Lehmälive on päättynyt – laitumella seurattiin Salli-lehmän, Väiski-vasikan ja kumppaneiden elämää suorana

Hei, hei Lehmälive!

Kaksi viikkoa Lehmäliveä on nyt paketissa, ja on aika heittää hyvästit suoralle Areenalähetykselle. Lehmät jatkavat vielä laiduntamista Espoonlahden idyllisellä luonnonsuojelualueella niin kauan, kun siellä riittää niille syötävää.

Lehmälivessä nähtiin ja kuultiin kuluneiden parin viikon ajan Sallin laulua, Väinön metkuja, tomeria emolehmiä ja iloisia vasikoita. Yökyöpelit saattoivat huomata kameroiden edessä muitakin eläimiä.

Lehmäliven ideana oli näyttää lehmiä maisematyössä, jolla on luonnolle aidosti merkitystä. Suomalaiset perinnemaisemat kuten entiset hakamaat, niityt ja kedot ovat kasvamassa kovaa kyytiä umpeen, ja se on tehnyt monesta eläin- ja kasvilajista uhanalaisia.

Apuun on kutsuttu lampaita ja lehmiä. Kun ne syövät maisemaa avaraksi, valosta pitävät lajit saavat uuden mahdollisuuden.

Samalla esimerkiksi Lehmäliven kyytöille tarjoutuu mahdollisuus nauttia ruokapalkalla upeista merellisistä maisemista aivan pääkaupungin kyljessä. Ei hassumpi diili.

Tänään julkaistussa Yle-artikkelissa voit tutustua tarkemmin lehmien kotitilaan Bovikiin, mutta tähän loppuun tarjoamme vielä kuvaa Espoonlahden laitumelta. Löydätkö sieltä oman suosikkisi?

Kiitos, kun olit mukana seuraamassa Lehmäliveä!

Ammuu, Lehmälive päättyy pian!

Avaa kuvien katselu

Lehmille tätä ei ole vielä kerrottu, vaikka kuvan lehmällä on jo valmiiksi totinen ilme.

Ne saavat tietää parrasvalojen sammumisesta viimeistään silloin, kun tekniikkatiimi palaa laitumelle keräämään kimpsut ja kampsut kasaan.

Kameroiden asentaminen oli niiden mielestä viihdyttävää. Sininen kuljetuskärry oli erityisen kiinnostava ja maistettava kapistus, samoin muovinen suoja-aita, joka korvattiin myöhemmin lautaversiolla ylenpalttisen tönimisen vuoksi. Mikrofoniinkin piti tuhista ja puhallella.

Lähikohtaamisissa laitumella maisteltiin puseronhelmaa ja saappaankärkeä, mutta isokin kyyttö muuttui pelottavasta hellyttäväksi, kun se tuli kainaloon kerjäämään rapsutuksia.

Vielä on tämä ilta aikaa, katsellaan yhdessä Lehmäliveä ja mitä laitumelle kuuluu.

Jöröjukkia ja supermammoja

Lehmäliven lähikuvissa nähtiin eilen Ria vasikkansa Virnan kanssa. Ria on vähän jörö. Se on edesmenneen tuittupäisen Eetvartti-sonnin ainoa naaraspuolinen jälkeläinen ja perinyt isänsä epäluuloisuuden ihmisiä kohtaan, kuvailee lehmien omistaja Emmi Nurmi. Rian vasikatkin ovat hyvin itsenäisiä.

Laitumelta löytyy muitakin lehmäpersoonallisuuksia. Yksi lauman vanhimmista kyytöistä on melkein 10-vuotias Lara – kokenut mamma, joka hellästi kasvattaa jälkeläisistään kunnon lehmäkansalaisia. Tänä kesänä Espoonlahdella on mukana Verna-vasikka.

Sitten laitumella on myös hyvin kiltti Nelli, jolla ei ole tänä vuonna vasikkaa. Nelli on hieman sivustakatsoja, joka ei pidä itsestään meteliä.

Eroavaisuuksistaan huolimatta lehmistä joka ikinen on lauman tärkeä jäsen, ihan omana itsenään.

Avaa kuvien katselu

Laitumella satoi eilen kissoja ja koiria

Tai ainakin melkein. Oli nimittäin aikamoinen kaatosade! Onneksi lehmät pääsevät aina halutessaan suojaan tiheään metsikköön.

Metsikön ansiosta laitumella on muitakin eläimiä. Lehmälivessä saattaa välillä käväistä vierailevia tähtiä etenkin yöaikaan.

Eilen chatissa kerrottiin öisestä supikoirahavainnosta, mutta kaikkein tavallisimmat yökukkujat ovat yöperhosia ja muita ötököitä, jotka tanssahtelevat liveyleisölle uusimmat muuvit.

Maanrajassa sirittävät sirkat ja lantakasoissa ahkeroivat hyönteiset omia juttujaan. Moni on pannut merkille, että naakat pitävät välillä palaveria kameran edessä.

Lintuja alueella riittää, tosin yksi häädettiin pari päivää sitten pois. Laitumen yllä käytiin äänekäs ilmataistelu, kun viiden korpin parvi ajoi merikotkan tiehensä. Kotka otti äkkilähdön kohteeseen, jossa se toivoo kohtaavansa vähemmän kiukkuisia lintuja.

Maanantaikiireitä

Venähtikö viikonloppu pitkäksi? Nukuitko pommiin?

Vertaistukea saat Lehmäliven laitumelta. Eivät ne lehmienkään sisäiset kellot aina ole niin justiinsa. Herkullinen vihreä aamiaiskattaus laitumella, niin vähemmästäkin ajantaju katoaa.

Juoksujalkaa alkavaan viikkoon, kyllä se siitä!

Kesällä nukkuminenkin on hauskempaa

Vasikoiden laidunelämä muistuttaa koululaisten kesälomaa.

Kavereiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa kelloon katsomatta ja valvominenkin on sallittua.

Kaikkein parasta on nukkua pitkään. Ja päikkärit siihen päälle.

Kukkia, kakkaa ja kuoriaisia

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Siellä täällä laitumen laitaa täplittävät pienet kukkaset. Jos Lehmäliven lehmät eivät söisi niitä, laitumella lainehtisi oikea kukkameri.

Laidunkauden päättyessä siellä on kakkameri. Se on laitumelle ja sen ruohonjuurikerroksen asukkaille hyväksi: lehmänlanta on paitsi tuikitavallisten myös monien uhanalaisten hyönteisten koti. Katso, millainen kuhina tässäkin läjässä käy!

Jotkut kovakuoriaiset jopa syövät lantaa, ja hyönteisten muokkaamat kakkakasat parantavat ravinteiden pääsyä maaperään. Ne auttavat tehostamaan hiilen kiertoa luonnossa.

Läjät tuottavat myös luonnon ravintolapalveluja, kun nälkäiset linnut käyvät napsimassa maatuvista kakkaläjistä toukkia.

Toisen (entinen) herkku on toisen koti – luonnossa kun kaikki liittyy kaikkeen.

Sähköisiä muistoja

Avaa kuvien katselu

Oi niitä aikoja, kun kaikki Suomen lehmät viettivät kesänsä laitumella, ja välillä omin luvin vähän laitumen ulkopuolellakin.

Sotien jälkeen laitumia alettiin reunustaa sähköaidoilla. Ken aitaa kosketti, muistaa sen kyllä. Ja jos isoja poikia oli uskominen, heistä jokainen oli tietenkin urhoollisesti pissannut sähkölangan päälle. Saattoi siinä tunnelma sähköistyä.

Lehmäliven chatissa fiilistellään tänä iltana Suomen luonnon päivän kunniaksi ihanaa luontoamme ja tietenkin myös lehmiä. Kaikenlaiset luontoon ja lehmiin liittyvät herkät ja hassutkin muistot kiinnostavat – tule mukaan klo 18.

Maistuisiko lehmänräkä?

Avaa kuvien katselu

Mikäs sieni se siinä? No tietenkin lehmäntatti eli löpö.

Suomen kielen sanakirjassa vuodelta 1745 tarjotaan päräyttävämpää synonyymiä. Tatti-sanan alkuperäksi ehdotetaan vironkielistä sanaa ´tatt´, joka tarkoittaa räkää ja limaa. Tykkäsiköhän Suomalaisen Sana-Lugun Coetus -kirjan tekijä Daniel Juslenius ollenkaan sienistä?

Lehmäntatteja näkyy kasvavan laitumen varjoisimmissa kolkissa. Ilmeisesti sieni maistuu ihmisten ja lehmien lisäksi muillekin.

Tätä tattia on ainakin koemaistettu jalasta, nälkäinen etana lienee ollut asialla.