Pelloksi muutetut suot ovat valtava päästölähde.
Niistä tulee yli puolet maatalouden kaikista päästöistä, vaikka niitä on vain kymmenisen prosenttia kaikista pelloista. Näin ovat arvioineet esimerkiksi Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ilmatieteen laitos.
Suomessa ei ole tuntunut olevan tahtoa puuttua turvepeltojen päästöihin, sanoo Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen.
Hänestä paikoin voisi puhua jopa ”neliraajajarrutuksesta”.
Päästöt eivät ole lähteneet laskuun, vaikka sekä ilmasto- että monimuotoisuustavoitteet kannustaisivat vähentämään turvepeltojen määrää.
Yksi turvepeltojen ennallistamisen näkyvimmistä vastustajista on keskustan ensimmäisen kauden kansanedustaja, maanviljelijä Timo Mehtälä.
Mehtälällä on aiheesta paljon sanottavaa. Hän on muun muassa sitä mieltä, että tutkijat levittävät turvepelloista väärää tietoa.
Kävimme tutustumassa hänen ajatuksiinsa tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan Haapavedellä, joka on keskeistä turvepeltoaluetta.
Siellä sijaitsevat Mehtälän perhetilan pellot, joista noin puolet on entistä suota. Jos nämä pellot määritellään turvepelloiksi, tila on luultavasti Suomen suurimpia turvepeltojen omistajia.
Mehtälä: Oikaisen tutkijoiden vääriä käsityksiä
Timo Mehtälä vastustaa jyrkästi turvepeltojen ennallistamista tai muita rajoituksia niiden viljelyyn.
Mehtälä kokee, että kansanedustajana hänen tehtävänsä on oikaista suomalaisten väärinkäsityksiä turvepelloista. Hänestä esimerkiksi Luonnonvarakeskus on levittänyt niistä paljon puutteellista tietoa.
Katso, miten Mehtälä kertoo näkemyksistään:
Hänestä esimerkiksi tutkijoiden väitteet siitä, että turvepellot olisivat pahoja päästölähteitä, ovat virheellisiä.
– Kun ne ovat aktiivisessa viljelyssä ja niillä tuotetaan tehokkaasti nurmea, niiden päästöt ovat käytännössä nolla, tai ne ovat hiilinieluja.
Tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan vahvistusta.
Mehtälä perustelee väitettään sillä, että Suomen ja Ruotsin laskelmat maaperän hiilitaseesta eroavat, sekä Ilmatieteen laitoksen tuoreella tutkimuksella, jota on käsitelty muun muassa Ylen Tiedeykkösessä.
Ilmatieteen laitokselta täsmennetään nyt Ylelle, että tutkimus ei käsitellyt turvepeltojen päästöjä vaan kasvillisuuden maaperään sitomaa hiiltä. Se ei kumoa käsitystä siitä, että turvepellot ovat päästölähde, sillä niissä maaperän päästöt ovat suuret.
Omaisuus rakentuu vanhoille turvealueille
Timo Mehtälälle turvepellot ovat omakohtainen aihe.
Mehtälän ja hänen vaimonsa 1980-luvulla perustama karjatila laajentui voimakkaasti 2010-luvulla, kun siihen hankittiin valtion turveyhtiö Vapolta noin 500 hehtaaria entisiä Piipsannevan turvetuotantoalueita. Ne otettiin viljelykäyttöön.
Nyt näillä pelloilla kasvaa esimerkiksi nurmea, vehnää ja ohraa omalle karjalle.
Suomessa ei ole julkista tietoa siitä, ovatko jonkun pellot turvepeltoja. Mehtälän mukaan nämä pellot eivät ole turvepeltoja, vaikka ne ovat entisellä suolla.
Tätä hän perustelee sillä, että pelloissa ei enää näytä olevan turvetta paljoakaan.
Katso video, jolla Mehtälä havainnollistaa asiaa:
Suomessa on vahva yksimielisyys turvepeltojen määrästä. Niin Ilmatieteen laitos, Geologian tutkimuskeskus kuin Luonnonvarakeskuskin ovat sitä mieltä, että niitä on noin kymmenesosa pelloista.
Timo Mehtälä on eri mieltä.
Mehtälän mukaan tarkemmin tutkittaessa monet turvealueista paljastuisivat tavalliseksi kivennäismaaksi.
Omien peltojensa osalta Mehtälä voi ollakin oikeassa.
Entisiä turpeennostoalueita tutkinut Seinäjoen ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Kari Laasasenaho on käynyt Piipsannevan alueella, jossa turvetta ehdittiin nostaa vuosikymmeniä. Hän vahvistaa, että sitä tosiaan voi olla paikoin enää vähän jäljellä.
Tästä ei voi hänen mukaansa tehdä yleistä johtopäätöstä Suomen muiden turvepeltojen tilanteesta.
Mehtälän mukaan vaihtoehdot eivät ole hyviä
Turvemaiden ilmasto- ja vesistöpäästöt syntyvät siitä, kun vedenpinta laskee ojittamisen seurauksena.
Silloin kosteissa olosuhteissa jopa kymmenentuhatta vuotta säilynyt eloperäinen aines pääsee hajoamaan.
Tutkijoiden mukaan paras tapa saada turvepeltojen päästöt laskuun olisi antaa veden nousta pelloille. Silloin pelloilla voisi edelleen vielä viljellä joitakin kasveja, jotka soveltuvat kosteikkoviljelyyn: esimerkiksi energiaksi tai kuivikkeeksi viljeltävää ruokohelpeä.
Mehtälästä sellainen viljely on tehotonta ”näennäisviljelyä”.
Tällä hetkellä maatalouspolitiikka ei erityisesti kannusta ennallistamaan.
Viljelijän on usein taloudellisesti järkevämpää pitää turvepelto itsellään ja nostaa siitä tukia, vaikka sillä ei viljeltäisi mitään.
– Tämä on ollut sokea piste tässä maatalouspolitiikassa. Tässä tilanteessa pitäisi olla joku vaihtoehto, että tukea voisi saada myös, jos vastaa ilmasto-, vesistö- ja luonnonhoidon tavoitteisiin, sanoo Luken Heikki Lehtonen.
Lehtosen mukaan turvepeltojen päästöt olisi mahdollista saada merkittävään laskuun ilman, että ruuantuotanto kärsii.
Maa- ja metsätalousministeriössä lupaillaan, että turvepeltoihin liittyviä muutoksia on vihdoin tulossa. Suomen pitää saada päästöt laskuun ja saavuttaa myös ennallistamistavoitteitaan.
– On ihan selvää, että muutoksia täytyy kyetä tekemään, sanoo erityisasiantuntija Joel Rouvavuori.
Hänen mukaansa periaate kuitenkin on, että ennallistaminen perustuisi vapaaehtoisuuteen.
Viranomainen selvitti tilan ojituksia
Yle pyysi tätä juttua varten viranomaisilta Mehtälän tilan ojituksia koskevia tietoja. Ojittamisia valvotaan, koska niiden yhteydessä voi syntyä merkittäviä päästöjä esimerkiksi vesistöihin.
Lupa- ja valvontavirastosta (LVV) kerrotaan, että tilalla on tehty ojitus ilmoittamatta siitä viranomaisille.
Peltokäytössä ollutta maata ojitettiin 6,5 hehtaaria ilmeisesti vuonna 2023. Kukaan ei ilmoittanut viranomaiselle tästä eikä myöskään toimittanut selvitystä siitä, onko vesiensuojelutoimia tehty asianmukaisella tavalla.
Viraston mukaan ilmoittamatta jättämisessä voi olla kyse vesilain rikkomisesta, josta mahdollinen seuraus olisi sakkotuomio.
Asia on kuitenkin havaittu vasta vuonna 2026, kun ulkopuolinen henkilö ilmoitti ojituksesta viranomaisille. Rikkomuksen vanhenemisaika on kaksi vuotta.
Mehtälän mukaan kyse on inhimillisestä virheestä. Yksi alueen kivennäismaapelloista muutettiin metsäksi, ja paperityöt jätettiin palkatun metsäammattilaisen vastuulle. Tämä oli kuitenkin tulkinnut, että näin pienen alueen ojituksesta ei tarvitsisi ilmoittaa. Mehtälän mukaan vesiensuojelutyöt on tehty asianmukaisesti, vaikka niistä ei huomattu raportoida viranomaiselle.
Mehtälän mukaan viranomaiset eivät olisi saaneet toimittaa Ylelle tietoa hänen ojitukseensa liittyvästä selvittelystä. Hän kertoo sähköpostiviestissään uhkaavansa aloittaa oikeustoimet viranomaisia vastaan.
Hänen mukaansa myöskään Yle ei saisi kertoa asiasta.
Juttua varten on saatu tietoa myös seuraavilta asiantuntijoilta: tutkija Hanna Kekkonen, Luonnonvarakeskus; toimialajohtaja Jari Liski, Ilmatieteen laitos; erikoistutkija Liisa Maanavilja, GTK.
Korjaus 20.5.2026 kello 9.44: Juttuun on korjattu, että eloperäinen aines on säilynyt turpeessa jopa kymmenentuhatta vuotta. Aiemmin jutussa luki, että se olisi säilynyt jopa kymmeniätuhansia vuosia.