä, joka on ollut ilman pandojakin yli 100 000 vuodessa.
Lipunmyynnin lisäksi kassaa kerryttää oheismyynti.
Bisnesnaisena Peltomäki on jo huomannut, että etelästä tulleet lomailijat eivät pihtaile. He ostavat lapsilleen hyllyn isoimmat teddykarhut.
Peltomäki liikkuu Luontotalossa kuin olisi aina ollut paikalla. Välillä kassalla, välillä muualla, tarpeen mukaan. Apuna alkuvaiheessa ovat oma sisko, tytär ja kaksi lastenlasta.
Vaikka nokkanainen ei aiokaan käpristyä papereiden kanssa toimistoon, ihan joka paikkaan ei ole järkevää hyökätä. Esimerkiksi eläimiä hoitavat pääosin siihen koulutetut ja palkatut ammattilaiset.
Olen nöyrä eläinten edessä
Kristiina Peltomäki
– Kentällä osaamiseni ei ole sillä tasolla, että voin mennä henkseleitä paukuttaen, että minäpä ruokin nyt karhut, Peltomäki toppuuttelee.
Kotona yksivuotias maatiaiskissa Sohvi saa nauttia emäntänsä huolenpidosta ja huomiosta. Silti ruskeakarhut viehättävät uutta johtajaa erityisesti.
Jos Peltomäki saisi päättää, puistoon voisi palauttaa metson ja teeren.
Ensin tehdään kuitenkin töitä, että Ähtäri saisi sinne aiemmin kuuluneet sudet. Neljän susipojan lauma onkin mahdollisesti tulossa puistoon myöhemmin tänä vuonna. Varmuutta tästä ei vielä ole.
Myös silmälasikarhu Tahvo nauttisi, jos se saisi entiseen pandalaan kaksi lajitoveriaan, joiden matka peruuntui aiemmin konkurssin takia.
Eläinten johtajaksi?
Eläinpuiston valtiatar johti aiemmin yli sataa ihmistä omistamassaan tilitoimistoyrityksessä Turussa, Raisiossa ja Kaarinassa. Nyt kun yritys on myyty, isäntäparilla on aikaa harrastaa.
Peltomäki ei koe siirtyvänsä eläinten johtajaksi, vaan huolehtii ennen kaikkea siitä, että ihmisillä on kaikki hyvin ja työntekijöitä on riittävästi.
– Olen nöyrä eläinten edessä. Rakastan eläimiä ja tiedän, että ei niitä johdeta. Kyllä ne melkeinpä johtavat meitä.
Sympaattinen pikkupanda on harvoja Ähtärin eläinpuiston ei-kotimaisia lajeja:
Ensimmäinen aukioloviikko on tuonut puistoon talvilomalaisia hillitysti. Puiston avautuminen on huomattu lähinnä sosiaalisesta mediasta, sillä markkinointi ei ehtinyt mukaan nopeaan avaukseen.
Nelihenkinen lapsiperhe Lohjalta on eläinpuiston vakiovieras. He yöpyvät Ähtärissä mökissä ja viettävät aikaa alueella pidempäänkin talviliikunnasta nauttien.
Aikuinen pariskunta Konnevedeltä on puolestaan paikalla päiväreissussa, kiertämässä puistoa ja nauttimalla kahvit. Viimeksi puistossa on käyty joskus 20 vuotta sitten.
He kaikki ovat mielissään, että elinvoima alueella säilyy.
Haaveita ja toiveita
Eläinpuiston tulevaisuus on kiinni nyt siitä, saadaanko rahat kasaan. Peltomäki luottaa puiston jatkuvuuteen, joka perustuu tuttuun ja turvalliseen, ei sirkustemppuihin.
Tämä ei ole huvipuisto
Kristiina Peltomäki
Eläimiä on jo vähennetty 200:sta 130:een. Mukana ovat kuitenkin edelleen vanhat suosikit eli karhu, ahma, kettu, hirvi ja saukko sekä lumileopardi ja pikkupanda. Jos kaikki sujuu hyvin, eläinpuisto avautuu kokoaikaisesti kesäkuun alusta.
Rakennuksia kunnostetaan tarpeen mukaan, mutta suuria investointeja ei ole edessä. Lähitulevaisuuteen varaudutaan kuitenkin susiaidan korjaustöillä.
Kristiina Peltomäki ylistää ähtäriläisiä ihmisiä, jotka tarttuvat toimeen, kun apua tarvitaan.
– Talkootöillä täällä tehdään. Ihanasti ihmiset tulevat, kun susiaitaa pitää korjata ja nostaa. Niin ihania ähtäriläiset ovat siinäkin suhteessa.