Papintytär Kaisa Korhosesta (1941–2024) tuli 1960-luvun kulttuuriradikaalin laulun airut. Hän oli sen symboli niin hyvässä kuin pahassa.
Kaisa Korhonen valittiin Ylioppilasteatterin johtajaksi vuonna 1965. Julkisen laulamisen hän oli aloittanut jo vuonna 1962. Varsinainen laulu-ura käynnistyi toden teolla vuonna 1964 Korhosen tutustuttua tulevaan mieheensä, säveltäjä Kaj Chydeniukseen. Läpimurtonsa hän teki saman vuoden syksyllä Lilla Teaternin O-Pop-illoissa. Hänen soundinsa tuli tunnetuksi myös radion Orvokki-kabareista.
Korhosen voimakas, siloittelematon ilmaisu jakoi kuulijat kahtia. Toiset olivat ihastuksissaan, toisten mielestä laulu oli rääkynää.
Myöhemmin Korhonen lievensi laulunsa huutavuutta ja hyökkäävyyttä. "Siitä tuli klisee, se oli omiaan kiinnittämään huomion laulutapaan eikä itse asiaan", hän toteaa vuonna 1969 tehdyssä haastattelussa.
Korhonen pitää tärkeänä, ettei rakkauslauluja luovuteta kaupallisten musiikki-instanssien yksinoikeudeksi. Tunnealue on vähintään yhtä tärkeä kuin taistelulaulut, etenkin tilanteessa, jossa "ei ole vallankumouksen poikastakaan näkyvissä".
Korhonen kertoi elämästään ja urastaan vuonna 2018 Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa.
Korhonen kuoli pitkälliseen sairauteen 25. huhtikuuta 2024 Helsingissä. Hän oli kuollessaan 82-vuotias.
Artikkeli päivitetty 25.4.2024: Lisätty tieto Korhosen kuolemasta. Lisätty linkki Itse asiassa kuultuna -ohjelmaan.