Korkeasaaren Villieläinsairaalaan on tullut huhtikuussa paljon yhteydenottoja harmaahylkeiden poikasista. Puheluita on tullut muun muassa Helsingistä, Hangosta, Kotkasta ja Kalajoelta.
Sairaalassa on tällä hetkellä hoidossa kaksi kuuttia, toinen nimeltään Kokkola ja toinen Porkkala.
Villieläinsairaalan kuraattori Aino Sjöholm sanoo, että yleensä hoitoon tuleville eläimille ei anneta nimiä.
Nimeäminen saattaa johtaa siihen, että eläintenhoitajat alkavat tiedostamattaankin jutella eläimille, vaikka niiden ei haluta tottuvan ihmisen ääneen.
Kuuttien kohdalla Korkeasaaressa kuitenkin poiketaan säännöstä.
– Kun kuutit tulevat hoitoon, niitä hoidetaan hyvin yksilöllisesti, joten teemme poikkeuksen ja nimeämme ne löytöpaikan mukaan. Näin tiedämme aina, mistä kuutista on kyse.
Porkkala-kuutin merivartiosto toi maaliskuun puolivälissä vielä täysin valkokarvaisena hoitoon. Loukkaantunut harmaahylkeen poikanen oli ollut jäälautalla Porkkalanniemen saaristossa.
Kuutin niskassa oli kaksi syvää haavaa, jotka ovat parantuneet hyvin. Kuutti pääsi viime viikolla isompaan altaaseen.
– Porkkalalle kuuluu ihan hyvää. Hänellä kesti vähän pidempään alkaa itse syödä kalaa, mutta nyt maistuu jo, Sjöholm kertoo.
Viime viikolla Kokkolasta tuotiin junalla toinen kuutti hoitoon. Paikallinen pelastuslaitos ja eläinsuojeluyhdistys olivat ottaneet huostaansa rannalle hakeutuneen hyvin laihan kuutin.
Potilaalle on annettu letkulla kalamössöä ja se on syönyt itse kaloja, mutta vaikka selviämisestä ei ole vielä takeita, ennuste on hyvä.
– Kokkola on osoittanut olevansa nälkäinen ja hyvin elämänhaluinen, Sjöholm sanoo.
Korkeasaaren Villieläinsairaala on Suomen ainut hylkeenpoikasia kuntouttava hoitola. Harmaahylkeiden kuutteja on hoidossa lähes joka kevät.
Alkuun pieniä kuutteja hoidetaan omissa yksiöissään, joissa niillä on lasten kahluuallas ja lämpölamppu. Kun kuutit syövät itsenäisesti kalaa, ne siirretään isompaan altaaseen, jossa ne pääsevät harjoittelemaan elävän kalan pyydystämistä.
Viimeinen totutusvaihe tehdään merivesialtaassa ulkona. Tavoitteena on noin 30 kilon paino ennen paluuta merelle hylkeidensuojelualueelle.
Tarkkaile kuuttia kauempaa
Tämän kevään kuutit opettelevat nyt kalastamaan itse, eivätkä ne osaa aina valita rauhallisinta lepäilypaikkaa toisin kuin aikuiset hylkeet. Rannalta löytyvä kuutti ei yleensä ole avun tarpeessa, mutta Villieläinsairaala auttaa tarvittaessa eläimen kunnon arvioinnissa.
Itämeren harmaahylkeet ovat synnyttäneet poikasensa jäälle helmi-maaliskuussa. Emo imettää poikastaan kolmen viikon ajan.
Hylkeenpoikanen aloittaa itsenäisen elämän rasvakerroksen turvin. Kun valkea kuuttikarva on vaihtunut vedenpitävään harmaaseen aikuisturkkiin, poikanen alkaa opetella kalan pyydystämistä.
Kuutteja kannattaa seurata riittävän välimatkan päästä kiikareilla: liikkuuko se, meneekö se veteen tai näkyykö sillä haavoja.
Laiha kuutti ei mielellään mene veteen, koska sillä ei ole riittävää ihonalaista rasvakerrosta lämmikkeenään. Joskus kuutti saattaa harhailla maalle eikä löydä enää omin neuvoin takaisin mereen.
Kuuttia ei pidä koskea, sillä pienikin poikanen puolustautuu hanakasti puremalla.
Voimistuneita kuutteja ei välttämättä palauteta takaisin kotivesilleen.
Kuraattori Aino Sjöholmin mukaan se riippuu siitä, mistä löytyy hyvä paikka vapauttaa kuutti takaisin mereen.
– Teemme yhteistyötä esimerkiksi meripelastusseurojen kanssa, koska meillä ei ole omaa venettä.