SM-liigan finaalisarja huipentuu ratkaisevaan otteluun keskiviikkona Tampereella.
KooKoon ja Tapparan välisessä ottelussa selviää, kumpi joukkue nappaa Suomen mestaruuden ja saa nostaa ilmaan himoitun Kanada-maljan. Se on kiertopalkinto, jonka saa jääkiekossa Suomen mestaruuden voittanut joukkue.
Maljan ja sen yksityiskohdat tuntee parhaiten tamperelainen kultaseppämestari Jyrki Karvinen, joka on korjannut sitä jo yli 30 vuoden ajan.
Karvinen on myös valmistanut maljasta kopion. Alkuperäinen Kanada-malja käy joukkueen käsissä vain ohikiitävän hetken, ja juhlinnassa mukana kulkee kopioyksilö.
Karvisen suhde Kanada-maljaan alkoi 1990-luvun alussa, kun SM-liigan silloinen toimitusjohtaja kysyi, voisiko hän korjata vuodesta 1951 asti kiertänyttä palkintoa.
– Silloin se oli huomattavasti matalampi ja kevyempi. Sitähän on korotettu nyt jo kaksi kertaa.
Korotusten myötä maljasta on tullut aina vain painavampi ja vaikeammin nostettava. Nykyinen versio painaa jo noin 19 kiloa.
– Sen painopiste on niin inhottava, että siinä saa olla papua ranteessa, että se tosiaan pysyy pään päällä, Karvinen nauraa.
Noin kymmenen vuoden kuluttua laattatila loppuu jälleen. Korottaminen ei kuitenkaan enää tule kyseeseen, sillä malja on jo lähes Stanley Cupin korkuinen, Karvinen arvioi.
– Saattaa olla fiksuinta lähteä purkamaan taas vanhoja laattoja pois, eli siirtää sinne vain joukkueiden nimet ja ottaa uusia tilalle, hän ehdottaa.
Hajottaminen alkoi 90-luvulla
Alkuperäinen Kanada-malja kulkee viimeisten otteluiden aikaan pelien perässä ympäri Suomen. Tänäkin keväänä se on ehtinyt käydä jo Kouvolassa, josta se kulkeutuu Helsingin kautta Tampereelle.
Aito Kanada-malja luovutetaan jäällä joukkueelle vain hetkeksi. Sen jälkeen se palautetaan säilytyspaikkaansa, eli Tampereella sijaitsevaan Jääkiekkomuseoon.
Vuonna 1992 Karvinen oli mukana valmistamassa Kanada-maljasta kopiota, joka nykyään kiertää mestarijoukkueiden juhlinnoissa.
Kopion käyttö on perusteltua, sillä voittajajoukkueella on tapana kohdella pystiä kovin ottein – joskus vähän liiankin.
– Puuosat ovat käyneet takassa ja uima-altaassa, pikkupoika-patsaat ovat ”kadonneet” jonnekin ja malja on ottanut osumaa, kun betoni on tullut vastaan. Eli kaikennäköistä, mitä vaan voi kuvitella, Karvinen luettelee.
Kultaseppämestari on huomannut selkeän muutoksen siinä, miten maljaa on kohdeltu vuosikymmenien varrella.
– Kyllä se ennenkin sai aika pahaa kohtelua, mutta se ei ollut sellaista varta vasten rikkomista. Nykyään tuntuu olevan niin, että ollaan ylpeitä siitä, kuka saa Kanada-maljan pahimpaan kuntoon.
Kun Karvinen valmisti palkinnosta kopion, hän ei osannut kuvitella, millaista kohtelua se vielä saisi.
– Muistan liigan toimistolla painaneeni, vääntäneeni ja nostaneeni maljaosaa, että tämä ei sitten ole ihan pienestä menossa rikki. No, olin väärässä, hän myöntää.
Alkuperäisen Kanada-maljan kestävyys oli tiukoilla jo vuonna 1973, kun Jokerit voitti silloisen SM-sarjakauden:
Korjaaja heitti hanskat tiskiin kopion kanssa
Karvinen korjasi kopiota 20 vuoden ajan, mutta lopulta hän päätti lopettaa.
– Minulla tuli jotenkin mitta täyteen siitä, kun se ei korjaamalla koskaan parantunut, hän sanoo.
Nykyään Karvinen hoitaa vain alkuperäistä maljaa, jota kohdellaan kuin muinaisaarretta. Hän hoitaa puhdistamisen, uusien laattojen kiinnittämisen ja pienten kolhujen oikaisut.
Kultaseppämestari toivoo, että tulevat kiekkoilijasukupolvet oppisivat arvostamaan palkintoa paremmin.
– En ole koskaan ymmärtänyt, mitä siinä on hienoa, että se saadaan palasiksi.
Kanada-maljan lahjoittivat Suomeen Kanadansuomalaiset vuonna 1950. Tänä keväänä malja luovutetaan mestarijoukkueelle jo 75. kerran.