Vaikutelmien moneus aloitti filmihulluuden.
– Samalla kun koin taiteen ensimmäisen kerran, joku häpäisi sen heti, von Bagh selitti haastattelussa. Tästä syystä hänen mielestään elokuvan katsominen kotona ei voisi yltää koskaan samalle tasolle elokuvateatterin luoman sosiaalisen tilanteen kanssa.
Elokuvakriitikko, ohjaaja, toimittaja ja tietokirjailija Peter von Bagh eli ”Petteri” kertoi elämästään vuonna 1993 tehdyssä ohjelmassa Kohtaaminen — miten minusta tuli minä.
Hän syntyi Helsingissä vuonna 1943, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Oulussa, missä emigrantti-isä toimi psykiatrina.
Niinpä tuleva filmihullu asui 17:nteen ikävuoteensa asti kirjaimellisesti mielisairaalassa. Potilaat, joista monet olivat yksinkertaisesti tehneet irtioton liian kovaksi käyneestä yhteiskunnasta, antoivat ensituntuman ennakkoluulottomuuteen ja rajojen rikkomiseen.
Kielet ja matematiikka sujuivat koulussa hyvin, käsityöt kömpelömmin. Urheilusuorituksia leimasi ”ehkä säälittävyys”, mutta samalla äärimmäinen innostuneisuus, kuten aikakauden henkeen kuului. Oppikoulussa Petteri erottautui omaperäisenä, kärkevänä nuorälykkönä, joka jakoi mielipiteitä – närkästytti yksiä ja viihdytti toisia.
Tulevan uran kannalta olennainen oli opettajan perustama teinien elokuvakerho, jossa Petteri varmana esiintyjänä pian saavutti keskeisen aseman. Elokuvakerholiike avasi tälle sukupolvelle kokonaan uuden näköalan historiaan ja maailmaan. Ylioppilaaksi kirjoittaessaan von Bagh oli toiminut jo pari vuotta Oulun päälehden elokuva-arvostelijana.
Helsinkiin hän muutti opiskelemaan vuonna 1962 ja tempautui nopeasti sikäläiseen elokuvamiljööseen. Ylioppilaslehden ja Ylioppilasteatterin kautta tuli tutuksi koko nouseva radikaalipolvi, jota yhdisti valtava tiedonnälkä.
Säveltäjä Kaj Chydenius muisteli radio-ohjelmassa, että Petterillä oli intohimoa ja iloista pilkkaa luutuneita asenteita kohtaan, jonka hän onnistui varsin hyvin myös säilyttämään noilta ajoilta.
Vuonna 1964 kuvatun Jyväskylän kesä -reportaasin aikaan 20-vuotias von Bagh oli jo tunnettu kriitikko. Katkelmassa hän tanssi kesätapahtuman yöklubilla ja vaati puheenvuorossaan elokuvaa ottamaan ”tietoisesti, rehellisesti ja ennakkoluulottomasti kantaa suomalaiseen todellisuuteen”. Samana vuonna hän aloitti ensimmäisen radiosarjansa elokuvahistorian suuruuksista.
Kulttuuriradikalismin monitaiteisessa ilmapiirissä von Bagh tuli tarkoittamattaan toimineeksi myös iskelmäsanoittajana. Ylioppilaslehden vappunumeroon improvisoidusta sodomia-aiheisesta pienoisnovellista Hevoset ja minä tuli Pekka Gronowin säveltämänä M. A. Nummisen läpimurtokappale vuonna 1966.
1960-luvulla alkoi myös Petterin oma elokuvaura, ensin Risto Jarvan yhteistyökumppanina ja sitten myös omilla ohjaustöillä. Vanhemmille kriitikoille von Baghin ohjaukset olivat ”aivan erityisen raivon kohteena”. Hän oli riepotellut heitä omissa kirjoituksissaan suorin sanoin jo vuosikaudet, ja uhrit maksoivat potut pottuina.
Vuonna 1971 tehdyssä tv-haastattelussa Jarvan perustaman Filminor-yhtiön filmintekijät kertoivat elokuvakollektiivistaan ja arvostelivat suomalaista maahantuonti- ja levityspolitiikkaa. Petteri latasi täyslaidallisen kohti filmialalla valtaa pitäviä ”vanhoja hyypiöitä, jotka aikanaan vastasivat Rovaniemen markkinoiden filosofiasta”.
Von Baghin ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt näytelmäelokuva Kreivi (1971, Filminor ja FJ-Filmi) ohjattiin kesällä 1970 hänen sanojensa mukaan onnellisten nuorten tekemänä. Se kertoo 76 kertaa kihloissa olleesta naistenmiehestä Pertti Ylermi Lindgrenistä, joka myös esitti itse itseään.
Elokuva sai nyrpeän vastaanoton, mutta nousi myöhemmin kulttiklassikoksi. Se nosti kuitenkin suosioon Kiti Neuvosen elokuvassa laulaman kappaleen Nuoruustango.
Von Bagh rakensi määrätietoisesti monipuolista elokuva-alaa
Kun 1969 elokuva-alan kärkinimet istuivat Jussi-palkintojen jaon jälkeen studiossa, von Bagh luonnehti Jussien jakamista murheelliseksi farssiksi aikana, jolloin kotimainen elokuva on pahoissa vaikeuksissa.
Vuonna 1971 hän kritisoi Hollywoodin otetta maahantuonnista ja vaati valtiollista maahantuontitoimistoa ja kunnallisia elokuvateattereita. Tilanne oli hänen mielestään karmiva juuri suomalaisen elokuvan kannalta, sillä ohjelmisto loi hegemoniaa, joka rajoitti elokuvan mahdollisuuksia.
Von Bagh oli mukana keskustelemassa elokuvan kriisistä myös radiossa.
Suomen elokuva-arkiston toiminnanjohtajana 1966-1969 ja ohjelmasuunnittelijana 1984 saakka von Bagh moninkertaisti näytösten määrän ja vakiinnutti korkean laadun.
Vuonna 1986 Petteri oli mukana perustamassa Sodankylän elokuvajuhlia ja ryhtyi toimimaan festivaalin taiteellisena johtajana. Ensimmäisenä vuonna tapahtumaan kutsuttiin yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Samuel Fuller.
– Jos huoli elokuvateattereiden kuolemasta painaakin juhlakansaa, suru ei näy täällä. Ja miksi näkyisi, selosti Eeli Aalto dokumentissaan Punaiset kengät Sodakylässä, joka on kuvattu festivaalin toisena vuonna 1987.
Von Baghin perusteellisesta haastattelutyylistä tuli osa festivaalin vetovoimaa, kun pitkissä aamukeskusteluissa Petteri kävi elokuvantekijöiden kanssa läpi heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan elämästä.
Keskusteluja elokuvasta -radiosarjassa vuodelta 1981 von Bagh keskusteli elokuvista Kalle Holmbergin, Pentti Holapan, Kaisa Korhosen ja Jouko Turkan kanssa.
Areenasta löytyy myös muita esimerkkejä mittavasta radiotuotannosta, johon kuului haastattelujen lisäksi analyyseja tekijöistä ja ilmiöistä. Von Bagh kirjoitti monista aiheista myös tietokirjoja, ja hän alkoi saada jo 1960-luvulla tunnustusta elokuvaan ja kulttuuriin liittyvistä julkaisuistaan.
Rehellinen dokumentti Olavi Virrasta toi työkiellon televisioon
Elokuvan lisäksi von Baghia kiinnosti myös musiikki, erityisesti suomalainen iskelmä. Hän teki mm. Elviksestä muisto-ohjelman tämän kuoltua ja analysoi radiossa Olavi Virtaa. Frank Sinatrasta hän keskusteli Juhani Similän ja Pekka Laineen kanssa kuusi ja puoli tuntia yöllisessä maratonlähetyksessä, joka löytyy neliosaisena Areenasta.
Olavi Virtaa Peter von Bagh käsitteli myös television puolella. Nuorena, vuonna 1972 tehty tv-dokumentti näytti laulajatähden vain vuotta ennen kuolemaansa niin rehellisesti, että se aiheutti närkästystä. Ylen päälliköt säikähtivät arvostelua ja antoivat von Baghille kuuden vuoden työkiellon television puolelle.
Myöhemmät dokumentit olivatkin monikerroksisempia ja sävyltään pehmeämpiä. Kriittisyys ei kuitenkaan karsiutunut, ja vuonna 1985 Yle saikin Petteriltä oman tv-dokumentin, jossa Yleisradiota arvioitiin sen verran kovasanaisesti, ettei ohjelmaa suostuttu näyttämään ilman ohessa käytyä keskustelua.
Von Bagh haastatteli myös Reino Helismaata ja Tapio Rautavaaraa. Helismaan muistokonsertissa vuonna 1979 hän toimi juontajana ja kuvaili kappaletta Kulkuri ja joutsen puhtaiden toiveiden ja ihmisen rajoittamattomien mahdollisuuksien tärveltymättömäksi ja voitokkaaksi kuvaksi.
Peltoniemen Hintriikan surumarssista hän kertoi: – Seuraava selvänäköinen teksti on jonkinlainen silmästä silmään Helismaan katse tosiasioihin. Autioituva maaseutu 60-luvulla, sielunmaisema joka sadoilletuhansille suomalaisille merkitsi oman kodin menettämistä.
Vuonna 1989 A-studion raportti Kumouksesta kulutusjuhlaan käsitteli 60-luvun opiskelijaliikettä. Peter von Bagh kommentoi ohjelmassa:
– Jälkikäteen ajatellen olen omasta sukupolvestani häpeissäni kuin koira.
Hänen mielestään tulos oli surkea ja sen ajan radikaaleista oli tullut vielä asettuneempia ja jähmeämpiä.
– Se on karmiva esimerkki, miten kauniille unelmille saattaa käydä elämässä, von Bagh pohti.
Palkittu asiantuntija
Tuottelias von Bagh tunnettiin laajoista ja moniosaisista historiikeistä, joista yksi oli Fennadan tarina (1993). Televisio- ja radiosarjoissa oli niin laajasti viittauksia ja materiaalia eri julkaisuista, että niiden uudelleenjulkaisu on ollut hankalaa tekijänoikeudellisista syistä. Fennada-elokuvat ovat kuitenkin Areenassa katsottavissa.
Vuonna 2007 itsenäinen Suomi täytti 90 vuotta. Jörn Donner ja Peter von Bagh keskustelivat suomalaisista merkkiteoksista. Samana vuonna von Bagh kertoi Linnan juhlissa pitävänsä Jäniksen vuosi (1977, Filminor) -elokuvaa teoksena, joka jokaisen kansalaisen tulisi nähdä.
Jäniksen vuosi jäi Risto Jarvan viimeiseksi ohjaukseksi. Jarva kuoli liikenneonnettomuudessa paluumatkallaan elokuvan kutsuvierasnäytöksestä.
Helsinki, ikuisesti (2008, Illume Oy) oli von Baghin läpimurtoteos elokuvantekijänä. Mm. ranskalainen elokuvaohjaaja Chris Marker nimesi arkistomateriaalia yhdistelevän kompilaatioesseen suosikikseen kaupunkisinfonioiden kategoriassa.
Peter von Bagh kuoli 7. syyskuuta vuonna 2014 sairastettuaan pitkään syöpää. Viikko ennen kuolemaansa hän lahjoitti Kansalliskirjastolle elokuvakirjallisuuden kokoelmansa ja valtuutti kirjaston ja erikoistutkija Antti Alasen huolehtimaan julkaisemattomasta tuotannostaan.
Von Bagh oli työstämässä 12-osaista maailman elokuvien historiasarjaa. Aineisto osoittautui paljon luultua suuremmaksi, ja se käsitti Kansalliskirjaston mukaan karkeasti arvioiden 420 000 sivua.
Lähteet: Kansalliskirjasto,Kansallisbiografia