Maaliskuussa Lauri Haav, 28, nousi Emma-gaalassa lavalle noutamaan vuoden artistin palkinnon.
Takana oli hurja vuosi. Haav oli julkaissut vuoden 2025 aikana pitkän rivin listahittejä, ollut mukana nostamassa Vain elämää -ohjelmaa uuteen kukoistukseen ja myynyt Tampereen areenan ennätysvauhtia kahdesti täyteen.
Lavalla hän puhui koulukiusaamisesta ja sanoi nähneensä läheltä, mitä se tekee nuorille. Hän kertoi olleensa kiusaaja itsekin.
”Olkaa coolimpia kuin minä, olkaa coolimpia kuin Lauri Haav. Älkää kiusatko”, Haav sanoi.
Somessa puhetta ihmeteltiin. Jotkut pitivät ulostuloa outona. Haav sanoo Ylelle, että palkintogaala oli juuri oikea paikka aiheesta puhumiselle.
– Ei joka ihminen ole tuossa tilanteessa joka kevät. Että voi, ja saa, sanoa jotain [isolle yleisölle].
Ei Haav sentään joka kevät ole Emmojen lavalla, mutta näkyvyyttä riittää. Hän on yksi Suomen suosituimmista artisteista – ja maksanut suosiosta kovan hinnan.
Nyt hän voi paremmin, ja haluaa auttaa kuulijoitaan.
Kiusaaminen peitti epävarmuutta
Muutama vuosi sitten Lauri Haav osallistui vanhan ala-asteensa luokkakokoukseen Tikassa. Se on osa Kuokkalan kaupunginosaa Jyväskylässä.
Luokkahuoneessa konkretisoitui, miten erilaiselle polulle Haav olisi voinut päätyä. Hän kuvailee näkyä hurjaksi. Yksi vanha kaveri tuli kokoukseen humalassa, omien viinojen kanssa. Osan matka jatkui baariin dokaamaan, Haav ajoi kotiin.
Peruskoulussa Haav kertoo ottaneensa vuoroin pellen, koviksen ja kiusaajan roolin. Tärkeintä oli olla huomion keskipisteenä. Kiusaaminen oli Haavin mukaan ”verbaalista härnäämistä ja muiden naurattamista toisen kustannuksella”.
– En koskaan kiusannut ketään yksinäistä tai reppanaa. Koin sympatiaa aina erakkoja kohtaan.
Nyt Haav arvioi, että hän peitteli käytöksellään omaa epävarmuuttaan.
– Olisi riittänyt, jos joku olisi sanonut, että sä olet täysin fine just tommosena. Mutta en saanut sitä mistään.
Yläasteikäisenä Haav viihtyi porukoissa, joiden harrastukset pyörivät skeittaamisen, räpin, graffitien ja päihteiden ympärillä.
Lähipiirissä oli paljon ongelmakäyttäytymistä. Haav sanoo todistaneensa väkivaltaa, josta ei voinut puhua oikein kenellekään. Kavereita kuoli tai ajautui vaikeisiin päihde- ja rikoskierteisiin. Lapsuuden paras ystävä ajautui psykoosiin. Haav kertoo vieneensä ystävän hoitoon tämän perheen kanssa.
Haav onnistui väistämään samanlaisen kohtalon ”pelon ja maalaisjärjen yhdistelmällä”.
– Ehkä se oli se mun herkkyys. Osasin painaa jarrua siinä rajalla, mistä moni muu meni yli, hän arvioi.
Haav ei halua olla kuin isänsä
Haav oli pienenä herkkä, utelias ja vilkas. ”Äitin poika”, hän on kuvaillut. Isäsuhde oli vaikeampi. Sitä hän käsitteli jo Missä oot nyt -kappaleessa vuonna 2020:
”Sori mutsi mikään tuskin tulee koskaan olee enää entisensä / Miks me sit esitetään / Faija teki selväks haluu jatkaa eri teitä / En mä pysty sille tunteist puhuu / kun ei se ikin opettanu mulle mitää surust”
Haav sanoo, että häneltä puuttui lapsena selkeä miehen malli. Isoveljetkin olivat sen verran vanhempia, että he muuttivat kotoa Haavin ollessa pieni.
– Semmoista mä varmaan etsin koko varhaisaikuisuuden ja nuoruuden. Mallia, jota katsoa ylöspäin. Kyllä niitä tulikin, mutta monet olivat aika huonoja. Sitä saattoi ottaa malliksi ihmisen, joka oli ihan yhtä rikki.
Viimeisen vuoden aikana Haav on kääntänyt ajatusta enemmän itseensä. Millainen mies hän itse voisi olla? Millainen isä hänestä voisi tulla?
Sen Haav on tiennyt, että hän ei halua olla kuin hän sanoo oman isänsä olleen: etäinen, kylmä, räjähdysherkkä.
– Haluaisin rikkoa sen jatkumon, mikä on faijan puolen suvusta niin selkeästi tullut.
Syrjäytyvät miehet ansaitsevat empatiaa
Monet nuoret miesräppärit puhuvat Suomessa nykyään avoimesti tunteistaan. ”Se on kova äijä, joka uskaltaa oikeasti puhua siitä, miten tuntee”, Hugo muotoili Ylelle pari vuotta sitten.
Toisaalta pojille ja nuorille miehille myydään nyt somen kautta kovia, konservatiivisia arvoja. Z-sukupolven naisten ja miesten välille on revennyt arvokuilu. Naiset ovat liberaalimpia, miehet konservatiivisempia.
Haav on kehityskulusta huolissaan. Hän sanoo nähneensä lapsuuden tuttujensa kautta konkreettisesti sen, kuinka Suomessakin miehet jäävät helposti yksin. Yksinäisyys johtaa erakoitumiseen, erakoituminen katkeroitumiseen.
– Miehet voivat huonosti. Elämän tukipilarit ovat poissa. Siitä seuraa se, ettei olla yhteydessä muihin, syödä hyvin, jakseta urheilla. Ollaan vain siellä netissä.
Haav on itsekin voinut huonosti. Muille hän voi antaa neuvoksi vain sen, mikä toimi hänelle.
– Kaikki asiat, jotka hidastaa, tekee katkeraksi tai masentaa, pitäisi pyrkiä poistamaan, Haav sanoo.
Hän korostaa perusasioita: unta, ruokaa, liikuntaa. Jos niistä huolehtimiseen löytää itsekuria, ja saa rakennettua vähän itsevarmuutta, voi seuraavassa vaiheessa katsoa peiliin. Uskaltaa ”kyseenalaistaa päässä olevia rakenteita, jotka perustuvat vaikka naisvihaan”.
Haav kertoo käyvänsä terapiassa viikoittain. Hänellä diagnosoitiin pakko-oireyhtymä, eli OCD, kesällä 2024. Taustalla oli kausi, jolloin Haav menetti äitinsä sairaudelle, teki paljon töitä ja laiminlöi oman hyvinvointinsa. Diagnoosin myötä hän löysi itselleen sopivan terapeutin, ja oppi pitämään itsestään paremmin huolta.
Hän toivoo, että syrjäytyviin miehiin jaksettaisiin suhtautua empatialla. Hän muistuttaa, että monet heistä ovat ytimessään niitä samoja epävarmoja 12-vuotiaita, jollainen hänkin joskus oli.
– He eivät ehkä koskaan ole tulleet kohdatuiksi sellaisina kuin he ovat.
Vastoinkäymiset kasvattivat haarniskaa
Vallan mukana tulee vastuu, Haav uskoo.
Syksyllä 2023 julkaistulla Aino-albumilla Haav onnistui kampeamaan itsensä yhdeksi Suomen suosituimmista artisteista. 17. huhtikuuta ilmestyy odotettu neljäs levy No Haav No Love, joka on striimannut jo ennakkoon platinaa.
Nyt Haav miettii paljon sitä, mitä voi antaa takaisin. Se oli yksi syy siihen, miksi hän lähti mukaan Vain elämää -ohjelmaan.
– Tuli fiilis, että kun mua seurataan ja kuunnellaan, niin miksi en menisi tekemään jotain hyvää.
Haav on tarjonnut suomalaisille vertaistukea puhumalla avoimesti omista haasteistaan: mielenterveysongelmista, äidin kuolemasta keväällä 2023. Äiti oli Haavin tärkein ja läheisin ihminen – tukipilari, joka oli kannustanut poikaansa pienestä pitäen.
Kappaleissaan Haav laulaa avoimesti päättyneistä parisuhteista. Erot ovat horjuttaneet Haavin turvallisuuden tunnetta.
Haav sanoo, että hänen on nykyään usein vaikeaa luottaa ihmisiin. Toistuvat vastoinkäymiset ovat silti tehneet hänestä myös vahvemman.
– Totta kai se kasvattaa haarniskaa. Että jos olen kaikesta muusta selvinnyt, niin selviän kyllä tästäkin.
Haav ei pode syyllisyyttä
Lukion jälkeen, keväällä 2019, Haav työskenteli hetken koulunkäyntiavustajana erityisluokilla ala- ja yläasteilla. Se on hänen viimeinen päivätyönsä ennen artistin uralle omistautumista.
Koulussa Haav auttoi kiusattuja oppilaita, joilla ei välttämättä ollut koulussa yhtään ystävää. Kokemus vaikutti siihen, että hän avasi suunsa Emma-gaalassa.
– Välkillä ne istuivat yksin, ja kuuntelin niiden juttuja. Monet itkivät mulle, että heillä ei ole frendejä. Silloin jo ajattelin, että jos joskus voin tehdä asialle jotain, niin myös teen.
Omasta kiusaamisestaan Haav ei pode syyllisyyttä.
– Olen ollut lapsi, siinä missä muutkin. Olen ennemminkin yrittänyt ymmärtää sitä pientä Lauria, joka olisi voinut hyvin olla toisellakin puolella.
Haav sanoo, että luokkakokouksessa Tikan ala-asteella hänen vanha opettajansa kertoi ajatelleensa, että tästä tulisi poliitikko. Kaikki luokassa kuuntelivat äänekästä poikaa.
– Sanoin opettajalle, että en mä hirveän kaukana siitä ole. Mä vain teen sen musiikin kautta.
Lauri Haav on Kulttuuricocktailin vieraana 8.4. klo 20 TV1 ja Areena. Katso tästä.
Lue edellinen Kulttuurivieras: